MTK:n liitot ovat kuulemma tyytymättömiä johtajistoon ja johtajia vaihdetaan. Kuitenkaan liitoissa ei tietääkseni ole käsitelty johdon asemaa, puheenjohtajat toimivat keskenään ilman että liitot olisivat tästä päättäneet.

Sisäänpäin lämpiävä laitos taitaa tulla aikansa päähän. Jokainen touhuaa omiaan muilta mitään kysymättä. Kannanotot ovat kai julistettu salaisiksi seuraaviksi 50 vuodeksi, koska ei niistä mitään kuulu. Kaikki jäsenet eivät ilmeisesti niistä pitäisi.

Alkaa kohta vaikuttamaan siltä, että toimihenkilöt ovat viisaampia kuin johtokunta, siispä toimihenkilöt erotetaan.

Oikein huvittaa tämä Yara-sekoillu. Ensin annetaan kilpailuvirastolle puoltava lausunto ja kun lopulta tajutaan mihin tämä johtaa, ollaan niin pontevia haukkumaan muita Yaran myynnistä.

Eivät toimihenkilöt sitä lausuntoa antaneet, sen antoi johtokunta.

Mutta kertokaa nyt joku mistä tässä on kyse?

Kävi Samalla tavalla kuin keskustapuolueelle.Kun kahta herraa palvelee, niin toiselle pyllistää.
Niin kävi mtk;kin.Taas kerran kun keskusta vastaa maatalouspolitiikasta on mtk ollut tyystin hampaaton hymistelijä ja keskustan käsikassara.

Ja varmasti  joukossa, joka vaatii mtk;n terävämpää etujenajoa on niitä jotka ovat olleet vaatimassa mtk;lta keskustan vallankiiman turvaamista.

Sisäänpäin lämpiävä laitos taitaa tulla aikansa päähän. Jokainen touhuaa omiaan muilta mitään kysymättä. Kannanotot ovat kai julistettu salaisiksi seuraaviksi 50 vuodeksi, koska ei niistä mitään kuulu. Kaikki jäsenet eivät ilmeisesti niistä pitäisi.

Joo, vähän on ollut negatiivisia fiiliksiä koko firmaa kohtaan viime aikoina. Uudistusmielisiä kammetaan syrjään ja joku on lähtenyt oma-aloitteisesti. Nyt tarvittaisiin uusia ideoita eikä käsijarrupolitiikkaa. Kaipaisi rohkeampaa otetta asioiden hoitamiseen. Myös jonkinlainen tosiasioiden tunnustaminen voisi olla paikallaan. Tarvitaanko meitä kaikkia 68000 ihan todella?

Tarvitaanko meitä kaikkia 68000 ihan todella?

Riippu keneltä kysytään. Minun mielestä tarvitaan tai ainakin pitäisi antaa mahollisuus tuntea olevansa tarpeellinen. Jos samaa kysytään vaikkapa apemieheltä niin ei tarvita kuin hän ja pari muuta.

Kopsin oman kantani tuolta murtolasta, jonne sen ehdin jo laittaa:

MTK yrittää olla liian paljon kerralla ja se ei onnistu varsinkaan tässä tilanteessa mitenkään. Keskenään ristiriitaiset intressit, kuten sianlihantuottajat vs. viljanviljelijät on hankalia sovittaa yhteen. Oma näkemykseni on sellainen, että tuotannonalojen on noustava selvemmin ohi isoon ämtekoon hoitamaan omia intressejään ja selkeästi myös kilpailemaan keskenään, reilusti. Epätoivoinen yritys koota kaikki saman katon alle on johtanut joutavan katkeruuden ja taustajupinan lisääntymiseen ja tunkeutumiseen myös edunvalvonnan ohjaamiseen. Selkäänpuukottaminen ja keskinäinen kauna siellä takana piilossa on omiaan hajottamaan järjestöä sisältäpäin. Tukialueiden välinen ristiriita on juhlapuheita lukuunottamatta täysin sovittamaton, mikä on anteeksiantamatonta. Tuottajajärjestö ei ole em. syistä edes yrittänyt ajaa asiaa, vaan päinvastoin jopa pahentaa tilannetta.

Jos tuotannonalat olisivat selkeästi ja julkisesti keskenään kilpasilla ja etujaan ajamassa, voitaisiin jollain aikavälillä päästä selkäänpuukotuksesta ym jupinasta ja saada aikaan oikeata yhteistyötä. Silloin asiat riitelisivät ihmisten sijaan..

Riippu keneltä kysytään. Minun mielestä tarvitaan tai ainakin pitäisi antaa mahollisuus tuntea olevansa tarpeellinen. Jos samaa kysytään vaikkapa apemieheltä niin ei tarvita kuin hän ja pari muuta.

Mtk:sta puhuttaessa tää ei ole relevantti kysymys. Sen ainakin pitäisi olla jäseniensä järjestö ja päättää linjasta demokraattisin perustein. Ken ei tunne kuuluvansa mukaan, jääköön pois.
Jos taas on kyse ns busineksesta ja elintarviketuotannon tuottavuudesta, ei kaikkia tarvita siellä. Muualla kyllä ja siitähän rakennemuutoksessa on kyse....

Mulla on tökkikiny myös MTK:n tavootteitteren kans pahasti joskus,
mun mielestä rakennekehitys rytinällä on paree mitä kituminen kolmen sukupolven ajan pikkusena näpertelynä...

Lainaus:
Jos taas on kyse ns busineksesta ja elintarviketuotannon tuottavuudesta, ei kaikkia tarvita siellä. Muualla kyllä ja siitähän rakennemuutoksessa on kyse...

MTK:n  jyrä mulle ärähti kun kerroin rakennekehityspyrähdyksestä,
monta tilaa lopetti ja 250 ha vaihtoo omistajaa.
Mun mielestä hieno juttu sen mielestä katasrofi ? 

sil on sitä sukutila kompleksia pukannut

toivottavasti mennyt aika ei koskaan palaa
kauhulla muistelen sitä aikaa ja jos joku haluaa kaivella vanhoja niin katsoo vaikka akattamon miehen ym pienviljelysromantiikkaa

Mulla on tökkikiny myös MTK:n tavootteitteren kans pahasti joskus,
mun mielestä rakennekehitys rytinällä on paree mitä kituminen kolmen sukupolven ajan pikkusena näpertelynä...

Lainaus:
Jos taas on kyse ns busineksesta ja elintarviketuotannon tuottavuudesta, ei kaikkia tarvita siellä. Muualla kyllä ja siitähän rakennemuutoksessa on kyse...

MTK:n  jyrä mulle ärähti kun kerroin rakennekehityspyrähdyksestä,
monta tilaa lopetti ja 250 ha vaihtoo omistajaa.
Mun mielestä hieno juttu sen mielestä katasrofi ? 

Niin, mitähän tällä rakennemuutoksella oikein haetaan

Suureen ääneen toitotetaan, tilakoon kasvattamista, eli menetelmät on samat kuin metsäteollisuudessa.
Sehän johtaa siihen, että lopussa on muutama helvetin iso tila per kunta osakeyhtiö pohjalla, jotka ei kumminkaan ole tarpeeksi kannattavia ja kilpailukykyisiä maailmanlaajuista kilpailua ajatellen.

Maatalouden tehtävä elintarviketuotannon ohella, on pitää maaseutu asuttuna, omalta osaltaan, jolloin tiloja pitäisi olla tarpeeksi.
Näissä suurissa organisaatioissa, ei osata luoda ratkaisuja, jotka perustuvat tehotuotannon ja suurtilojen vaihtoehdoksi.
Itseasiassa pienet tilat voi olla myös etu, erikoistuotannossa.

Erikoistuotannosssa voi pienikin tila tosiaaan olla kannattava, ja yleensäkin, jossain sikataloudessa ei oo mitään järkeä tuottaa bulkkia, Tanskalaiset tekee sen kilpailukykyisemmin joka tapauksessa.

Mutta tosiaan, kannatan voimakkaasti sektorikohtaista edunvalvontaa

MTK:lainen ajattelutapa lähtee siitä, etttä kun MTK:ssa on paljon jäseniä sitä kuunnellaan paremmin, no jäseniä on peräti 160 000 vaikka tukea hakeneita maatiloja on vain noin  vähän yli 70 000, mistä siis tulee loput jäsenet?  kun tuskin maaseutuyrittäjisä ja metsäjäsenistä ei vielä kerry loppua määrää ?

Mutta ei ole MTK:ta juuri kuunneltu muuaalla yhteiskunnassa suuresta jäsenmäärästä huolimatta, tämä teoria on siis osoittautunut vääräksi.

Muttaa voimakas sektorikohtainen edunvalvonta, sille voimakas kyllä, mutta eihän MTK:ta välttämättä tarvitsisi hajoittaa, sehän voisi olla jonkinlainen näiden sektorikohtaisten erikoisliittojen yhteinen keskusliitto, joka sitten lobbaisi  kaikille erikoislitoille yhteisiä asioita  hallitukseen ja muualle yhteiskuntaan ja EU:hun päin, mutta sellainen MTK olisi aivan erilainen kuin nyky- MTK. Mutta nyky -MTK on tullut tiensä päähän, jonkinlainen vallankumous esittämäni ideoiden pohjalta voitaisiin panna alulle.

Niin, mitähän tällä rakennemuutoksella oikein haetaan

Suureen ääneen toitotetaan, tilakoon kasvattamista, eli menetelmät on samat kuin metsäteollisuudessa.
Sehän johtaa siihen, että lopussa on muutama helvetin iso tila per kunta osakeyhtiö pohjalla, jotka ei kumminkaan ole tarpeeksi kannattavia ja kilpailukykyisiä maailmanlaajuista kilpailua ajatellen.

Maatalouden tehtävä elintarviketuotannon ohella, on pitää maaseutu asuttuna, omalta osaltaan, jolloin tiloja pitäisi olla tarpeeksi.
Näissä suurissa organisaatioissa, ei osata luoda ratkaisuja, jotka perustuvat tehotuotannon ja suurtilojen vaihtoehdoksi.
Itseasiassa pienet tilat voi olla myös etu, erikoistuotannossa.

Rakennemuutoksella haetaan resurssien parempaa hyödyntämistä eli työvoiman, tuotantopanosten ja tuotantotekijöiden parempaa hyödyntämistä. Ja vaikka mitä väitetään, antaa rakennemuutos myös paremmat mahdollisuudet ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin huomioimiseen.

Eikä maatalouden tehtävä ole pitää maaseutua asuttuna. Tuo on edelleen hölmöimpiä lähtökohtia, mitä tiedän. Maatalouden tehtävä on tuottaa elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita tuottavasti ja kannattavasti. Lisäksi kuuluu tietysti myös sen vähemmän aineellisen ja vaikeammin mitattavan lisäarvon tuottaminen, mikä mun mielestä kuuluu kaikille yrityksille (vaikka kakolaiset koittaa mitä väittää ). Näihin kuuluu välilliset työpaikat ja muut jatkojalostusmahdollisuudet, joihin ei ainakaan vielä kovin moni ole huomiotaan kiinnittänyt..

Mutta nyt mennään sivuraiteelle. MTK:stä oli puhe. Hälläväli jo hoksas mitä tarkoitin, toivottavasti muutkin. Reilusti pitää myöntää, ettei pohjoispohjanmaalaisella maidontuottajalla ole mitään annettavaa eteläsuomalaisen viljanviljelijän edunvalvontaan eikä päinvastoin. Ainakaan niin kauan, kun yritetään vaikuttaa saman järjestön kautta....

Vanha maataloustulolLAKI järjestelmä kummittelee yhä vaikka nykyään tulot kertyy tuesta+markkinoilta saatavista tuloista,sosiaali-ja terveyspuolella ollaan paremmin ajassa joten tuottamattomuus ja yksityisten ja yhteiskunnan palvelujen saman aikainen tarjonta ja näennäinen kilpailu hyväksytään.

Jos omavaraisuus ja tuotantovarmuus saadaan koplattua esim.hoitotakuulakiin tämä maatalous palautettaisiin osaksi yhteiskuntaa.Niin kauan kun MTK jatkaa nykyisellä nimellään se nostaa mielikuvan vanhojen isäntien iltalypsyllä(jälkiliukkailla)käyntijärjestelmästä joka ei tähän aikaan kuulu.

Tilan koko on tärkeä vain korkeaa tukea saataessa,nollatuella osaaminen korostuu.Suomen ilmastossa riskit realisoituu aika usein...Etäisyydet ovat pitkät mutta niin kauan kun ossuskuntien autot hakevat ja kulkevat rahtikulut tasataan edustajistojen hymistessä.

Maataloushallinto ja evira jo pitkään heikentäneet paikallistutannon ja -jalostuksen kilpailukykyä sekä suurempia jalostuslaitoksia kuin tuontiruokaakin vastaan.Tähän ei kilpailuvirasto puutu koska se valvoo kuluttajan etua lyhyellä aikavälillä,suurinpiirtein tilipäivästä seuraavaan tiliin.

Valio on nyt samassa tilanteessa kuin Portti vajaa 20 vuotta sitten,hyvä tilittäjä ja isäntien ääni kuuluu,HK/lso on ostamalla ajautunut samaan tilanteeseen jossa se oli samoihin aikoihin,Atria ei edelleenkään maksa raaka-aineesta enempää kuin on pakko.Jotkut asiat ei muutu...

Rakennekehitys on väärin ymmärretty termi.Sillä ei suinkaan tarkoiteta,että tilakoko tulee olla mahdollisimman suuri.Ennemminkin se tarkoittaa maataloustuotantoa kehittynenin menetelmin ja tekniikalla jossa panoksia ei tuhlata.Oikeastaan voidaan ajatella että valmiiseen tuotteeseen on sidottu mahdollisimman vähän energiaa ja työtä.Samalla myös kulutetaan mahdollismman vähän ympäristöä. Esimekiksi neuvostoajan kolhoosit eivät kelpaa tehokkaan ja kehittyneen tilan malleiksi vaikka koko sitä edellyttäisikin.
Meillä on lähdetty turhankin vahvasti EU:n hehkuttaman suuren tilakoon perään, sillä Suomi ei pysty kilpailemaan maailmanmarkkinoilla bulkkituottein.
Meille sopii parhaiten perheviljelmämalli, joka kestää laskukausina paljon paremmin, kuin sellainen malli jossa pitää ulkopuolisille maksaa palkkaa sivukuluin.Meidän pitäisi myös välttää jättiyksiköiden aiheuttamaa ylituotantoa, joka johtaa aina vaikeuksiin.
EU alueella rakennekehityksen hyödyt ovat menneet viimeaikoina tavallaan hukkaan, koska tuotteiden vapaa liikkuvuus sitoo niihin niin paljon lisäenergiaa, ettei niistä ole tullut egologisempia vaan jopa luomutuotanto syö luontoa merkittävästi.
Tästä johtuen voikin todeta, että 60 luvun maatalous oli egolokisempaa kuin nykyisin vaikkakin maatiloilla tuotanto on tehostunut.Tästä johtuen koko elintarviketuotannon rakennekehitys on ollut osin miinusmerkkistä.
Vasta kun lähiruoka periaate toteutuu kunnolla, voidaan saavuttaa todellisia hyötyjä rakennekehityksestä.
Paras malli voisikin olla yhdistelmä uutta ja vanhaa. Uudet menetelmät ja jonkinasteinen (säädeltävä)tuontisuoja EU maiden välillä

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 31.10.08 - klo:18:39

Tarvitaanko meitä kaikkia 68000 ihan todella?

Riippu keneltä kysytään. Minun mielestä tarvitaan tai ainakin pitäisi antaa mahollisuus tuntea olevansa tarpeellinen. Jos samaa kysytään vaikkapa apemieheltä niin ei tarvita kuin hän ja pari muuta.

  Sehän TaloHannu heittäyty huluvattomaksi, enkä paa merkkijää hanttiin... no sanotaan vaekka että apemies ei oo ennää niin kovasti meitä "puuhastelijoeta" ollu lahtaamassa, se on nuusa teheny eetvarttie

Rakennekehitys on väärin ymmärretty termi.Sillä ei suinkaan tarkoiteta,että tilakoko tulee olla mahdollisimman suuri.Ennemminkin se tarkoittaa maataloustuotantoa kehittynenin menetelmin ja tekniikalla jossa panoksia ei tuhlata.Oikeastaan voidaan ajatella että valmiiseen tuotteeseen on sidottu mahdollisimman vähän energiaa ja työtä.Samalla myös kulutetaan mahdollismman vähän ympäristöä. Esimekiksi neuvostoajan kolhoosit eivät kelpaa tehokkaan ja kehittyneen tilan malleiksi vaikka koko sitä edellyttäisikin.

Juuri näin. Ikävä kyllä tää ymmärryksen taso kertoo aika paljon alalla häärivien ajattelun tasosta. Eipä juuri lapiosta heitettyä paskaläjää kauemmas haluta/viittitä/kyetä kattoa.

Meillä on lähdetty turhankin vahvasti EU:n hehkuttaman suuren tilakoon perään, sillä Suomi ei pysty kilpailemaan maailmanmarkkinoilla bulkkituottein.
Meille sopii parhaiten perheviljelmämalli, joka kestää laskukausina paljon paremmin, kuin sellainen malli jossa pitää ulkopuolisille maksaa palkkaa sivukuluin.Meidän pitäisi myös välttää jättiyksiköiden aiheuttamaa ylituotantoa, joka johtaa aina vaikeuksiin.

Nyt menee mettään. Suuri tilakoko on suhteellinen käsite, eikä mitään "oikeaa" tai optimikokoa ole olemassakaan. Tietyt asiat tulevat kuitenkin mahdollisiksi vain skaalaeduin. Tää perheviljelmä, jossa ei ole palkattuja tyntekijöitä on ns. luterilainen työleirimalli. Pahin mahdollinen mun mielestä. Mitkään joustot laskusuhdanteessa ei onnistu ilman puskureita ja niihin voi aivan hyvin vastata muutaman työntekijän omaava yritys, jos se on järkevästi johdettu. Sun perheviljelmässä puskurit on paljon pienemmät ja todennäköisesti ajattelit yrittäjän palkan ja selkänahan olevan joustavan asemassa. Näinhän on koko ajan, koska yritystoiminta on juuri sitä, joten sieltä ei löydy muuta joustoa kuin burnout ja leukakiikku pahimmassa tapauksessa. Toisin sanoen, on melko ääliömäistä alkaa väittää jonkin tietyn koon olevan juuri se oikea juttu. Höps.

EU alueella rakennekehityksen hyödyt ovat menneet viimeaikoina tavallaan hukkaan, koska tuotteiden vapaa liikkuvuus sitoo niihin niin paljon lisäenergiaa, ettei niistä ole tullut egologisempia vaan jopa luomutuotanto syö luontoa merkittävästi.
Tästä johtuen voikin todeta, että 60 luvun maatalous oli egolokisempaa kuin nykyisin vaikkakin maatiloilla tuotanto on tehostunut.Tästä johtuen koko elintarviketuotannon rakennekehitys on ollut osin miinusmerkkistä.
Vasta kun lähiruoka periaate toteutuu kunnolla, voidaan saavuttaa todellisia hyötyjä rakennekehityksestä.
Paras malli voisikin olla yhdistelmä uutta ja vanhaa. Uudet menetelmät ja jonkinasteinen (säädeltävä)tuontisuoja EU maiden välillä

Lähiruoka on mielikuvaa, logistiikka todellisuutta. Elintarviketuotannon ekologia mitataan logistiikan kuluttamalla määrällä, ei tuotannon sijoittamisella johonkin eikä sen kuluttamisella jossakin. Jotta mielikuvasta saataisiin todellisuutta, pitäisi jonkun kyetä määräämään missä ihmiset asuvat ja mitä syövät. Josset saa ihmisiä syömään vain sitä mikä on tuotettu 200 km säteellä, on turha vedota lähiruokaan.
Tämä asia liittyy ruuantuotannossa eri paikkojen tuotantotekijöihin vaikuttaviin etuihin eikä siihen, missä ruoka nautitaan.

 Tää perheviljelmä, jossa ei ole palkattuja tyntekijöitä on ns. luterilainen työleirimalli. Pahin mahdollinen mun mielestä. Mitkään joustot laskusuhdanteessa ei onnistu ilman puskureita ja niihin voi aivan hyvin vastata muutaman työntekijän omaava yritys, jos se on järkevästi johdettu. Sun perheviljelmässä puskurit on paljon pienemmät ja todennäköisesti ajattelit yrittäjän palkan ja selkänahan olevan joustavan asemassa.

Ei työntekijä sen kummempi joustaja ole,palkka on maksettava ajallaan,liikaa ei saa teettää eikä irtisanominen tai uuden etsintä käy ihan sormia napsauttamalla.


Lähiruoka on mielikuvaa, logistiikka todellisuutta. Elintarviketuotannon ekologia mitataan logistiikan kuluttamalla määrällä, ei tuotannon sijoittamisella johonkin eikä sen kuluttamisella jossakin. Jotta mielikuvasta saataisiin todellisuutta, pitäisi jonkun kyetä määräämään missä ihmiset asuvat ja mitä syövät. Josset saa ihmisiä syömään vain sitä mikä on tuotettu 200 km säteellä, on turha vedota lähiruokaan.
Tämä asia liittyy ruuantuotannossa eri paikkojen tuotantotekijöihin vaikuttaviin etuihin eikä siihen, missä ruoka nautitaan.


Kuluttaja tekee valinnan näkemänsä perusteella,elinympäristön läheisyydessä tuotetut elintarvikkeet herättää luottamusta,osa valitsee hinnan perusteella.Joitakin ohjaa halu tukea kotimaista tuotantoa.Se joku joka määrää asumisesta ja syömisestä on kuluttaja,saattaa sekin vaikuttaa jos nää tukierot pysyy ja pahenee.