Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.

Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.

Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.

Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.

Nää sun avaukset ounastelee huonoa.....

En osaa sanoa, täälläpäin ei vielä tommosta menestyjää ole tavattu 

Asian arvioinnissa on vaan se haaste, että melko monesti asiat eivät ole sitä miltä näyttää. Edes kohtalaisen pitkällä aikavälillä. 

Mun mielestä menestynyt viljelijä tekee oikeita asioita kohtalaisen usein oikein. On paljon niitä, jotka tekevät koko ajan asioita oikein tai hienosti, mutta strategia on päin härän persettä. Statusviljelijöissä on paljon tätä porukkaa.

Kyllähän sen menestyksen perustan luo yleensä jo se edellinen sukupolvi, mutta tämäkin on helppo nollata, kun tilan kehittäminen pysähtyy ja tehdään vääriä hankintoja, se mersu siinä tuvan edessä.
Olen seurannut sivusta näitä, jotka ostavat tilan vieraalta, ja sen pannut merkille, että tilaa kehittämällä yleensä se vakavaraisuuskin saavutetaan, mutta saattaapi taas väärillä ratkaisuilla mennä nurin, että pölähtää.
Mutta se miltä tila näyttää ulospäin voi olla silmän lumetta, hirveästi koneita ja rakentamista, mutta tilit pakkasella koko ajan. Lopulta iskee väsy ja kaikki lopahtaa, alkaa kituttaminen ja lopun odotus.
Kuulin kerran viisaammalta, että tilan talouden näkee emännän vaatekaapista. Jos siellä on viimeistä huutoa, niin tilallakaan ei mene hyvin, koska kaikki varat sijoitetaan lyhytnäköisesti ja jos siellä on laatua ja ajatonta, tilan varatkin käytetään niin, että sijoitus tuo enemmän kuin vie.

Kyllähän sen menestyksen perustan luo yleensä jo se edellinen sukupolvi, mutta tämäkin on helppo nollata, kun tilan kehittäminen pysähtyy ja tehdään vääriä hankintoja, se mersu siinä tuvan edessä.
Olen seurannut sivusta näitä, jotka ostavat tilan vieraalta, ja sen pannut merkille, että tilaa kehittämällä yleensä se vakavaraisuuskin saavutetaan, mutta saattaapi taas väärillä ratkaisuilla mennä nurin, että pölähtää.
Mutta se miltä tila näyttää ulospäin voi olla silmän lumetta, hirveästi koneita ja rakentamista, mutta tilit pakkasella koko ajan. Lopulta iskee väsy ja kaikki lopahtaa, alkaa kituttaminen ja lopun odotus.
Kuulin kerran viisaammalta, että tilan talouden näkee emännän vaatekaapista. Jos siellä on viimeistä huutoa, niin tilallakaan ei mene hyvin, koska kaikki varat sijoitetaan lyhytnäköisesti ja jos siellä on laatua ja ajatonta, tilan varatkin käytetään niin, että sijoitus tuo enemmän kuin vie.

Jos tila menestyy niin kyllä silloin on varaa maksaa sitä brutto"palkaa" se 30 000 € per viljelijä ja sillä rahalla saa se emäntä vaatekaappiinsa uusia tavallisen ihmisen vaatteita kohtalaisesti.
 Mutta jos kaikki kiertävä raha menee tilanpitoon ja rahaa jää nippanappa näkkileipään. Niin eipä kannata.

Menestyjällä täytyy olla visio ja sellainen strategia jolla visio saadaan joskus todellisuudeksi 

Mä ajattelen, niin että pitää ottaa kaikki irti siitä mitä on nyt. Menestyjä tehostaa firman sisällä, eikä lykkää rikastumistaan seuraavan laajennuksen jälkeiseen aikaan. Mun mielestäni on ihan turha haitatella ja haaveilla mahdottomista... laskea rahojaan joita ei ole vielä edes tienannut, tuotantotiloista joita ei ole edes rakennettu 

Eihän näihin varmasti ole yhtä oikeaa näkemystä. Ensinnäkin pitäis määritellä se, minkä mittarin mukaan menestystä arvioidaan. Onko se ensisijaisesti taloudellista, muutakin menestystä on. Taloudessa taas kannattava toiminta ei automaattisesti tarkoita että hommalla elää, kannattavuuskerroin yli 1 ja silti ajetaan vanhalla ooppelilla koska yksinkertaisesti ei verotettavaa hilloa ole kovin paljoa. Silloin se on rakenteellinen ongelma. Jos taas miljoonataseella ei saa itselleen uusia farkkuja tai kohtalaista autoa vaikka 10 vuoden välein, on ongelma managementissa.

Uskoisin että menestyminen tällä alalla vaatii joka tapauksessa pitkäjänteisyyttä. Pääomia situtuu paljon ja niiden kiertonopeus on hidasta, joka nakertaa kannattavuutta. Sen vuoksi hyvä strategia ja sen noudattaminen on välttämätöntä.

juuri tuo menestyksen mittari se akilleen kantapää!    kuka tietää miten joku tila menestyy jos ei saa nähdä kirjanpitoa?   en osaa ite sanoa menestyykö joku kun tilan näkee!   joillain kuin pommin jäljiltä mutta tyytyväisenä porskuttaa uusilla autoilla mutta sitten taas tiptop tilat ja koko ajan pakkasta pukkaa.

Tiedän monta tilaa jotka kadehdittavan hienosti jaksavat pitää kaikki paikat vimosen päälle, sitten on tuore kalusto ja joka hemmetin kauppareissu tehdään pervaunun kanssa että saadaan maksimivähennykset. Eipä koreile ainakaan veropörssissä, kysy nyt sitten että onko menestystä vai ei.. tuotannollisia investointeja ei ole tehty vuosikymmeniin, eli luuta jossain vaiheessa ovelle.. 

Kuten Peurajussi ja PackBase aikaisemmin jo totesivat, niin kaikki lähtee visiosta ja strategiasta jonka mukaan tilalla toimitaan. Visio on strategian pohjana ja tilanteiden muuttuessa päivitetään strategiaa eikä tehdä strategian ulkopulisia toimia. Toinen tärkeä asia on budjetti ja budjettikuri, yhdessä strategian kanssa hyvä budjetti antaa varsin tehokkaat työkalut tilan eteenpäin viemiseen ja taloudelliseen kehittämiseen.

Perusmaataloutta harjoittavan tilan menestyksen kulmakivi on harvoin teknologiassa. Teknologian on tarkoitus palvella strategiaa eikä olla arvo sinänsä. Kaiken teknologian ja investointien arvoa on verrattava strategiaan.

Hyvä strategia on putki, jonka suunta on ylöspäin. Tämän putken sisällä voidaan päätöksiä tehdä nopeasti ja tehokkaasti eikä tapahdu ääliömäistä hyppimistä ja poikkoilua milloin minkäkin turhan ja epäoleellisen asian, kuten omamyyjän/konekauppiaan, mukaan.

Mä ajattelen, niin että pitää ottaa kaikki irti siitä mitä on nyt. Menestyjä tehostaa firman sisällä, eikä lykkää rikastumistaan seuraavan laajennuksen jälkeiseen aikaan. Mun mielestäni on ihan turha haitatella ja haaveilla mahdottomista... laskea rahojaan joita ei ole vielä edes tienannut, tuotantotiloista joita ei ole edes rakennettu

Tämä on niin totta ja hyvässä strategiassa tämäkin on otettu huomioon. Tätä väittämää vastaan sotii kaikki ylihintaiset maakaupat joita isännät puolustelevat sillä, että ikinä ei ole peltokauppa lopulta kaduttanut. Juu, mutta ei se mitään sinulle tuottanutkaan.

Jokaisen maatalousyrittäjän on kehitettävä tilaansa omassa ajassaan, ilman rajoiteita menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Menestyvä yrittäjä nostaa omsitusaikanaan yrityksensä tehokkuutta, arvoa ja tuotantoa.

TIlan menestyksen mittareina on voi olla mm. kohtuullinen tulo yksityistalouteen, kyky suoriutua velvoitteistaan ja tuotannon kehittyminen laadullisesti ja määrällisesti.

Tiedän monta tilaa jotka kadehdittavan hienosti jaksavat pitää kaikki paikat vimosen päälle, sitten on tuore kalusto ja joka hemmetin kauppareissu tehdään pervaunun kanssa että saadaan maksimivähennykset. Eipä koreile ainakaan veropörssissä, kysy nyt sitten että onko menestystä vai ei.. tuotannollisia investointeja ei ole tehty vuosikymmeniin, eli luuta jossain vaiheessa ovelle.. 

Jep, jäähdyttelyltä tuo kuulostaa ja se on nykypäivän velattomalla ja kohtuukokoisella tilalla varsin hyvä bisnes. Mutta valitettavasti (onneksi) loppuu aikanaan.

Tuohon aloituksen kysymykseen on täysin mahdotonta vastata, kun kerran tuolle asialle ei ole yhtä selkeää mittaria. Verotettava tulo kertoo hyvin vähän muusta kun sen hetken tilintekokyvystä, mutta hetkellinen kova tulos voidaan saavuttaa lopettamalla tuotannolliset investoinnit. Tästä taas seuraa yleensä myöhemmin enemmän tai vähemmän huonoa menestystä.
Jos tulosta jää +20 000€ / yrittäjä niin sillä on mahdollista saada menestystä jos tilalla kehitytään ja tehdään tuotannollisia investointeja samalla, jos taas sama tulos tulee ja tila ei kehity niin en pitäisi kovin menestyvänä kyseistä tilaa.
Joku tuolla meinasi että ulkoisesti sekava tilakin voi olla menestyvä, itse en tuota kyllä allekirjoittaisi vaikka tällaisella tilalla tulisikin tulosta. Ulkoinen sekavan näköinen tilanne heijastelee yleensä välinpitämättömyyttä tai väsymystä joista kumpikin johtaa pitkällä aikavälillä huonoon. Vaikka rakennukset tai kalusto olisikin vanhaa tulee siitä pitää huolta, paljon parempaan se johtaa pitkällä tähtäimellä verrattuna välinpitämättömyyteen.
Se että ei pitäisi rönsyillä liikaa pitää varmasti paikkansa, tässä on itse joutunut vaimon sairastuttua pohtimaan ja laskemaan tarkasti millä sitä tulosta tulemaan. Urakoinneista vain harvat asiat ovat olleet omalla kohdalla niin kannattavia että niitä kannattaa tehdä ja olla poissa navetasta. Strateginen ratkaisu oli tässä asiassa keskittyä vain nurmihommiin, sillä siihen on luontevasti mahdollisuus ja se on myös pitkällä tähtäimellä pysynyt melko vakaana niin kysynnän kuin hinnankin puolesta.
Menestyvän tilan on hyvä myös osata ulkoistaa työvaiheita jotka ei teettämällä ulkopuolisella heikennä tulosta, monesti lannanlevitykseen ja moneen muuhun asiaan tiloilla on käyttöasteeseen nähden suhteettoman kallista kalustoa.

Mää en kyllä ymmärrä miksi se olisi kuin maailmanloppu, kun tilan pidon joutuisi lopettamaan. Loppuuhan se jokatapauksessa joskus, kun jatkajaa ei ole. Toki peltoa kannattaa aina ostaa jos järkevään hintaan mahdollista, mutta jos ite oot vaikka 50 vuotias niin ei ole enää järjen häivääkään ainakaan uusiin rakennuksiin investoida.  Miljoonan navetasta saat 15 vuoden päästä 100-200k eur...  Samoin koneiden arvo laskee kuin lehmän häntä.

Kuten Peurajussi ja PackBase aikaisemmin jo totesivat, niin kaikki lähtee visiosta ja strategiasta jonka mukaan tilalla toimitaan. Visio on strategian pohjana ja tilanteiden muuttuessa päivitetään strategiaa eikä tehdä strategian ulkopulisia toimia. Toinen tärkeä asia on budjetti ja budjettikuri, yhdessä strategian kanssa hyvä budjetti antaa varsin tehokkaat työkalut tilan eteenpäin viemiseen ja taloudelliseen kehittämiseen.

Perusmaataloutta harjoittavan tilan menestyksen kulmakivi on harvoin teknologiassa. Teknologian on tarkoitus palvella strategiaa eikä olla arvo sinänsä. Kaiken teknologian ja investointien arvoa on verrattava strategiaan.

Hyvä strategia on putki, jonka suunta on ylöspäin. Tämän putken sisällä voidaan päätöksiä tehdä nopeasti ja tehokkaasti eikä tapahdu ääliömäistä hyppimistä ja poikkoilua milloin minkäkin turhan ja epäoleellisen asian, kuten omamyyjän/konekauppiaan, mukaan.

Helvetti! Täällä tehdään aaltoja! Minusta tuli kerralla Supersammakon fani! 

"Moni kakku päältä kaunis, pelkkää silkkoa sisältä". Kumpi se viime kädessä on tärkeää. Vauhdikkaasti etenevä tilan kehitys vai sopusuhtainen yksityiselämä.  Valitettavaa realismia on usealla ns. kehittyvällä tilalla, että postilaatikolle meno pelottaa, ja se kyllä syö innokkaintakin kehittäjää, ja kehitys keikahtaa herkästi alamäeksi. Rakenteet ovat paisumassa sellaisiin mittasuhteisiin, että seuraavat sukupolvenvaihdokset varmasti vaikeutuvat koko ajan.
Minun näkemykseni menestyvästä tilasta on jossain määrin"impivaaralainen". Onnellinen yksityiselämä, jossa  perustarpeet kohdillaan, eikä pankki määrää tai rajoita viljelijän itsenäisyyttä.  Jos kerran suuressa lännessä viljelijät ovat joutuneet rahamaailman torppareiksi, niin miten ihmeessä jotkut kuvittelevat, ettei täällä käy samoin.
 Jos se auto, jolla toinen tilallinen ajelee on menestymisen mittari, niin kylläpä on helposti harhaanjohdettavissa.  Todellinen lopputulos kait on varmimmin nähtävissä sitten kun itsekukin lyö niin sanotusti hanskat tiskiin - tavalla tai toisella.