Osta nuoria metsiä ja myy niitä vanhoja metsävähennyksellä ja tietty se verovapaa 125 motin hankinta joka vuosi, pian sulla onkin triplamäärä metsää eikä verottaja pääse liian lähelle 

Kohta nostamme yhden maakaupan sivutuotteena metsäalamme jo toisellekymmenelle hehtaarille, joko menestys kolkuttaa ovelle?

Lainaus käyttäjältä: Paalinpyörittäjä - 29.01.14 - klo:10:26

Osta nuoria metsiä ja myy niitä vanhoja metsävähennyksellä ja tietty se verovapaa 125 motin hankinta joka vuosi, pian sulla onkin triplamäärä metsää eikä verottaja pääse liian lähelle 

Kohta nostamme yhden maakaupan sivutuotteena metsäalamme jo toisellekymmenelle hehtaarille, joko menestys kolkuttaa ovelle?

pinta-alan kasvuprosentti lienee aika huima ? Kyseessä on siis poliitikkojen rakastama kasvuyritys

Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.

Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.

ATK.

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 26.01.14 - klo:22:26

Pankaas sanoen missä on oikeasti maataloudella menestyvän viljelijän ja kituutelian ero.

Mun mielestä täreimpänä asiana on että menestyjä osaa kesittyä tarpeeksi suppeaan tuotannonalaanm eikä rönsyile yrityksellään liikaa.

ATK.

Apilas
Taas
Kerran

Navetan vakuusarvo ilman toimintaa on 0. Näin ohjeisti pankin juoksupoika kun omat paperini nimmarilla vahvistin.

Minusta menestystä voi mitata myös sillä, kuinka toiminta kehittyy ajan saatossa. Joku onnellinen on saattanut periä hyväkuntoisen (taloudellisesti ja toiminnallisesti) tilan mutta ei vuosikymmenten aikana juurikaan kehitä itseään mikä näky myös ulkopuolelle: ainut mitä tilalla tuntuu tapahtuvan, on konekannan päivitys ja nurkkien siistiminen. Joku toinen on aloittanut varsin haasteellisesta lähtökohdasta, eikä vielä kymmenen vuodenkaan päästä pysty olemaan samassa tilanteessa kuin edellä kuvattu kaveri, mutta suunta on selkeä ja kehitystä tapahtuu koko ajan.

Tilan kehittäminen on prosessi ja jos mitään ei tapahdu missään, tapahtuu itse asiassa regressiota. Paikallaan pysyminen on vain näennäistä harhaa.

Minusta taas laajennustahdin hölläys ja tilanteen rauhoittaminen vois sopia hyvin tähän aikaan kun tulevaisuus on epävarmaa. Paikkojen siistinä pitäminen lisää työturvallisuutta ja -motivaatiota samalla tavalla kuin teollisuustuotannossa työpisteen siistiminen. On erittäin järkevää järjestää aikaa itselleen ja harrastaa muutakin kuin pakollisten töiden tekemistä, elämästä pitää myös nauttia kun mahdollisuus siihen on.

Ei pankkeja kannata uskoa sokeasti ja nostaa lainaa tyhjänpäiten. Paljon tehdään maataloudessa nyt investointeja "mututuntumalla"  nyt kun lainaraha on halpaa. Saattaa jopa Sassin opit muistua mieleen siinävaiheessa kun koronnousu alkaa.

Tänään MT lehdessä oli hyviä juttuja kuinka pienelläkin tilalla voi päästä ihan mukavaan tasoon toimeentulossa.Sassin tapaan siinä varotettiin suurista riskeistä mitä voi tulla kun yltiöpäisesti laajennetaan.

Tänään MT lehdessä oli hyviä juttuja kuinka pienelläkin tilalla voi päästä ihan mukavaan tasoon toimeentulossa.Sassin tapaan siinä varotettiin suurista riskeistä mitä voi tulla kun yltiöpäisesti laajennetaan.

Ei kukaan ole täällä väittänytkään ettei tuollainen lehtijutun karja tuottaisi ihan hyvin rahaa just nyt... eikä noilla ole varmaan velkaakaan. Metsää saattaa tietysti kaatua vuosittain ja pääomia syödään.. kyllä silleen elää saa, ja on mukavaa..

...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.

Eikös täällä ole sanottu, että rajallisia resursseja ei riitä kaikille, jos osa haluaa laajentaa on useamman lopetettava. Lehteä lukematta, voi päätellä heidän tekevän omalla sarallaan pyyteetöntä työtä, saavat siitä elantonsa ja jopa nauttia enemmän kuin monet tällä foorumilla. Voi olla, että ei ole perillisiä tai perilliset voivat hankkia jotain henkistä pääomaa jopa heidän avustuksellaan(saattaa olla nyt ja tulevaisuudessa arvokkaampaa, kuin heikosti tuottava reaaliomaisuus). Menestystä on niin monenlaista, osa täpinöi jalostuksen, osa koneiden, osa kasvinviljelyn parissa, toisille riittää pilkkiminen tai viulunsoitto tuomaan riittävän menestyksen. Minun mielestäni jonkin aiemmin mainittu oma visio on hyvin tärkeä ja siihen tähtäävän oman strategian toteuttaminen suhteellisen kurinalaisesti. Toki sitä on muutettava hyvinkin nopeasti, jos tilanne vaatii (Aatamin mainitsema kausaaliketju ottaa uuden suunnan). Maatalous on minun mielestä ja tämä on vain minun mielipide "helvetin pitkäjänteistä touhua" jos meinaa menestyä taloudellisesti. Se on pääomavaltaista ja tulokset tulevat hitaasti pitkän kehityksen jälkeen kun lähtökohdat ovat heikot tai ympäristö ei tarjoa mahdollisuuksia nopeasti kannattavaan kasvuun. Tällaisessa tilanteessa kannustan kyllä etsimään mahdollisuuksia kotiseudun ulkopuolelta, jos pakottavaa tarvetta tällä saralla itsensä toteuttamiseen on kovasti ja menestyminen on mielessä. Nyt näyttää tulevan tiloja myyntiin sellaisilla alueilla, missä maan hinta on järkevää ja ne tarjoavat hyvät mahdollisuudet ainakin kotieläintuotannolle.

Menestyvä yrtittäjä "Tiätää mitä tekee, on sen ittellensä perustellu, miks nii tekee ja
siihe o talourelliset ja ajalliset maharoollisuuret"!( vaikka sitte niukakki)

...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.

Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 29.01.14 - klo:20:20

...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.

Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.

Noinhan se onkin. Mutta tässä vastattiin SAS:lle, jonka mielestä näillä tiloilla tulee hyvin toimeen pienillä riskeillä. Minusta pääomien syönti on kuitenkin iso riski ja sitä tapahtuu lähes säännönmukaisesti juuri 20-30 lehmän velattomilla tiloilla. Jotta ne saataisiin oikeasti kannattaviksi pidemmällä juoksulla, tarvittaisiin merkittävästi lisää tukea tai huomattava korotus tuotteiden hintoihin.

Lainaus käyttäjältä: Hervast - 29.01.14 - klo:21:54

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 29.01.14 - klo:20:20

...mut ei noissa kukaan tule jatkamaan ja perikunta myy kaiken kun vanhukset muuttavat manalaan.

Mut tuotahan se realismi on ollut viimeiset vuoskymmenet. Ja minusta se on ihan oikein, miksi suotta väkipakolla yrittää jos valtiovallan puoleltakin lyödään kapulaa pinnojen väliin ja luvut näyttää punaista homman järkevyydelle.

Noinhan se onkin. Mutta tässä vastattiin SAS:lle, jonka mielestä näillä tiloilla tulee hyvin toimeen pienillä riskeillä. Minusta pääomien syönti on kuitenkin iso riski ja sitä tapahtuu lähes säännönmukaisesti juuri 20-30 lehmän velattomilla tiloilla. Jotta ne saataisiin oikeasti kannattaviksi pidemmällä juoksulla, tarvittaisiin merkittävästi lisää tukea tai huomattava korotus tuotteiden hintoihin.

en nyt oiken tajuu mitä pääomia noilla tiloilla syödään, navetalla ei juuri arvoa, hyvin pidetty eläinaines löytää ottajansa, konekannassa ei ole järettömästi rahaa kiinni mikäli isäntä ei tunne pakkomiellettä uuden hajuun, erittäin monesti metsät on talvisin hoidettu hyvään kasvukuntoon ja pellollekkn löytyy yleensä ottaja jollei aivan korvessa olla... jatkajaahan ei näillä tiloilla yleensä ole. oma työpanos on tietenkin mutta mutta, lähteä sitä nyt kaupunkiin myymään kun maalla tottunu asumaan.... valaiskaa minua yksinkertaista

Näissä nykyajan isännissä on kolme alalajia: on jäähdyttelijät, jotka tavalla tai toisella yrittävät lopettaa koko touhun, tehostajat, jotka olemassaolevilla resursseilla ottavat kaiken mahdollisen irti ja sitten nämä laajentajat, jotka nykäsee jokaisen mahdollisen tilaisuuden tullen sitä navetan päätyä. Jokainen voi miettiä itse, missä kelkassa on.
Meillä on siinä mielessä hassu tilanne, että itse kuulun tiukasti tuohon jäähdyttelijä kastiin ja nuori isäntä taasen tehostajiin. Välillä ajatuksemme eivät kohtaa, sitten haetaan se rautalanka ja väännetään puolin ja toisin.

Näissä nykyajan isännissä on kolme alalajia: on jäähdyttelijät, jotka tavalla tai toisella yrittävät lopettaa koko touhun, tehostajat, jotka olemassaolevilla resursseilla ottavat kaiken mahdollisen irti ja sitten nämä laajentajat, jotka nykäsee jokaisen mahdollisen tilaisuuden tullen sitä navetan päätyä. Jokainen voi miettiä itse, missä kelkassa on.
Meillä on siinä mielessä hassu tilanne, että itse kuulun tiukasti tuohon jäähdyttelijä kastiin ja nuori isäntä taasen tehostajiin. Välillä ajatuksemme eivät kohtaa, sitten haetaan se rautalanka ja väännetään puolin ja toisin.

Nuo kolme alalajia ku yhdistää nii eiköhän paketti oo aika toimiva. elikkäs laajennetaan pienin askelin samalla keskittyen tuotannon tehostamiseen eläinainesta ja työympäristöä parantamalla. Ja välillä pitää muistaa käydä jäähdytteleen eli lomalla jotta homma ei ala maistua enempää paskalle mitä se luonnostaan jo on. Mut oma mielipide on just toi että ei kannata ottaa liian isoa harppausta kerralla tuon laajenemisen kanssa. Jos kokoajan vaan isolla rahalla rakennetaan uutta niin helposti käy niin että joku muu tärkeä asia jää hoitamatta ja henkinen jaksaminen ei riitä. Mutta täysin paikoilleen ei pidä jäädä.

Leikkasin tannoin lehdestä vuorineuvos Jorma Elorannan "aforismin" ja laitoin sen jääkaapin oveen, jotta se olisi siinä usein luettavissa. "Yritys ei tee kunnon voittoa siksi, että sen tulostavoitteet on asetettu korkeiksi, vaan siksi, että sen strategia ja sen toteutus ovat onnistuneet"

Aina puhutaan tuotannon laajentamisesta. Kannattaisi ensin laajeentaa omaa osaamista. Se ei tosin näy välttämättä naapurille tai siitä on vaikea ottaa lehteen hienoa kuvaa, mutta sitä ei konkurssikaan vie pois.

Suomessa tilat ovat vielä pääosin perheviljelmiä, joten yksilön, puolison, yhtymän osakkaiden ominaisuudet, yhteistyökyky, yhteisen strategian löytäminen ja kunnolla toteuttaminen ovat avainasemassa menestykseen. Sama koskee tietysti sitten palkattua työntekijää.

Yhteistyö eri tilojen välillä, siten että kaikki osapuolet hyötyvät siinä suhteessa, jolla siihen osallistuvat. Tässäkin pitää nähdä pidemmälle ajanjaksolle, esim viiden vuoden liukuva keskiarvo, jotta mahdolliset yhden satovuoden tai vastaavan epäonnistumiset eivät torppaa muuten hyvää hommaa.

Kunnon yöunet. Niinkin yksinkertainen asia kuin sudokun tekeminen on aikamoista tervassa kulkua kun yrittää sitä iltamyöhällä töiden ja lasten nukkumaan menon jälkeen ratkaista. Hyvien ja riittävien unien jälkeen ajatus on moninverroin kirkkaampi ja tuloskin sen mukainen. Kyllä jokainen tarvitsee lepoa ja unta. Toiset ehkä hiukan vähempi kuin toiset ja toiset eri vuorokausirytmillä kuin toiset. Näitä ominaisuuksia voi myös yrittää hyödyntää. Ite kun on enempi sellainen illan eläjä, joka aamupäivällä ei saa mitään aikaan ja vaimo taas hiukan päinvastoin, niin poikimakauden valvontarytmi sitten määräytyy sen mukaan ja on molemmille luonnollisempi ja siten myös kevyempi, kuin jos pakolla tehtäisiin toisin päin. Tämäkin on testattu.

Niin ja se ydinprosessi meinasi unotua. Aika moni tila taitaa olla käynyt laatukoulutuksen ja siellä ymmärtääkseni (ainakin meille) puhuttiin ydinprosessista prosessikaavioita tehtäessä. Itelle ja lomittajille ja työntekijälle (osa-aikainen) on tehty selväksi, mikä on meidän tilan ydinprosessi (vasikka) ja sen ja siihen liittyvien työvaiheiden ehdoilla mennään. Sivubisnekset ja toisarvoiset prosessit hoidetaan vasta ydinprosessin jälkeen, jos aikaa ja energiaa riittää. Tämä tuntuu monella olevan hukassa. On liikaa erilaista toimintaa tai sitten on kiire (mielenkiinto) aina ydinprosessista niihin muihin hommiin.