Viljanviljelyssä satotasolla on ratkaiseva merkitys viljelyn kannattavuuteen. Tämänhetkisillä viljanhinnoilla on mahdollista päästä
 + merkkiseen tulokseen jopa rehuviljalla. Mutta kauppakelpoista satoa on saatava 5500 - 6000 kg keskimäärin vuodessa.
  Tuollainen satotaso on täysin mahdollista tekemäällä työt huolella ja oikeaan aikaan. Ympäristötuki ei rajota lannoitusta kun laitetaan
satotavoitteeksi 5500 kg viljelysuunnitelmassa.
Tietysti tämä edellyttää ettei traktoreita ja puimuria vaihdeta aivan joka vuosi.Mutta esim.10 vuoden vaihtovälillä on kyllä mahdollista.
 Mitään mieltä ei ole viljellä mitään jos satotaso jää vain 3000 - 4000 kg. Tuottavampia harrastuksia kyllä löytyy.

Lainaus käyttäjältä: bobbari - 05.02.14 - klo:11:54

Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... 

Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. 

Tässä on viime päivien aikana tullut todistettua itselleen, että pahiten kapuloita rattaisiin heittelee oma osaamattomuus. Se on sellainen helppo ratkaisu syytellä systeemiä vaikeuksista.

Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.

Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.

Se nyt on aivan kiinni siitä, miten kriittisesti toimiaan katsoo. Aina voi olla tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta pyrkiä parempaa. Maidontuotannossa eläinten mukavuustaso ja mahdollisimman matalat käyttäytymisen rajat on aika universaaleja. Jos kohta ei kyetäkään (vielä) tuottamaan 12MJ/kgka karkearehuja, niin olosuhteita voi aina viilata paremmaksi. Tunti lisää makuuaikaa = pari kiloa lisää päivämaitoon.

Viljanviljelyssä satotasolla on ratkaiseva merkitys viljelyn kannattavuuteen. Tämänhetkisillä viljanhinnoilla on mahdollista päästä
 + merkkiseen tulokseen jopa rehuviljalla. Mutta kauppakelpoista satoa on saatava 5500 - 6000 kg keskimäärin vuodessa.
  Tuollainen satotaso on täysin mahdollista tekemäällä työt huolella ja oikeaan aikaan. Ympäristötuki ei rajota lannoitusta kun laitetaan
satotavoitteeksi 5500 kg viljelysuunnitelmassa.
Tietysti tämä edellyttää ettei traktoreita ja puimuria vaihdeta aivan joka vuosi.Mutta esim.10 vuoden vaihtovälillä on kyllä mahdollista.
 Mitään mieltä ei ole viljellä mitään jos satotaso jää vain 3000 - 4000 kg. Tuottavampia harrastuksia kyllä löytyy.

Joskus vaan käy niin, että joutuu ihailemaan paskaa rukkasessa eikä päinvastoin... Eli ei onnistu ja tulee huono satovuosi. Kiinteiden kustannusten hallinnan ohella satoriskien hallinta ratkaisee kasvitilan pitkän aikavälin kannattavuusyhtälössä aika paljon. Paletin laajentaminen totuttujen viljelykasvien ulkopuolelle tasoittaa hommaa monessakin mielessä: sadonkorjuuajan helpottuminen, hintariskien hallinta, kaluston "venyttäminen" jne.

Ympäristötuki ei rajota lannoitusta kun laitetaan satotavoitteeksi 5500 kg viljelysuunnitelmassa.

Eikö rajoita ollenkaan, typpidirektiivihän tulee vastaan ? Voiko nykyään käyttää maksimisatotasotavoitteita rutiininomaisesti, jos edellisinä muutamina vuosina ei ole tullut vastaavaa satoa kyseisestä viljelykasvista ?

-SS-

Jos viimeisenä 4 vuotena on saatu satoa enemmän kuin 4000 kg/ha kyseisestä kasvilajista,voidaan sunnitelmassa käyttää suurempaa
satotavoitetta kuin 4000 kg.
Miten kukin viljelijä asian "todistaa" on jokaisen oma asia.Tuo satotaso tavoite voi olla max 6000 kg.
Silloin voidaan käyttää suurempaa typpimäärää kuin 4000 kg sadolle.Fosforin määrään se ei vaikuta.Tosin fosforia saadaan lisää
maasta kalkilla.

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 05.02.14 - klo:12:50

Lainaus käyttäjältä: bobbari - 05.02.14 - klo:11:54

Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... 

Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. 

Tässä on viime päivien aikana tullut todistettua itselleen, että pahiten kapuloita rattaisiin heittelee oma osaamattomuus. Se on sellainen helppo ratkaisu syytellä systeemiä vaikeuksista.

Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.

Maataloudessa suurin kustannus on sähläämiskustannus. Missään muussa yritystoiminnassa raaka-aineen hukkaprosentti ei ole välillä 10-30 eikä lopputuotteessa ole "sutta" seassa kuin max 1-1,5%... -> tai tulee potkuja ja paljon...

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 05.02.14 - klo:13:34

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 05.02.14 - klo:12:50

Lainaus käyttäjältä: bobbari - 05.02.14 - klo:11:54

Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... 

Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. 

Tässä on viime päivien aikana tullut todistettua itselleen, että pahiten kapuloita rattaisiin heittelee oma osaamattomuus. Se on sellainen helppo ratkaisu syytellä systeemiä vaikeuksista.

Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.

Maataloudessa suurin kustannus on sähläämiskustannus. Missään muussa yritystoiminnassa raaka-aineen hukkaprosentti ei ole välillä 10-30 eikä lopputuotteessa ole "sutta" seassa kuin max 1-1,5%... -> tai tulee potkuja ja paljon...

Tässä on kyllä aika paljon totta. Meidän tilalla on lähdetty näitä hukkatouhuja karsimaan tiukalla otteella.
Ruokinnassa hukkarehut saatu minimiin. Apevaunu hävitetty pois ja siirrytty puhtaasti täysrehuun. Meidän tapauksessa työn menekki ja ruokinnan kustannus yllättäen laski.  Tankista sivuun jäävän maidon osuus saatu vähenemään myös oleellisesti, kun ongelmatapaukset siirtyvät teurasauton kyytiin ilman hoitamisen lisätyötä ja kustannuksia.Sääli on sairautta ja laskinta kannattaa käyttää. Meillä ruokintaan lasketaan mukaan kaikki, mikä lehmän suusta menee. Elikkäs kaikki lisämausteetkin lasketaan mukaan. Ja niitä eläinlääkärin laskuja seuraan kuukausittain. Vieläkö tuolle paalimuoville keksisi jonkin uusiokäytön, niin alkaisi kierrätyski olemaan huipussaan. Nyt sen hävitykseen joutuu vain euroja uhraamaan. 

Tankista sivuun jäävän maidon osuus saatu vähenemään myös oleellisesti, kun ongelmatapaukset siirtyvät teurasauton kyytiin ilman hoitamisen lisätyötä ja kustannuksia.Sääli on sairautta ja laskinta kannattaa käyttää. Meillä ruokintaan lasketaan mukaan kaikki, mikä lehmän suusta menee. Elikkäs kaikki lisämausteetkin lasketaan mukaan. Ja niitä eläinlääkärin laskuja seuraan kuukausittain. Vieläkö tuolle paalimuoville keksisi jonkin uusiokäytön, niin alkaisi kierrätyski olemaan huipussaan. Nyt sen hävitykseen joutuu vain euroja uhraamaan. 

No nyt kannattaisi ottaa laskin uudelleen käteen ja miettiä vaikka uudistuskustannus/maitokg. Kestävä karja ja sitä myötä korkea keskituotos ja alhaiset uudistus- ja rehukustannukset lähtevät isännän ja emännän korvien välistä. Ei ole normaalia, että lehmät sairastelevat paljon. Vaikka elukat hoitaisi kuinka hyvin, silti aina joku silloin tällöin sairastuu. Päätään ei kannata seinään hakata toivottomien tapausten kanssa, mutta yleensä hoitamiselle saa ihan mukavan palkan itselleen. Nimim. lehmien poistoprosentti 35% -> 12% ja muuta ei tässä talossa vaihtunut kuin isäntä 

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 06.02.14 - klo:08:17

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 05.02.14 - klo:13:34

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 05.02.14 - klo:12:50

Lainaus käyttäjältä: bobbari - 05.02.14 - klo:11:54

Tämän päivän menossa tämä 20-30 lehmän velattomien tilojen pääomansyönti on varmasti se pienempi
paha kuin se mitä tapahtuu kun tila lähtee hallitsemattomaan laajentamiskierteeseen.
Esimerkkejä on lähistöllä täällä heikommin kannattavalla alueella jo kymmeniä.
Ja virhe yleensä tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan investoimaan silmiä ja korvia myöden sellaiseen
touhuun, minkä monet ympärillä ovat lopettaneet konkurssin tai vararikon kautta... 

Tällä kertaa niitä kapuloita rattaisiin heitellään vuoroin EU:n ja valtiovallan taholta. 

Tässä on viime päivien aikana tullut todistettua itselleen, että pahiten kapuloita rattaisiin heittelee oma osaamattomuus. Se on sellainen helppo ratkaisu syytellä systeemiä vaikeuksista.

Tarkentaisitko hieman. Mun mielestä systeemi on juuri nyt sellainen, että se antaa aika paljon anteeksi. Toki erillisruokinta täysrehulla parsinavetassa ei voi verrata mitenkään teidän toimintaan.

Maataloudessa suurin kustannus on sähläämiskustannus. Missään muussa yritystoiminnassa raaka-aineen hukkaprosentti ei ole välillä 10-30 eikä lopputuotteessa ole "sutta" seassa kuin max 1-1,5%... -> tai tulee potkuja ja paljon...

Tässä on kyllä aika paljon totta. Meidän tilalla on lähdetty näitä hukkatouhuja karsimaan tiukalla otteella.
Ruokinnassa hukkarehut saatu minimiin. Apevaunu hävitetty pois ja siirrytty puhtaasti täysrehuun. Meidän tapauksessa työn menekki ja ruokinnan kustannus yllättäen laski.  Tankista sivuun jäävän maidon osuus saatu vähenemään myös oleellisesti, kun ongelmatapaukset siirtyvät teurasauton kyytiin ilman hoitamisen lisätyötä ja kustannuksia.Sääli on sairautta ja laskinta kannattaa käyttää. Meillä ruokintaan lasketaan mukaan kaikki, mikä lehmän suusta menee. Elikkäs kaikki lisämausteetkin lasketaan mukaan. Ja niitä eläinlääkärin laskuja seuraan kuukausittain. Vieläkö tuolle paalimuoville keksisi jonkin uusiokäytön, niin alkaisi kierrätyski olemaan huipussaan. Nyt sen hävitykseen joutuu vain euroja uhraamaan. 

Minkäkokoisesta karjasta tuossa aperuokinnan onnistumisessa oli kyse? Itekkin välillä tulee laskeskeltua aperuokinnan kustannuksia, mutta pieni karjakoko on vaan esteenä siihen siirtymiseen vaikka ruokintapöydälle mahtuu hyvin vaunun kanssa..  Toisaalta viittis mitään sukkularuokkijaakaan kattoon alkaa virittelemään.. 

Paalimuovit palaa mukavasti navetan pannussa, lämpöä vaan meinaa tulla välillä liikaakin.. 

Mulla nyt viikko aperuokintaa 30 lehmän parsinavetassa takana. Alustavasti hyvät kokemukset. Rehuissa laskennallinen säästö vain ehkä luokkaa 1c/maitokg, mikäli siirryn murskeviljaan niin sitten ehkä enemmän. Saatava hyöty karkearehujen sotkemisesta on vielä kysymysmerkki.
Vaunu 18 motin vaakaruuvi paalikauhalla ja purkukuljettimella. Satsi kestää nyt vajaa 4 vrk. Seos puretaan kylmään välivarastoon josta jako pienkuormaimella. Vaunu maksoi kympin alv.0, naftaa palaa yllättävän vähän ja päivittäinen työaika tippui seitsemästä tunnista kuuteen. Appeentekopäivänä mennee noin tunti enemmän, vielä ollut vähän harjoittelua. Valkuainen nousi heti kymmenyksellä appeen myötä, rasva laski hiukan ja maitomäärät alun lievän notkahduksen jälkeen nousseet  . Hyvin lypsäville annan kerran päivässä 2-4 kg viljaa ja rapsia till.

Kiskoruokkijat ovat tosi out.

Maataloudessa on lama ohitettu ja vahva nousu menossa.

Maataloudessa on lama ohitettu ja vahva nousu menossa.

Jaa konekaupassa on kuulemma hiljaista.

Kun apevaunu  oli tilalle hankittu oli nautoja melkein 200, lihanautoja 150. Mutta kun ostimme tilan lähdimme suuntaamaan lypsykarjaan, koska emot ei oikein ollut meidän juttu. Nyt on 34-47 lypsävää ja vain hiehoja, yhteensä jotain 150 päätä.  Omaa viljantuotantoa ei ole, joten kaikki roippeet pitäisi sinne appeen sekaan ostaa. Näitä lisukkeita alkoi olla siinä määrin, että mitään järkeä siinä ei ollut. Niinpä siirryimme täysrehu ruokintaan lehmille  ja nuoriso saa litistettä tarpeen mukaan.
Tuo ape ei tule ilmaiseksi, eikä ilman työtä. Meillä pelkästään polttoaine kuluissa tuli jo huomattava säästö. Ja pakkasilla voi ajaa ruokintapöydän täyteen paaleja, niin ei tarvi koko kalustoa olla lämmittelemässä joka päivä. Ape puoltaa paikkansa suurille määrin eläimiä ja jos sitä viljaa on kylliksi.
Meillä keskituotoksen nousseet todella paljon ja työnmenekki vähentynyt. Tämä on varmasti tilakohtainen asia jos mikä, mutta asioita kannattaa miettiä ja laskea.

Kun apevaunu  oli tilalle hankittu oli nautoja melkein 200, lihanautoja 150. Mutta kun ostimme tilan lähdimme suuntaamaan lypsykarjaan, koska emot ei oikein ollut meidän juttu. Nyt on 34-47 lypsävää ja vain hiehoja, yhteensä jotain 150 päätä.  Omaa viljantuotantoa ei ole, joten kaikki roippeet pitäisi sinne appeen sekaan ostaa. Näitä lisukkeita alkoi olla siinä määrin, että mitään järkeä siinä ei ollut. Niinpä siirryimme täysrehu ruokintaan lehmille  ja nuoriso saa litistettä tarpeen mukaan.
Tuo ape ei tule ilmaiseksi, eikä ilman työtä. Meillä pelkästään polttoaine kuluissa tuli jo huomattava säästö. Ja pakkasilla voi ajaa ruokintapöydän täyteen paaleja, niin ei tarvi koko kalustoa olla lämmittelemässä joka päivä. Ape puoltaa paikkansa suurille määrin eläimiä ja jos sitä viljaa on kylliksi.
Meillä keskituotoksen nousseet todella paljon ja työnmenekki vähentynyt. Tämä on varmasti tilakohtainen asia jos mikä, mutta asioita kannattaa miettiä ja laskea.

Niinkuin eräs tuttu kertoi ettei apevaunun hankinnan perusteeksi riitä että "pirun hyvä peli kun saa naattisäilörehun
ja säilörehun sekoitettua"...
Ennenkuin aperuokinta alkaa lyömään leiville, niin seoksessa on oltava jotain teollisuuden sivujakeita
sopuhintaan, joita saa hyvin sekoitettua ja ruokittua sillä apevaunulla.

Jos mättäät säilörehua ja väkirehua vaan sekaisin seokseen, tosiaan on niitä edullisimpiakin konsteja
siihen tarkoitukseen.

Sama juttu kuin navettapiikalla, apevaunu sai lähteä ruokinnasta...