>Pienille alueille edullisin puimuri on rahtipuinti.

Ihan varmaan on jos tähtää  max. 0-tulokseen

Mä olen täysin samaa mieltä. Tästä nyt on väännetty kättä täälläkin jo iät ja ajat. Mä en vaan ymmärrä, mikä siinä omassa puimurissa voi niin paljon maksaa. Ei pienille aloille tarvita mitään kymmenien tuhansien vehkeitä, viidellä tonnilla saa jo varmasti soivan pelin, jolla on käyttöikää paljon jäljellä. Tämä tietysti edellyttää sen, että isännän ego kestää ajaa vähän vanhemmalla ja että hitsausvehkeet pysyvät kädessä. Mä ymmärrän rahtipuinnin kotieläintiloilla, jos viljelijällä on oikeasti jotakin muuta tuottavampaa tekemistä puintiaikana. Ei ne rahtipuinnin aiheuttamat logistiset haasteet ihan helppoja ole ratkaistaviksi sivutoimiselle viljanviljelijällekään.

Viime syksynä se taas nähtiin, että oma on aina oma. Täälläkin päin moni kaivoi makasiinin perältä ne "naurettavat" kymppisampot ja vastaavat puimurit esille.

Viime syksynä se taas nähtiin, että oma on aina oma. Täälläkin päin moni kaivoi makasiinin perältä ne "naurettavat" kymppisampot ja vastaavat puimurit esille.

Sampo kympin ja 35/360 ongelma on maksimi puintiteho noin 2.2-2.5 tonnia tunnissa, moottori, lattahihna ja puintikelan hihna, lisäksi kympissä viljaelevaattorin alaveto ovat rajoittavat tekijät. Täpinäsadossa menee parissa hehtaarissa työpäivä. Vauhdissa tyhjentäessä voi saada kolme säiliöllistä tunnissa.

Mutta jos saa sen 10-15 tonnia kasaan viljaa pitkän päivän aikana, onhan se sentään enemmän kuin sen puimurin hinta pois pellolta.

-SS-

Ihmettelen, miten rahtipuija tulee halvemmaksi?

100 € ha, tekee tonnin 10 ha alalta. Sillä hintaa saa jo puimurin, kuten itsekkin ostin Sampo 500:n. Huoltoihin meni 400 € sis. 340 € varahihnat jotka roikkuvat hyllyssä valmiina.

Varkaudessa näin Fahrin punaisen ja kolminumeroinen oisiko ollut 660 tai 770, kopillinen ilmastoinnilla, muistaakseni kolmisen tonnia pyysi, siisti. Perkati kun vain löytäisin puh.numeron jostain. Oli siisti, mutta huonossa ladossa. Kepöstä ostin siltä hs-laitteen, saattaisi sattua ostoilmoituksen huomaamaan!

Olen ajanut 13 puintikautta ostettaessa n. 9500 euroa maksaneella Sampo 600-puimurilla ja rahtia ollut sen verran että ilmaiseksi on menneet omat puinnit pääomakulujen suhteen sinä aikana. Olisko 900-950 ha tullut puitua yhteensä sillä kun ei kuitenkaan yhtenäkään vuonna ole 100 ha mennyt puhki. Remontteihin mennyt ennakoivasti tehtynä yhteensä aika tarkkaan 2000 euroa. 7 puintikautta menty putkeen ilman puinnin keskeyttävää vikaa. Kunpa olisi seuraavakin puimuri yhtä huoleton kuin tämä on ollut tähän mennessä, oli kyllä melkoinen homma löytää silloin 2000 kesällä hyvä yksilö ja on tätä koitettu hyvin huoltaa ja nätisti käyttääkin. Moni Sampo oli ihan raiskatussa kunnossa jo silloin, mitä pommeja liekään myöhempinä vuosina olleet. Tämä vuosi vielä tarkoitus puida tällä koneella, sitten siirtyy varakoneeksi kun vain löytyisi joku kohtuuhintainen ja hyväkuntoinen vähän isompi kone aikanaan tämän korvaajaksi. Deutz 1080:n hankin joitakin vuosia sitten mutta ei semmoisella kömpelöllä hitaasti tyhjentävällä viitsinyt puida ja lähti kiertoon Sampon jatkaessa palvelua. Deutz 1080 vaikutti kyllä varsin tukevalta koneelta mutta kun ne käyttöominaisuudet olivat puutteelliset mielestäni leikkupöydän kevennyssysteemi mukaanluettuna, mutta loistopeli se on muutaman kymmenen hetaarin puinteihin siltikin. Jonnikoissa kannattaa katsoa ruumenelevaattorin yläpään kunto, muuten ei vissiin erityisen huomion vaativia kohteita niissä. Claasin koneihin en ole perehtynyt sen enempää remonttitalkoisiin osallistumalla kuin koneella ajamallakaan. New Hollandit kestävät perusrakenteeltaan varmaankin käytön lähes sotatoimialueillakin.   

No nytpäs se nähdään miten vanhan, tosin ei ihan pienen koneen kanssa tullaan toimeen. Kohta parikymmentä vuotta vanha 6-kohliminen aikansa jätti-deere tuli ostetuksi, vähäisen tuntimäärän ja kunnon takia tuli tuo yksilö. Ei olisi paljoa tarttenut lisää laittaa niin olisi saanut tämän vuosituhannen koneitakin. Minusta puimuri tuottaa niin kovin heikosti, että tällaiselle 150ha puitavaa ei kovin kallista tappuria kannata investoida.
Kunnioitan kyllä niitä jotka ajavat 600-sampoilla yms. 50-100ha vuoteen, siinä on kulurakenne kohdallaan.

Sampo 500 vm 84 on puinut tällä tilalla koko elämänsä, 5-60ha joka vuosi. Käyty auttamassa muita kun "laatumerkit" ovat hajonneet kesken puintkauden. Mitään pumiurin takia ei ole jäännyt pelloilla. pikku juttuja kun laakerieta, hihnoja menee nyt silloin tällöin, Suurimat kytkimen painelaakeri ja seulaston kumit, kumit haperoineet iän vuoksi. Ketterä ja kevyt, helppo puhdistaa. Enemän masinisti kone kun noi " ei oo mennyt mitään kahteen kymeneen vuoteen" nämä sampot.

Onko niin, ettei tässä ketjussa ole kuin yksi rahtari. 
Oman puimurin plussapuolelle kannattaa laskea myös säästö kuivauskuluissa (jos myyntiviljasta kyse) ja sadon ränsistyminen vie kans rehu- ja myyntiarvoa. "Itsenäinen"  voi valita parhaan puintiajan vuorokaudesta. On muuten huomattava asia.
Viime syksynäkin seurasin näitä rahtareita, ja koska säät olivat mitä olivat, niin sekä urakoitsijoilla että teettäjillä oli pinna kireällä. Viimeisiä puivat vielä räntäsateessa, kun minun "puunattu" -84 "vanhus" oli ollut jo kolomisen viikkoa talvilevolla.    Ihme, kun puimurin korjaus joillekin "yliluonnollinen hirviö", mutta traktori saa olla katkaistuna kiskoilla vaikka joka vuosi tai ainaskin joka toinen.

Olen ajanut 13 puintikautta ostettaessa n. 9500 euroa maksaneella Sampo 600-puimurilla ja rahtia ollut sen verran että ilmaiseksi on menneet omat puinnit pääomakulujen suhteen sinä aikana. Olisko 900-950 ha tullut puitua yhteensä sillä kun ei kuitenkaan yhtenäkään vuonna ole 100 ha mennyt puhki. Remontteihin mennyt ennakoivasti tehtynä yhteensä aika tarkkaan 2000 euroa. 7 puintikautta menty putkeen ilman puinnin keskeyttävää vikaa. Kunpa olisi seuraavakin puimuri yhtä huoleton kuin tämä on ollut tähän mennessä, oli kyllä melkoinen homma löytää silloin 2000 kesällä hyvä yksilö ja on tätä koitettu hyvin huoltaa ja nätisti käyttääkin. Moni Sampo oli ihan raiskatussa kunnossa jo silloin, mitä pommeja liekään myöhempinä vuosina olleet. Tämä vuosi vielä tarkoitus puida tällä koneella, sitten siirtyy varakoneeksi kun vain löytyisi joku kohtuuhintainen ja hyväkuntoinen vähän isompi kone aikanaan tämän korvaajaksi. Deutz 1080:n hankin joitakin vuosia sitten mutta ei semmoisella kömpelöllä hitaasti tyhjentävällä viitsinyt puida ja lähti kiertoon Sampon jatkaessa palvelua. Deutz 1080 vaikutti kyllä varsin tukevalta koneelta mutta kun ne käyttöominaisuudet olivat puutteelliset mielestäni leikkupöydän kevennyssysteemi mukaanluettuna, mutta loistopeli se on muutaman kymmenen hetaarin puinteihin siltikin. Jonnikoissa kannattaa katsoa ruumenelevaattorin yläpään kunto, muuten ei vissiin erityisen huomion vaativia kohteita niissä. Claasin koneihin en ole perehtynyt sen enempää remonttitalkoisiin osallistumalla kuin koneella ajamallakaan. New Hollandit kestävät perusrakenteeltaan varmaankin käytön lähes sotatoimialueillakin.   

30v täytti mun nyykkäri.100ha paikkeilla syksyisin pyöritään.Rahtien kans ylikin.Hihnoja on vaihdeltu,ei juurikaan muuta.

DF 33.60 (eli 770:n perillinen) ei tee yhtä puhdasta ja tarkkaa jälkeä kuin saksalaiset perusmassikat (186, 206, ehkä 240:kin). Siinä Fahrissa on nimittäin pienemmät seulat, ja massikassa yläseula on parempi ja liekö seulaston vastakkaisella liikkeelläkin jotain merkitystä. Massikassa on myös kivempi ääni.

Kummassakin saattaa olla alkuperäisten osien saanti jo kohta hankalaa, mutta vähänpä vanhassa puimurissa oikeastaan on osia, mitä ei voisi vakiokomponenteilla korvata tai pajalla teettää. Moottorithan niissä pienissä ja vähän käytetyissä on yleensä kunnossa.

Fahrin etu on toki jäähdytinnesteen puuttuminen, mikä vähentää hieman huoltotarvetta ja talvisäilytyksen ongelmia.

Ehdottomasti kannattaa tyytyä rahtipuintiin. Helvettiäkö sillä vanhalla paskalla mitään tekee kun pajapäiviä on enemän ku puintipäiviä...

Viime syksynä kyl taisi olla niin että rahtipuintipäiviä oli enemän kun poutapäiviä.... vai miten se ny meni...??  helvetti ku ei enää muista.

 

Puimuri on siinä mielessä kiitollinen laite ostaa käytettynä, että se on verrattain yksinkertainen laite, jonka pystyy ostettaessa suurin piirtein katsastamaan läpi ja arvioimaan remonttitarpeet. Joku traktori on paljon hankalampi tapaus. Halvalla, käytetyllä puimurilla voi tuurilla puida hyvinkin pitkään ilman huoltokuluja. Ja kyllähän se kestävyys on niin paljon kuskistakin kiinni.

No nytpäs se nähdään miten vanhan, tosin ei ihan pienen koneen kanssa tullaan toimeen. Kohta parikymmentä vuotta vanha 6-kohliminen aikansa jätti-deere tuli ostetuksi, vähäisen tuntimäärän ja kunnon takia tuli tuo yksilö. Ei olisi paljoa tarttenut lisää laittaa niin olisi saanut tämän vuosituhannen koneitakin. Minusta puimuri tuottaa niin kovin heikosti, että tällaiselle 150ha puitavaa ei kovin kallista tappuria kannata investoida.
Kunnioitan kyllä niitä jotka ajavat 600-sampoilla yms. 50-100ha vuoteen, siinä on kulurakenne kohdallaan.

  Etkös sä nyt urakoikkaan kun toisessa topicissa aivan eri jutut.

Nää vanhat on kyllä yksilöitä. Mulla oli aikanaan eräs, periaatteessa ei ollenkaan loppuun ajettu kone, mutta hermo meni melkoisen totaalisesti vaikka rauhallinen olenkin.

Oikeastaan ei päivää ilman vikaa, ja osa perin tylsiä korjata kuten katkeamaan pyrkivä viettopinta. Tehtiin myös vetoakseliremppaa (onneksi ei vaihdelaatikkoa), jokunen hankala laakeri, moottorin mukaanottolevyn silmästä poorit, sähköt renaili, lopulta yritti palaakin. Käyntihäiriöitä, ilmavaivoja, tukossa olevia putkia.. tyhjennyksen kulmavaihde,.... jarrut aina hukassa.

Tyhmintä oli se, että jos oli luvannut viedä illalla satsin kuivurille niin ei ikinä voinut olla varma että sen todella saa kasaan, vai oliko juuri sellainen reilu 120 hl mitä ei oikein pystynyt kunnolla yksinään kuivaamaan.

Sitten hankittiin kimppaan hieman tuoreempi elopeltojen kuningas. Työkalupakkia ei ole sen jälkeen tarvinnut muistaa ottaa puintiin mukaan.

Paljon uudemmissakin koneissa on joissakin ollut aivan järkyttävän paljon murheita, osa pahojakin, niin että huoltomies purkaa päivän, toinen odotellaan osia ja kolmas taas  kasataan. Ja vika ei näissä tuntemissani tapauksissa ole ollut käyttäjissä, vaan ala-arvoisessa suunnittelussa tai surkeassa osien/valmistuksen laadussa.

Kymmenkuntavuotta sitten myin uutena ostetun 307 Massikan Viroon ja siirryin urakoitsijan käyttöön. Massikassa remonttia riitti. Huoltoihin ja remontteihin meni enemmän aikaa kuin puintiin. Silloin puintiala oli 25 ha ja vähimmillään Puitiin 17 ha viimevuonna puintala oli 42 ha. Lähes aina olen saanut rahtarin sopivaan aikaan. Vehnän viljelystä luovuin rahtarin myötä. Sen puintiaika olisi tarkempi kuin rehuviljojen. Olen ollut tuohon ulkoistamiseen tyytyväinen. 

Kymmenkuntavuotta sitten myin uutena ostetun 307 Massikan Viroon ja siirryin urakoitsijan käyttöön. Massikassa remonttia riitti. Huoltoihin ja remontteihin meni enemmän aikaa kuin puintiin. Silloin puintiala oli 25 ha ja vähimmillään Puitiin 17 ha viimevuonna puintala oli 42 ha. Lähes aina olen saanut rahtarin sopivaan aikaan. Vehnän viljelystä luovuin rahtarin myötä. Sen puintiaika olisi tarkempi kuin rehuviljojen. Olen ollut tuohon ulkoistamiseen tyytyväinen. 

Aamen