Tää harvennus on aika monipuolinen juttu. Tässä ketjussa tulee järjestäen hyviä näkemyksiä ja kaikki ovat jollain tavalla oikeassa.
Vemssin kanssa samaa mieltä siitä, että paljon pitäisi kiinnittää huomiota jäljelle jäävän puun kasvukykyyn. Nyt näyttää siltä, että erirakenteinen metsä ja jatkuva kasvatus tulee uudelleen muotiin, mutta itse en ole näistä menetelmistä kovin vakuuttunut. Paljon tulee käytyä katsomassa myytäviä metsäpalstoja ja 02-03 kehitysluokissa löytyy yleensä tosi hyviä männiköitä, mutta hyvä kuusikko on kortilla. Näissä tapauksissa löytyy monesti sitä vikaa, että kuusikko on lähtenyt liikkeelle jostakin alikasvoksesta tai muuten ollut sankemman metsän varjossa. Latvakasvu on ehkä keskimääräinen, mutta puut eivät vaan enää vahvistu. Juuressa huomaa tiheäoksaisen lähdön. Pistää miettimään, että puu on jossain vaiheessa juronut ja hukannut parasta kasvuaan vuosikausia. Tällaisia metsiä on sitten vielä harvennettu, mutta todellista tuottoa noista ei enää lähde syntymään. Maapohjankin merkityksen pystyy hyvin arvioimaan, kun kävelee viereiselle saralle ja katsoo minkälaista latvaa siellä taimikko lykkää.
En ainakaan näillä tiedoilla ja kokemuksilla, mitä tässä vaiheessa on kertynyt, näe muuta vaihtoehtoa kuin, että vanha metsä nurin ja uusi tasakasvuinen, samanikäisenä kasvava puusto tilalle. Hoitaminen jokaisessa kasvuvaiheessa on vaan yksinkertaisesti selväpiirteisempää.
Vähän menee off-topic, mutta tällä haluan perustella sitä, minkä takia joudutaan noihin hankaliin tilanteisiin kun pitää etsiä niitä kasvavia puita.