Joopatijoo. Kolusin tuossa päivällä pajalla hyllyjä ja sieltä se löytyi. MF 330/MF 16:n kirjat samoissa kansissa.
Tuon aviisin mukaan nuo massikat ovat likipitäen samoja koneita ja MF 16 on sama kone, kuin Sampo 580. Moottoreissa toki eri valmistaja.
Ja tuon MF 330:n ja Sampon kelan laakerit on puimakoneen ulkopuolella valurautapesässä.
On se erikoista jos näkee että laakeri on sisäpuolella, mutta se on ulkopuolella!.
Minulla on 410, ja Kamikazen neuvoista kiitos.
Joo. Tämä onkin todella erikoista. Minulla on tuossa pöydällä 330 Massikan korjauskäsikirja ja siinä on räjäytyskuvasa ne laakerit koneen ulkopuolella. Akseli on läpivedettävä ja kela tarvittaessa poistetaan kohlimien yli taaksepäin.
Onkohan tässä nyt tapahtunut vanhankansan petos ja kustu jotakuta silmään. 
Jos olet tilannut tuon käsikirjan käänteistodellisuudesta 
Olisi kyllä ihme jos joku insinööri olisi suunnitellut laakerien asentamisen tehtäväksi koneen sisältä Siis miksi ihmeessä.. Miksi vaikka jossain tehtaassa konetta viitsittäisiin rakentaa sisäpuolelta, jos se ulkopuolelta onnistuisi 20 kertaa helpommin
Siis helposti kokoonpantava kun ei olekaan aina helposti korjattava. Aika usein idea on hyvä kun kone kasataan uusista osista; esim. kaikki Claasin neliölukituksella olevat kupukantaiset pultit peltiosissa. Kun ne ovat hiukan ruosteessa ja maali kiusaa jenkassa, ei niitä saa kuin rälläköimällä pois, kanta on matala kupu, jossa erittäin kapea ruuvariura kiinnipitämistä varten. Toimii teoriassa, mutta ei toimi käytännössä. Olenkin ajatellut, että kutsuisi Claasin insinöörin tänne, pulttaisi sen pää alaspäin peltiseinään niillä kupukantapulteilla, raapisi kierteen hiukan "oikeammaksi" ja antaisi käteen jakarin ja taltan. Nälkäänhän se siinä kuolis.
Toinen laajasti harrastettu asia on kuusiopulttien käyttö niin, ettei niitä ole lukittu hitsaamalla sijaansa. Silloin tarvitsemme jonkun 50 cm pitkän kääpiön kömpimään jonnekin ahtaaseen rakoseen pitämään kiinni kun se pultti halutaan avata.
Tällaiset läpimenevät akselit kiilaliitoksilla siellä jossakin keskellä matalassa kotelossa ovat toivottomia, milläs siellä prässäilet ja lämmität kiinnijuuttunutta ratasta, auki vaan sivuista, paketti ulos ja 2 m työvälin sadan tonnin prässiin kiinni, ja holkitkin on oltava metrejä pitkiä. Mutta lähtee eikä tee tiukkaakaan.
Useissa kohteissa on erikoistyökalu asennusta varten, sellainen on itsellä oltava, jos meinaa ylettyä jonnekin hankalaan paikkaan. Koneensuunnittelu on liian useasti sellaista perustaviksen arkijärkeilyä eikä mitään ammattilaisen järjestelmällistä laskentaa. Joku teline tai ripustin tai tuki laitetaan jälkikäteen siihen mihin se nyt soppii, ei mietitä, mitä se oikeastaan haittaa, ei ainakaan mietitä, miten se haittaa jotakin huolto- tai korjaustyötä !
Viimeiseksi, ainoa ala, jossa osien suuresta painosta ylpeillään, on maatalouskoneteknologia. Samalla ajattelulla ikinä ei olisi päästy koneellisesti maasta ilmaan, samalla ajattelulla meillä ajaisivat 30 tonnin kuorma-autot jotakin alle kymmenen tonnin hyötykuormia, laivat uppoisivat tyhjänäkin kuin kivi, ja tavallinen kerrostalo romahtaisi, jos muutamallakin olisi tämmöinen lyijystä valettu piano kotona.
Ja sitten niskanosturia peliin, kun haluaa rasvata yhden vaikeammassa paikassa olevan laakerin koneessa ?
-SS-
