Onko tästä yhteenvetona se, että Iso-A:ta ei saa arvostella, ei varsinkaan hinnastoa?
Mulliparonien eetosta kaipaileva oiva-kalevi vois miettiä asian siten, kuin minäkin: omaa toimintaa ohjaa myös tämmöiset "kunniavelat", aineettoman avun saaminen velvoittaa ja oikeuttaa myös antamaan sitä ja sillä on aina sitouttava vaikutus. Muiden toiminnalta en voi sitä vaatia, koska moisen vaatiminen sotii moraaliani vastaan. Jos ja kun saan joskus sellaisen aineettoman vastapalveluksen tai toinen osapuoli näyttää sitoutuvan samalla tavalla, olen löytänyt potentiaalisen yhteistyökumppanin. Toisin sanoen yhteistyössä (oli sitten kyseessä naapuri, urakoitsija, teurastamo tai meijeri) pitää aina olla myös muuta kuin rahallista arvoa. Koen siis, että jos joku uskoo minuun vaikeassa tilanteessa, olen velvoitettu palauttamaan sen jotain kautta. Asiakkuudella, jos ei muuten.
Mutta sitä ei voi vaatia muilta! Sellaisen tarpeen on synnyttävä spontaanisti. Jos alan vaatia sitä kaikilta muilta, nostan itseni muita paremmaksi, esimerkiksi toisille ja oivakalevisoidun nopeasti