No ehkä vähän ironiaa nykytrendistä, että kun monella kartanonpihalla (vaikka siis vielä koulussa ei lukuhommat juurikaan ole kiinnostaneet, traktorinkuvia vaan on katteltu Maamiehestä), niin nuori isäntä asettelee yhden kierroksen kannuja ja purkkeja riviin, ei tahdo isokaan piha riittää. Etiketin ohjetekstejä helposti 50 sivua, yliopistokemian perusopintojakson verran....
Että tällä mennään maatalousbioteknologiassa. Ei taidolla. Ei tiedolla. Vaan TUURILLA !
Edellisen kerran, kun tämän esitin, niin banaania tuli niin että litsahti.
-SS-
Täysin paikkaansa pitää, että yleisesti ottaen tuurilla aika paljolti mennään. Vaikka purkeissa olisi vielä jopa ohjeet tallella, niin niitä ei lueta kuin ehkä suositellun käyttömäärän verran ja laitetaan vähintään maksimiannos. Ja keskusteluissa menee sulavasti sekaisin samankaltaiset kauppanimet ja versiot (esim. Express vs. ExpressTwin tai typpilios vs. urea, eri valmistajien/maahantuojien hivenainevalmisteet), vaikka ovat eri aineita. Eikä ne prorahastajien pitämät kurssit tilannetta yhtään muuta. Niillä saadaan muodollisuus täytettyä. Hyötypuoli liittyy lähinnä viimeisimpiin tulkintoihin tukisäädöksistä ja valvonnasta.
Nykytyyli tosiaan on, ettei semmoinen mikään viljelijä ole jos pönttöön ei kaada vähintään neljää tai viittä ainetta samaan seokseen. Ruiskua tietysti ohjaa joku sateliittidigiboksi, jos sattuu tähtensä löytämään.... eihän sitä nyt kukaan enää nykypäivänä itse näppylöitä tai katkaisijoita käännä.
Jos ja kun kerran jo veden väärä pH ja/tai kovuus huonontaa joidenkin aineiden tehoa, niin on se kumma jos monen aineen seokseen ei joskus satu keskenään reagoivia aineita tai toistensa tehoa heikentäviä tai vahvistavia aineita.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen... Jos sinun pitäisi nyt levittää typpiliuosta ohralle, niin kuinka paljon kerralla ja miten varustetulla ruiskulla? Tänä vuonna on kyllä vissiin Pohjanmaallakin sen verran sateista, että turvallisemmin ja toimivasti lisätyppi menisi jonain salpierin kaltaisena rakeisena lannoitteena huiskien.