Meillä vanha isäntä oli sekä jänis että ankkuri.

"Ei tätä hommaa näin kuulu tehdä."

"Mitä sää taas oot vuokrannut lisämaata, entisetkin on hoitamatta. Ootko koskaan laskenut mitä tästä jää käteen? Älä nyt enää yhtään laajenna."

"Tällä sun uudemmalla traktorilla ei tee yhtään mitään. Tää mun 20 vuotta sitten ostama on paljon parempi ja yksinkertaisempi."

"Kaikki rahat sää kannat konekauppaan. Kyllä 2,5 m nostolaitekylvökoneella ainakin 100 ha kylvää keväässä. Kauheen isoja vehkeitä on nykyään. Eikö pienempikin pinta-ala riittäisi?"

Sitten kun vanhaisäntä joutui lopettamaan hommat, niin kyllä tuli ikävä apukäsiä ja juttukaveria. Se olikin oikeastaan ratkaiseva homma, kun päätin jäädä päätoimiseksi.

satuin lukemaan tämän viestiketjun läpi ja tulin siihen tulokseen että vanhaa "äijää" ei sen jälkeen tarvita kun tila on saatu omiin nimiin("pankin").Kun tämä on itselläkin muutaman vuoden päästä edessä,spv eläkkeelle jääminen niin taidan tehdä sellasen ratkasun kun nimet ovat kauppakirjassa että hautajaiseni ovat siitä kolmen viikon päästä.Enpä ole jatkajille sitten harmina kun pelkkänä riippana tyhmät vanhat ukkelit nurkissa pyörii.

Lainaus käyttäjältä: +250 - 14.01.14 - klo:23:42

Vanhaisäntä oli tappiinasti henges mukana.
Viimmeisellä lääkärikäynnillä 2päivää ennen loppua oli lääkäriltä kysyny että kait hän saa kuitenki traktorilla ajaa.
Jälkikäteen vasta oikeesti huomas kuinka paljon helpotti omiahommia,kun oli vanhaisäntä mukana hommis.

Niin ja kysymykseen:Jänis se oli,ja kova yllyttään.

Plusnus veti vanhankin isännän mehut loppuun... Meillä vanha isäntä jäi eläkkeelle kun kauppakirja oli allekirjoitettu, oli vanhalla parilla seuraavalle viikonlopulle etelänmatka varattuna ja uusi talo ostettuna. Uusi/nykyinen isäntä jatkoi siitä ja tekee tulosta hehtaariakohden josta nusplussat vain uneksii... 

Saattoipahan elää kauemmin kun sai käydä harrastamas.
Tuosta tuloksesta:Hyvät sulle että hehtaariakohden on tulos kunnos.Mä itse seuraan ennemmin kokonaistulosta,ja en välttämättä sulle häpee.Lyö numeroita pöytään niin vertaillaan

satuin lukemaan tämän viestiketjun läpi ja tulin siihen tulokseen että vanhaa "äijää" ei sen jälkeen tarvita kun tila on saatu omiin nimiin("pankin").Kun tämä on itselläkin muutaman vuoden päästä edessä,spv eläkkeelle jääminen niin taidan tehdä sellasen ratkasun kun nimet ovat kauppakirjassa että hautajaiseni ovat siitä kolmen viikon päästä.Enpä ole jatkajille sitten harmina kun pelkkänä riippana tyhmät vanhat ukkelit nurkissa pyörii.

Tästä sun avautumisesta tulee jotenkin mieleen Kummelin I will be a martyyr...

http://www.youtube.com/watch?v=KA0TPCz1zEc

Jokaiselle sukupolvelle on oma aikansa ja paikkansa. Talossa on yksi isäntä, joka kantaa vastuun tekemisistään. Apua voi aina antaa, jos terveyttä piisaa ja kiinnostusta riittää. Kahden isännän talot ei mun mielestä toimi. Meillä homma meni vähän *****ilun puolelle, melkeinpä kaikkia tekemisiä arvosteltiin. Esimerkiksi syysviljojen viljelyä arvosteltiin, viherlannoitusnurmia ei pidetty minään... Viljelykiertona olisi pitänyt olla vehnä-lumi-vehnä, ehkä kaura oli sallittujen kasvien joukossa.

Kuitenkin isän kuoltua opin kantapään kautta, että monessa hommassa apumiestä tarvitaan. Vaikkapa joku konehuolto on helpompaa kun on toinen jeesaamassa, kevät- ja syystöiden logistiikka aiheuttaa melkoisia haasteita yksin toimiessa jne., lista on loputon.

Yksi asia, jonka haluan nostaa erityisesti esille, liittyy asumiseen. Mun mielestä 2000-lukuun ei enää kuulu se, että monta sukupolvea asuu samassa taloudessa tai edes samalla mäellä. Vähintään sen verran pitää olla välimatkaa, ettei pirttien savut näy toisille. Tässä naapurustossa on riittävän monta esimerkkiä siitä, miten hyvin - tai huonosti - kaupungista kotoisin oleva miniä kotiutuu maatilalle, jossa vanha anoppi ja appiukko pyörivät päivästä toiseen nuoren parin nurkissa. Eikä vika ole läheskään aina siinä nuoressa emännässä "joka nyt on sellainen kaupunkilainen hienohelma", vaan vanhempi sukupolvi voi oikeasti olla aika *****maisia. Nuori isäntä on kuitenkin parisuhteessa sen vaimonsa kanssa ja heidän perheensä asiat eivät kuulu pätkän vertaa vanhemmalle sukupolvelle. Mä ainakin muutan heti täältä isolle kirkolle, jos jatkaja joskus 25-30 vuoden päästä löytyy omista mukuloista.

satuin lukemaan tämän viestiketjun läpi ja tulin siihen tulokseen että vanhaa "äijää" ei sen jälkeen tarvita kun tila on saatu omiin nimiin("pankin").Kun tämä on itselläkin muutaman vuoden päästä edessä,spv eläkkeelle jääminen niin taidan tehdä sellasen ratkasun kun nimet ovat kauppakirjassa että hautajaiseni ovat siitä kolmen viikon päästä.Enpä ole jatkajille sitten harmina kun pelkkänä riippana tyhmät vanhat ukkelit nurkissa pyörii.

Tuskimpa nyt ihan tosissasi olet kuitenkaan.

Jos mietit tuttavia kollegoita ja heidän sukupolvenvaihdoskauppojaan, niin varmasti huomaat että toimivin ratkaisu on, että luopuja luopuu oikeasti ja antaa jatkajalle tilaa ja tarpeen tullessa apua mahdollisuuksiensa mukaan.
Meillä aikanaan äidille oli kovempi paikka muuttaa kaupunkiin, mutta isä otti muutoksen enempi mahdollisuutena kuin ongelmana. Ja kyllä se äitikin sopeutui parissa kuukaudessa uuteen tilanteeseen ja kaupungissa se on vielä paljon helpompaa kuin tutuissa nurkissa. Vanhoissa nurkissa elämää jatkaen on vaikeampi totutella siihen ajatukseen että on oikeasti eläkkeellä eikä ole pakko tehdä työtä. Eläkkeellä olo kun on mielestäni sitä että tekisi työtä senverran kun hyvältä tuntuu ja loppuajan jotain mielekkäämpää ja nauttisi takana olevan työuran hedelmistä.

Mut sen pari kuukautta se ottaa se uuden elämän opettelu, eli lykkää niitä maahanpanijaisia vielä muutamalla viikolla 

Tässä aiemmassa elämässä tullut noita tiloja kierrettyä ja aika monen vanhan isännän kanssa töitä paiskittua, niin olen kyllä huomannu, että parhaiten elämä sujuu molemmilla, kun on sitä välimatkaa. Aivan aamutossuilla ei pitäisi kylään päästä.
Myös sen olen huomannut, kun se vanha isäntä on poistunut aika usein on mokoma vienyt kuivat halot mennessään...

Myös sen olen huomannut, kun se vanha isäntä on poistunut aika usein on mokoma vienyt kuivat halot mennessään...

Tää on niin totta, heti kun vanhus muutti muualle niin tälläkin tilalla alkoi polttopuiden suhteen niukat ajat. Kaksi vuotta sain huoletta polttaa vanhuksen jäämistöä, sen jälkeen on menty kädestä suuhun ja polteltettu jopa samana päivänä, varta vasten tarpeeseen, tehtyä tavaraa... 

Meillä vanha isäntä oli sekä jänis että ankkuri.

"Ootko koskaan laskenut mitä tästä jää käteen?"

"Tällä sun uudemmalla traktorilla ei tee yhtään mitään. Tää mun 20 vuotta sitten ostama on paljon parempi ja yksinkertaisempi."

"Kaikki rahat sää kannat konekauppaan. Kyllä 2,5 m nostolaitekylvökoneella ainakin 100 ha kylvää keväässä."

Asiaa puhui vanha isäntä.

satuin lukemaan tämän viestiketjun läpi ja tulin siihen tulokseen että vanhaa "äijää" ei sen jälkeen tarvita kun tila on saatu omiin nimiin("pankin").Kun tämä on itselläkin muutaman vuoden päästä edessä,spv eläkkeelle jääminen niin taidan tehdä sellasen ratkasun kun nimet ovat kauppakirjassa että hautajaiseni ovat siitä kolmen viikon päästä.Enpä ole jatkajille sitten harmina kun pelkkänä riippana tyhmät vanhat ukkelit nurkissa pyörii.

Tässäpä lisää "harmaantuvatukkasten höpinöitä. 
En nyt näkisi tätä ketjua noin masentavana , vaan positiivinen mielikuva on muodostunut päällimmäiseksi. Ristivedossa on syytä sekä sysissä että sepissä. Ketjun ärhäkämmätkin mielipiteet jarruista asettuvat mielessäni kohdilleen, kun olen seurannut aika liki paria sp-vaihdosta joista toinen meni "henkilökohtaisen" syyn takia niin sanotusti kiville, ja toinen konekauppahurjastelujen takia koukkasi todella syvältä. Ironiseksi tapaukset tekee, että kyseessä on useamman sukupolven nuukasti elämällä luodut tilat, ja sitten sp-vaihdossa tyyli muuttui.
Samassa taloudessa kait ei kukaan nykyään suunnittele jatkavansa. Mikäli välit ovat kunnossa, niin samassa pihapiirissä tai näköetäisyydellä asuvat luopujat ovat arvossa arvaamattomassa, jos jatkajilla pieniä peräänkatsottavia lapsia.
Olen tehnyt itselleni selväksi ja myös sanon mahdollisille  jatkajille, että sitten  päätöksen tekoon en puutu millään muotoa. Auttaa voi kuntonsa sallimissa rajoissa jos apua tarvitaan ja nimenomaan halutaan.
Sitten se on "silvu-plee". Jos huusholli kaatuu, niin  aika aikaansa  kutakin.
Itteppä hävetkööt, jos osaavat. 

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 15.01.14 - klo:12:20

Myös sen olen huomannut, kun se vanha isäntä on poistunut aika usein on mokoma vienyt kuivat halot mennessään...

Tää on niin totta, heti kun vanhus muutti muualle niin tälläkin tilalla alkoi polttopuiden suhteen niukat ajat. Kaksi vuotta sain huoletta polttaa vanhuksen jäämistöä, sen jälkeen on menty kädestä suuhun ja polteltettu jopa samana päivänä, varta vasten tarpeeseen, tehtyä tavaraa... 

Jaa sää oot kattelllu meillepäin...naapurissa pappan saunapuukasat vaan kasvaa ja mä teen muutaman päivän tarpeiksi suoraan kasasta liiteriin sen mitä ehdin (on ne pöllikasat sentään jotenkin ollu peitettynäkin). Ite on kylä puut tehty jo monta vuotta

Mutta en mää paineita (tässä iässä) enää ota mistään, ainakaan paljoa. Hänellä oli omat hyvät systeeminsä ja meillä nyt omamme, maailma on muutunut. Neljäkymmentä vuotta sitten neljännes nykyisestä lehmämäärästä elätti neljä aikuista ja kolme lasta, tais toki joku käydä ulkopuolella vähän töissä silloinkin.

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 15.01.14 - klo:13:42

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 15.01.14 - klo:12:20

Myös sen olen huomannut, kun se vanha isäntä on poistunut aika usein on mokoma vienyt kuivat halot mennessään...

Tää on niin totta, heti kun vanhus muutti muualle niin tälläkin tilalla alkoi polttopuiden suhteen niukat ajat. Kaksi vuotta sain huoletta polttaa vanhuksen jäämistöä, sen jälkeen on menty kädestä suuhun ja polteltettu jopa samana päivänä, varta vasten tarpeeseen, tehtyä tavaraa... 

Jaa sää oot kattelllu meillepäin...naapurissa pappan saunapuukasat vaan kasvaa ja mä teen muutaman päivän tarpeiksi suoraan kasasta liiteriin sen mitä ehdin (on ne pöllikasat sentään jotenkin ollu peitettynäkin). Ite on kylä puut tehty jo monta vuotta

Mutta en mää paineita (tässä iässä) enää ota mistään, ainakaan paljoa. Hänellä oli omat hyvät systeeminsä ja meillä nyt omamme, maailma on muutunut. Neljäkymmentä vuotta sitten neljännes nykyisestä lehmämäärästä elätti neljä aikuista ja kolme lasta, tais toki joku käydä ulkopuolella vähän töissä silloinkin.

Mun tilanpito mennyt viimeaikoina alamäkeä, kun polttopuita on markilla ainakin 5 vuodeksi 

Suurin ongelma itselläni on vanhan polven kanssa, kun mitään ei saisi ostaa ja ennenkin on paskatalikolla pärjätty. Kaikkeen puututaan vaikkei tarvetta olisikaan. Töitä koittaa opiskelun ohella tehdä ja välillä ei saa siitäkään kuin kokkareita 

Päivitetään, edelleen on jänis ja kuusviis tulee mittariin ylihuomenna. Osaa olla myös tekemättä mitään (ainakin teoriassa) ja reissaakin, neljä matkaa, joista kolme ulkomaille ennen tulevia kylvöjä

Päivitetään, edelleen on jänis ja kuusviis tulee mittariin ylihuomenna. Osaa olla myös tekemättä mitään (ainakin teoriassa) ja reissaakin, neljä matkaa, joista kolme ulkomaille ennen tulevia kylvöjä

Vielähän sillä on kaksi vuotta eläkeikään. 

Lainaus käyttäjältä: jf - 15.01.14 - klo:09:11

satuin lukemaan tämän viestiketjun läpi ja tulin siihen tulokseen että vanhaa "äijää" ei sen jälkeen tarvita kun tila on saatu omiin nimiin("pankin").Kun tämä on itselläkin muutaman vuoden päästä edessä,spv eläkkeelle jääminen niin taidan tehdä sellasen ratkasun kun nimet ovat kauppakirjassa että hautajaiseni ovat siitä kolmen viikon päästä.Enpä ole jatkajille sitten harmina kun pelkkänä riippana tyhmät vanhat ukkelit nurkissa pyörii.

Tässäpä lisää "harmaantuvatukkasten höpinöitä. 
En nyt näkisi tätä ketjua noin masentavana , vaan positiivinen mielikuva on muodostunut päällimmäiseksi. Ristivedossa on syytä sekä sysissä että sepissä. Ketjun ärhäkämmätkin mielipiteet jarruista asettuvat mielessäni kohdilleen, kun olen seurannut aika liki paria sp-vaihdosta joista toinen meni "henkilökohtaisen" syyn takia niin sanotusti kiville, ja toinen konekauppahurjastelujen takia koukkasi todella syvältä. Ironiseksi tapaukset tekee, että kyseessä on useamman sukupolven nuukasti elämällä luodut tilat, ja sitten sp-vaihdossa tyyli muuttui.
Samassa taloudessa kait ei kukaan nykyään suunnittele jatkavansa. Mikäli välit ovat kunnossa, niin samassa pihapiirissä tai näköetäisyydellä asuvat luopujat ovat arvossa arvaamattomassa, jos jatkajilla pieniä peräänkatsottavia lapsia.
Olen tehnyt itselleni selväksi ja myös sanon mahdollisille  jatkajille, että sitten  päätöksen tekoon en puutu millään muotoa. Auttaa voi kuntonsa sallimissa rajoissa jos apua tarvitaan ja nimenomaan halutaan.
Sitten se on "silvu-plee". Jos huusholli kaatuu, niin  aika aikaansa  kutakin.
Itteppä hävetkööt, jos osaavat.

Se on vähän kumma homma, kuin muilla aloilla tämmöstä tiimityötä ja kaikenlaista yhteistyötä arvostetaan ja pyritään lisäämään, niin paljon kuin mahdollista, niin maataloudessa isännän kunnia asiaksi asetetaan se, että tekisi aina kaiken yksin ja ilman apua, tyyliin talo ei kahta isäntää kestä 

Oma isäni on kuollut pari vuotta sitten, oli eläkkeellä valtion hommista, mutta terveenä pötki menemään monta vuotta eläkkeellä, oli siitä monenlaista apua, silloin kun sitä tarvittiin 

Lainaus

Lainaus

Se on vähän kumma homma, kuin muilla aloilla tämmöstä tiimityötä ja kaikenlaista yhteistyötä arvostetaan ja pyritään lisäämään, niin paljon kuin mahdollista, niin maataloudessa isännän kunnia asiaksi asetetaan se, että tekisi aina kaiken yksin ja ilman apua, tyyliin talo ei kahta isäntää kestä 

Oma isäni on kuollut pari vuotta sitten, oli eläkkeellä valtion hommista, mutta terveenä pötki menemään monta vuotta eläkkeellä, oli siitä monenlaista apua, silloin kun sitä tarvittiin 

Mites se vitsi kivikauden ihmisestä. Puroa pitkin uiskenteli kaarnalaiva. Ranskalaisluontoinen kivikauden mies lähti innoissaan tervehtimään viinien kera uutta tuttavuutta, kun taas suomalainen kivikauden jurrikka otti nuijan ja prkle- täällä ei toisia tarvita. 
Evoluutio on vielä kesken, mutta nämä nykyajan "kolhoosit" varmaankin jouduttavat kehitystä pikkuhiljaa - maajussitkin ainakin sietämään muita. Joskus senkin, että asiat  voivat riidellä ilman, että kaikki pitää ottaa henkilökohtaisena loukkauksena.
Koitan muistaa, että niitä korvaamattomia sukupolvia on hautuumailla pitkät rivit.
Isäni ei kaupanteon jälkeen sanallakaan puuttunut tekemisiini, mutta hänen huono pokerinaama antoi joskus "nulikalle" vihiä, missä mennään.
Minulla on paljon parempi "pokka".