...Sukupolven vaihdoksen jälkeen kuulemma se luopumisen tuska kestää keskimäärin seitsemän vuotta. Ja toden totta, sen seitsemän vuoden jälkeen helpottikin tuntuvasti. Koskaan, ei ikinä, ole yhtään mistään tekemästäni työstä kehuja saanut. Aina olisi pitänyt tehdä enemmän, tai paremmin, yleensä toisinpäin.
...
Vai seitsemän vuotta...no se kyl täsmää meilläkin. Vajaat seitsemän vuotta spv:n jälkeen valmistui pappalle oma asunto ja sen jälkeen kyl muuttui jotenkin systeemi. Olihan se iso muutos tietysti muuttaa omaan asuntoon ja vielä kun joutui "kotoansa" muuttamaan. Mutta ei oo valittanu ja ei kyl pitäis olla syytäkään - itse rakentamansa uusi talo, ei maksa ylläpitokuluja eikä matkaa ku kolmesataametriä meiltä - savukaan ei juur näy
Sanoi muuton jälkeen huilanneensa kaksi kuukautta tekemättä mitään - ensimmäisen kerran elämässään! Sitten kutsuikin jo ulkorakennuksen valmiina odottanut pohjalaatta...
Pappahan on siis mun appiukko ja ollaan tunnettukin vasta vajaat kuus vuotta. Ikänsä puolesta sopisi isäksenikin eli on "tarpeeksi" vanha vaikkei muuten vielä iällä ole. Tuossa kun muutama vuosi asuttiin saman katon alla niin monenlaista juttua oli - mää vähän kyselin vanhoista ja hän kertoili, on myös kiinnostunut uusista systeemeistä. Oma isäni on ollut jo kohta parikymmentä vuotta aika huonossa kunnossa ja halvauksen jälkeen ei oo siitä oikein juttukaveriksi ollut.
Peltohommat on meillä ollu niin vähäiset ja kun rehuntekokin on ulkoistettu, niin oon pärjänny yksikseni ja nykyisin jo seuraavakin sukupolvi kykenee johonkin järkevään toimintaan (jos viitsii). Navettahommiin ei oo pappaa enää tar***** ku joskus avuksi poi'ittamaan, kun oon sattunut olemaan päivätöissä juur sillon.
Olenkin kaikille sanonu, että pappa on oikea puumies. Sahalla ollu töissä aikanaan ja muutenkin viihtyy metsässä. Nyt kun ei oo ihan pakko, niin ei oo rankamettään ängenny näillä keleillä. Loukkasi myös kätensä syksyllä eikä siksi saa oikein mitään tehtyäkään. Hinku kyllä olisi kova myös rakennustöihin, joissa on ihan kymppi myös. Mutta ei puutu meidän tuotantoon oma-aloitteisesti, vaan neuvoo ja kertoo mielipiteensä kysyttäessä. Hauska yksityiskohta on , että ei aja muita kuin hänen aikanaan hankittuja traktoreita
Tieasiat ovat myös sydäntä lähellä ja joutilain hän onkin noita teitä lanaamaan (muista taloista ei ehditä/viitsitä eikä myöskään lanaaja koskaan kiitosta saa).
Moni on sanonu, että ei yhtään yötä olis asunu samassa huushollissa vanhan väen kanssa. Ja kyllähän siinä oma vivahteensa on, kun useampi sukupolvi samalla pihalla touhuaa. Ei oikein sovi nykypäivään ja neuvoni on ollut sama kuin muillakin, että vanhapari samantien omaan pihaan tarpeeksi kauas. Mutta hyvät välit kannattaa olla jo lastenlastenkin vuoksi.
