Eräällä tilalla, jolla tehtiin Agrobaatokset, eli vaihdettiin vaakaruuvi-Kuhn saman kokoluokan pystyruuviseen Kuhniin, jouduttiin veturi vaihtamaan nelosesta kutoseen. Vaakaruuvisen teriä ei ollut juurikaan (yhtään?) teroiteltu tms. Raaka-aineet, seos, kuormaaja ja kuljettaja pysyivät samana. Kyllä tehontarpeessa taitaa jotain eroa olla. Kotimaiset yritelmät pystyruuviavaunuksi JK ja Junkkari olivat jo alkuunsa pilalla hammastamattomien teriensä "ansiosta". Tylsyivät, eivätkä oikein purreet paaliin ja voimansiirto alkoi purkaantua. Luoja ja aika meidät niiltä armahtaa.
Kerran kaksipystyruuvisen Sekon työtä nähneenä luulen että se on hyvinkin eri asia kuin yksiruuvinen. Paalille on väljempi tila siinä ruuvien välissä, mutta toisaalta siinä sivalletaan aika lujaa vastapalloon.
Nyt on ollut Samurai 1 sarjan Seko. Terien osalta olen mennyt koko ajan laiskempaan suuntaan. Jos terää on vähänkin näkyvissä ruuvin ulkopuolella, se riittää. Ykkössarjalainen pyörittää molempia ruuveja samaan suuntaan ja kohta jossa paalia runtataan seinää päin, vaatii kunnon terät. Jos sinne väliin kiilaa sitkeää kenkäheinää, on edessä kahdeksan tunnin talkoot kaikkia mahd. tuhovälineitä käyttäen. Tapahtuu noin kerran/400 satsia. Erään kokemuksen mukaan ei jätä niin helposti raakaa myttyä paalista kuin vastakkain pyörivät mallit.
Tuo muussaamisasia on terien lisäksi kuljettajasta kiinni. Lomittajia ym apureita pitää ohjelmoida ja vannottaa tarkasti että jos on vaikka niin kiihkeää puhelua neitokaisten kanssa, että lastaustyö kovin häiriintyy, pitää vaunu pysäyttää. Samoin ruokatunnin ajaksi
Jos on mössöpaalit/hidasta lastausta, saatan lastata paalit ennen vaunun käynnistämistä. Asiaan on perehdyttävä ja sitä jatkuvasti seurattava että tulos olisi hyvä. meillä on mahdollisimman kuivat paalit, toisaalta Profi-tason silppuna, mutta itse seos on hyvinkin kosteaa. Lastausjärjestys ja -tahti ovat asioita joita kannattaa todella miettiä ja välillä kyseenalaistaa.
Hitain menetelmä oli kun silputtiin venäläisellä paalinhävittäjällä ureaolkipaali lattialle ja siihen hierottiin etukuormaimella perunarehua, jauhoja ja kuivamäskiä. Mutta sekin oli paljon fiksumpaa ja turvallisempaa kuin antaa ko. komponentteja erillisinä. Vuonna 1992.
