Ei tämä asia ole aivan noin yksinkertainen. Jos lähdetään tarkastelemaan niitä sinun tilakohtaisia tulo- ja kuluvirtojasi, niin silloin pitää ymmärtää mikä kustannusero on ns. itseaiheutettua ja mikä luonnonolosuhteista aiheutuvaa. Siis pitäisikö teille kompensoida esim. etelän yli 500 €:n hehtaarivuokrat ja kone- ja työkustannukset jotka aiheutuvat peltojen tiiviiksi tallauksesta.
kyllä kokonaisuustta pitää tarkastella. menee tilkktakin tekemiseksi jos aletaan yksittäisiä asioita kuten vaikka pelkkiä eläin tai peltotukia erikseen tarkastelemaan.
Mitäs mieltä olet näistä itseaiheutetuista kustannuksista ja niiden kompensointivaatimuksistanne??
Vuosi sitten kun sikatilojen välisten kilpailuiden tasapuolisuutta tarkasteltiin näkyvästi, niin silloin esillä oli vain yksi tekijä, eläintuet. Erotettuna eläintuet peltotuesta ja olosuhde-eroista saatiin määritellyksi 2013 jälkeen uhkaamassa oleva 20c/kg tukiero jonka perusteella suomi anoi eulta lupaa kohdentaa välittömästi 142 tukea sikasektorilta nautasektorin maksuvaltuutukseen.
Tuolloin vedottiin ministeristä alkaen nimenomaan ammattitaitoeroon syynä miksi vertailtiin vain yhden tuen arvioituja määriä 2013 eikä toteutuneita tuloksia joissa olosuhde-erotkin näkyisivät. Todettiin vain että kustannukset ja panokset ovat samat kaikille tuottajille koko suomessa, etenkin seinien sisällä. Vakuuteltiin että kirjanpitotilojen tuloksissa näkyisi ammattitaitoeron vaikutus. Olisiko ammattitaitoero sitten itse aiheutettua vai olosuhde???
Jos ammattitaitoero todella tulisi näkyviin satojen tilojen aineistosta laadituista painotetuista keskiarvoista, niin silloinhan alueiden välillä todella olisi ammattitaidossa eroa.
Itse en enään usko tukialueiden väliseen ammatitaitoeroon, sain aiheesta vakuuttavat perustelut. Ammattitaitoeroväitteet ovat silkkaa propagandaa.
Sikatiloilla a-b ja c alueiden välillä kuitenkin löytyy taloustohtorista eroina mm. etelässä konekustannus 350 e/ha surempi, etelässä työtunteja 1000h vuodessa vähemmän, mutta 15000 euroa enemmän palkkamenoja. Nämä ovat jo suuruusluokkaeroja ja lihan hintaan vietynä jopa 25c/kg, ei näin isoja eroja voi olla sivuuttamatta etenkään kun ne on havaittu virkatyönä tehdyissä satojen otosten painotetuissa tuloksissa joista poikkeamatkin on leikattu.
Jos ryhdytään poimimaan kuluvirrasta erilleen itse aiheutettuja lisäkustannuksia, niin silloin palataan taas alueiden väliseen ammattitaitoero-teoriaan joka on kyllä oikeastaan vastenmielinen ajattelutapa.
Tukivertailussa lähtökohtana oli kuitenkin kilpailuiden tasapuolisuus etenkin (ja ainoastaan) sikasektorilla. 141 tuen poistuessa c-alueen sikatilojen kokonaistuet uhkasivat kasvaa jopa suuremmiksi kuin etelässä. Ja tärkeintähän on ettei kilpailut vääristy, eikös? Jos kilpailuiden tasapuolisutta tarkastellaan, tulisikin huomioida kokonaisuus, kaikki tulot ja kaikki menot sekä etenkin velat. Omavaraisuustilanne onkin ehkä tärkein tekijä tilan kilapilukyvyssä myyntien kilpailutusedellytyksiä ja tuotannon säätelymahdollisuuksia suhdanteiden mukaan ajatellen. Yksittäisen tuen vertailu on vähän sama asia kuin jos nyrkkeilijöiltä punnittaisiin ainoastaan pallit.
