Et vastannut itse kysymykseen.
jaaa, pakko yrittää uudestaan vastat sun viikkoa myöhemmin esittämään kysymykseen jotta selventäisit aivoituksias.
seuraavassa kilpailutarkastelussa tulisi tarkastella tilojen kaikkia toteutuneita tuloja ja menoja kokonaisuutena, ei pelkästään yhtä kokonaisuudesta irroitettua tukea kuten viimeksi. Jos tarkastellaan tukieroja kilpailuselityksellä niin kokonaisuuden huomioiminen on tietenkin vättämätöntä. Muutenhan olaan tilanteessa jossa nyrkkeilijöiltä punnittaisiin punnituksessa vain pallita tai jopa vain toinen, ja todellisuus voimasuhteissa voisi olla jotain aivan muuta.
Yksimahaissektorilla on todella paljon valtaa kunhan sitä vain käytetään. Muutama sata suurinta sika- ja siipikarjatilaa tuottaa maailmanmarkkinahinnoilla mitattuna puolet koko teollisuuden hankkiman raaka-ainemäärän arvosta, ml maitu.
Tästä voimasta esimerkkinä vuodentakaiset tapahtumat kun muutaman sadan sikatilan eroamisuhkaus MTKstä oli hajoittaa koko järjestön, ja suomi joutui oma-aloitteisesti aloittamaan neuvottelut komission kanssa 142 tuen uudelleen kohdentamisesta. Nautapuolen tukiero kasvoi lisää..
Kyllä naurua riittäisi jos sata tai tuhat viljan- tai naudanlihantuottajaa tai vaikkapa metsänomistajaa uhkaisi erolla jollei toisen alueen tukea leikata oman suhteellisen tulotason kasvattamiseksi ja "kilpailuedellytysten" parantamiseksi.
Edunvalvonnassa onkin nyt löytynyt tehokkaaksi havaittu ja koeteltu tomintamalli. Suuren tuotantomäärän eritymisuhka mtk-osuuskunta suhmuran nautaenemmistövekoston vaikutusvallasta, ja tavoitteena oma etu absoluuttisesti esimerkiksi vaatimalla poistuvaa 141 tukea vastaava määrä tukea ha-tukeen esimerkiksi lfa uudistuksessa tai ympäristötuen kautta, ja toisaalta suhteellinen hyöty vaatimalla tukileikkauksia kilpailijoille.
Tässä ratkaisumallia ja sen ajamistapaa kysymykseesi.
siis kuluerot kompensoidaan siten että nyt 142 on pääosin päätetty siirrettäväksi naudalle 141 tuen alenemisen ja sikasektorin keskittymisen tahdissa. Kun samalla lisätään 141 alueen ha-tukea lfa uudistuksen ja ympäristötuen kautta, saadaan ab alueen sikatiloille lisää suhteellista kilpailukykyä. Tämähän on aivan perinteinen etenemistapa. Ja asiaa vauhditetaan ylläesitetyin menetelmin.
Siis kokonaistarkastelulla olosuhde-erotkin tulevat kompensoitua. Nyt on tulossa lfa tarkistus ja ympäristötukikin nousee pöydälle, joihin päättyvää 141 tuen korviketta voisi tunkea.
En ole väittänytkään että tarvittaisiin erillinen kone- ja renkituki, vaan kokonaisuuden huomioimista näissä kilpailuiden välitarkasteluissa. Kokonaisuus huomioimalla kustannuserotkin tulevat kompensoitua, eikö vain?
Voisitko nyt selventää ailahtelevia näkemyksiäsi hinnan muodostumisesta, joita viikko sitten kyselin