....Ruiskutettava kohde "PELTO, DAA"....
....Itselleen selvän asian korostaminen ("No tietenkin!")---
Alennuit sitten tuollaiseen lapselliseen v1ttuiluun.
Niin Tukesin sivulla annettu ohje kirjaamisvaatimuksista "tieto siitä, käsiteltiinkö 1) maapinta-aloja, 2) suljettuja tiloja tai kasveja suljetuissa tiloissa, 3) siemeniä ja lisäysaineistoa." oli piikkini kohde.
Juu tuo vilpittömässä mielessä tehty Peltotuen tarkastelu aiheutti tuossa yhdessä kohdassa, Tukesin ohjeessa, itselle semmoisen ihmettelyn, että hyvänen aika, miksi kirjataan jotakin, joka on jo itsestään selvää, jolloin ajattelin, että
valvontaa varten olisi ehkä mukava laittaa asiasta pieni piikki, että tokihan ruiskuttelen peittausainetta pellolle ja peittaan Triolla siemenet, tai ajan 30 m ruiskulla kasvihuoneeseen poikittain ?
Eli en oikein käsitä, miten tuo nuorison silmän muljautteluun liitetty "Daa-a" - huudahdus olisi liittynyt teikäläiseen mitenkään. Se tyyli on tuttu lähinnä millenniaalien vanhemmille, se tarttui 2000-luvun alun koulumaailmassa ja fossiileina pidetyille vanhemmille saatettiin johonkin viattomaan kysymykseen, vaikka että kun lapset sanoivat että "mesettää" ja vanhempi kysyi "anteeks mitä ?", niin lapsi saattoi pyöräyttää silmiänsä ja selittää sarkastisesti "siis lähettää messenger -viesti, daa-a".
Tukes on viranomainen, joka tavallaan jalostaa EU:n direktiivien tavoitteita pedanttisesti ja joskus tuntuu että virkamies itsekin on rasittunut ja turhautunut näiden EU-säännösten jalkauttamisessa, jolloin seuraa ns. "Malicious Compliance", tehdään sitten pikkutarkasti ja kunnolla, kun kerran tuommoisia haluavat. Hyvä esimerkki oli CBAM-fiasko. Kun toin jonkin erikoisvalmistetun - vaikkapa alumiinisen lentokoneen osan EU:n ulkopuolelta, ja kyseisen muutaman alumiinikilon osan hinta oli yli 150 euroa, piti tehdä ns. hiilirajatulliselvitys, jossa oli valehtelematta yli viisi sivua laskelmia ja päästölukuja ja semmoisia. Luvut tonneina, laitapa sinne 5 kiloa, ja pilkku ei niiden java-virityksessä toiminut kunnolla. Esimerkiksi Lupapisteen hakemuslomakkeet olivat tuohon verrattuna helppoja, koska se CBAM-selvityssovellus lisäksi kaatuili koko ajan, virheistä ei saanut selkoa, missä se virhe oli ja tavarantoimittajat ulkomailla alkoivat olla huolestuneita, ollaanko siellä Euroopassa tultu lopullisesti hulluiksi ?
Nyt vuoden alusta tuli raja 50 000 kg, ilman muita ehtoja. Perussyynä taisi olla koko järjestelmän ylikuormittuminen.
Toinen hieno esimerkki on Reach - asetus (EY N:o 1907/2006). Siinä oli alussa täydellinen kaaos, olihan se hyvä tarkoitus saada kemikaalien turvallisuus maahantuojien ja valmistajien osalta vastuunalaiseksi, suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä kemikaalien aiheuttamilta riskeiltä. Sinne tietokantaan alkoi tulvia itsestäänselvyyksiä ja monikertoja, käyttöturvatiedotteet tehtiin robottimaisesti, jolloin firmoilta alkoi tulla tislatun veden purkkeihin kasa käyttöturvatiedotepapereita, joissa luki "tuotteella saastuneet vaatteet ja ruumiinosat huuhdellaan runsaalla vedellä" WTF ? No aika pian (Komission asetus N:o 987/2008), alkoi tulla paimenkirjeitä, että ei näin, ei näin. Sitten tuli ohjeistus siitä, että rekisteröinnissä oli minimiraja, ei-vaaralliseksi katsottavalla aineella sekään ei ollut raportointiin pakottava tekijä, että ei grammoja vaan tonneja, eikä rekisteröidä ilmaa. KTT - dokumentaatio ei saanut olla robottikopioitu jostakin pohjasta. Nyt tällä hetkellä on käynnissä uusi Reach-revisio, jossa ehkä lopulta mietitään, mitä tällä halutaan ja miten saadaan asia tehdyksi niin, että merkityksellinen tieto ei hautaudu roskan alle.
Että maatalous ja Ruokavirasto eivät ole tässä asiassa ainoita, EU-raportointi ja byrokratia on luotu jo 1957-1962, ja se sisältää keskeisten Keski-Euroopan kansallisvaltioiden pahimmat byrokraattiset perinteet.
-SS-
