Lainaus käyttäjältä: -SS- - 19.06.26 - klo:23:49

Hieman samaa katsellut, että tänä vuonna perinteiset, kuivat savitöyryt kasvaa ohraa paremmin kuin ruoppaiset notkot. Aika ihme ilmiö tämäkin. Jotenkin kai kosteus on passeli tuolla töyryssä ja ruopassa on jotain vikaa, mitä lie.

Viime vuonna näkyi sama ilmiö, jäykemmillä mailla oli selvästi parempi kasvusto. Veikkaisin että liittyy lämpötalouteen ja siihen että kevyillä mailla voimakkampi kapillaarinen kosteuden nousu pitää maan kylmempänä. 

Jonkun verran näkyy myöhäisempiä kylvöksiä vetäneen keltaiseksi, myös kauraa. Saattaa olla että ne juhannusta edeltäneet sateet oli liikaa, varsinkin kun täällä oli sänget pääasiassa melko kosteita ihan toukokuun loppuun asti.

Tässä saviseudulla on semmonen peli et pohjakosteus piti saada säilymään, tyyli vapaa. Myöhäisempi kylvö ei ole ollut pelastus vaikka sai sateet "aikaisemmin". Suorakylvöt ja sängestä avatut ovat parhaimmat. Mieluiten ajoissa sillai et melkein mustaa nousi. Eipä tässä lajissa viisaaksi tule. Viime vuonna eivät kaikki meinannee saada sänkiä kylvökuntoon ollenkaan.

Mulla on kapisimmat paikat ohraa ja vehnää poutinu aikalailla vaikka pouta ei toukokuun alkupuolen 20mm jälkeen kestänyt kuin kolme viikkoa. Ylivoimaisesti paras on rajuista pahnoista viimisenä avattu ja kylvetty kaura. Toki hietapitoisemmat ja hikevämmät paikat on kynnetyissäkin ihan kohtuu hyvät. Koska syysvehnätkin kärsivät kuivuutta aika pahoin alkanee viljan keskisato mulla nelosella mikä on luokkaa välttävä.

Täällä yleisilme on matala, niin minulla kuin monella muullakin. Jostain syystä tämä tuli yllätyksenä vaikkei sen sitä pitäisi olla. Orasvaihe kesti yksinkertaisesti liian pitkään. Vaikka kosteutta oli koko ajan hyvin, niin sitä oli vain pitämään kasvustot hengissä. Sitten, kun vettä tuli ja kasvu nytkähti eteenpäin, niin käytännössä lippulehti tulikin heti perään. Nyt jos sieltä tulee reipas helle tähän hetkeen muutamaksi viikoksi päälle, niin päästään puimaan tosi aikaisin, mutta sadon laatu ja määrä voi olla yllättävän heikko. Kyllä täällä on ainakin nyt tosi vaikea tehdä mitään eroja erilaisten muokkaustapojen ja kasvilajien kesken. Ohra, vehnä ja kaura ovat tulossa tähkälle ja röyhylle keskimääräistä matalammasta kasvustosta. Lähdöt oli taivaalliset ja niiden ansiosta kasvustot on tasaisia ja hyviä, mutta ainoastaan vesi voisi pelastaa tilannetta.

Omista viljoista Quattrox vehnä vaikuttaa joltain kääpiölajikkeelta. Tulee jopa mieleen, että Helmikin olisi ollut pisempää, mutta muistin on pakko tehdä tepposet. Tähkä vaikuttaa kyllä tumpilta, mutta ei ole välttämättä koko totuus. Poutivimmat paikat ovat tulleet ensimmäisenä tähkälle ja pehmeämpi paikka on vielä tupessa. Vertailua voi kyllä tehdä jo syysvehnän kanssa ja ero on selkeä. Heikko Skagen voittaa tällaiset kevätvehnät mennen tullen. Syysvehnä on jopa mukavaa katsella. Kasvu piristyi sateesta ja tähkä on jonkinmoinen. Mihinkään Rakkineen mainitsemaan metriin ei päästä. 75cm on Skagen kun kävin mittaamassa. Tunnollisesti ajoin 0.7l Prosaroa tähkälle, jyväkokoa pelastamaan. Olen motivoitunut yrittämään syysvehnän kylvöä ja Skagenilla mennään.

Proxy on myös matalaa, osin jopa pelottavan matalaa. Sadejakson aikana pahin notko meni kellertäväksi, sängestä kun oli avattu. Ei ole oikein toipunut. Röyhyssä tulossa jonkinmoinen jyvämäärä. Olen ehkä liiankin luottavainen, mutta myöhäisellä lajikkeella saattaisi vielä olla jotain toivoa. Kai tässä hehtopainot menee taas päin *****a niinkuin aina ennenkin.

Sivutilalla on Belindaa. Hiesu on suorakylvössäkin haastava. Jos tulee liikaa vettä, niin kasvusto kärsii helpommin kuin paremmilla savilla. Parhaita paikkoja ovat tänä vuonna kuivat töyryt, jotka normaalisti kasvavat huonosti, mutta tänä vuonna vettä on tullut tarpeeksi ja kasvustot ovat hyviä. Notkoissa oletan kauran kuitenkin vielä toipuvan syksyä kohden. Aina se on tehnyt niin ja on vasta kesäkuu. Nyt tässä alkaa olla sen verran verrannetta, että ohraa en enää uskalla  suorakylvää hiesulle. Se vaatii kuivan kesän toimiakseen. Veden kanssa se ei selviä.

Vanille ohra uhkaa jäädä tosi matalaksi poutivissa paikoissa. Ajoin Prosaroa jo rikkaruiskutuksen yhteydessä ja lippulehdelle toisen satsin. Kasvusto on puhdas ja melko tiheä. En ole ehtinyt käymään tutkimassa, minkälaiseksi jyväluku muodostui. Jotenkin olen vielä luottavainen, mutta ohra ala ei lisäänny tämänkään kokemuksen myötä ensi vuodeksi. Minimialalla mennään. Viljelykierron takia täytekasvina.

Heikki herne on oman onnensa nojassa. Ei tunnu Ingridin veroiselta. Katsotaan syksyllä saadaanko puitua, mutta odotukset on vähäiset. Pienikokoinen siemen jo kertoi, että on edellisessä elämässään kokenut poutimista ja sama jatkuu meillä. Kollegalla härkäpapua ja sitä ei edelleenkään tarvitse harkita. Kyllä tämä herne on näistä palkokasveista se lupaavin. Öljykasveja näkee maakunnassa tällä hetkellä selvästi enemmän, mutta sellaista oikein rehevää, pellon täyttävää, kukkivaa rypsiä ei oikein ole vastaan tullut. Jotenkin harvahkoja, ehkä vähän kituvia. Nyt jos tulee hellejakso, niin kukkiminen menee äkkiä ohi. Voi silti tulla keskimääräistä parempi öljykasvivuosi. Edelliset vuodet on olleet niin surkeita, että paljoa ei tarvitse petrata.

Täällä yleisilme on matala, niin minulla kuin monella muullakin. Jostain syystä tämä tuli yllätyksenä vaikkei sen sitä pitäisi olla. Orasvaihe kesti yksinkertaisesti liian pitkään. Vaikka kosteutta oli koko ajan hyvin, niin sitä oli vain pitämään kasvustot hengissä. Sitten, kun vettä tuli ja kasvu nytkähti eteenpäin, niin käytännössä lippulehti tulikin heti perään. Nyt jos sieltä tulee reipas helle tähän hetkeen muutamaksi viikoksi päälle, niin päästään puimaan tosi aikaisin, mutta sadon laatu ja määrä voi olla yllättävän heikko. Kyllä täällä on ainakin nyt tosi vaikea tehdä mitään eroja erilaisten muokkaustapojen ja kasvilajien kesken. Ohra, vehnä ja kaura ovat tulossa tähkälle ja röyhylle keskimääräistä matalammasta kasvustosta. Lähdöt oli taivaalliset ja niiden ansiosta kasvustot on tasaisia ja hyviä, mutta ainoastaan vesi voisi pelastaa tilannetta.

Omista viljoista Quattrox vehnä vaikuttaa joltain kääpiölajikkeelta. Tulee jopa mieleen, että Helmikin olisi ollut pisempää, mutta muistin on pakko tehdä tepposet. Tähkä vaikuttaa kyllä tumpilta, mutta ei ole välttämättä koko totuus. Poutivimmat paikat ovat tulleet ensimmäisenä tähkälle ja pehmeämpi paikka on vielä tupessa. Vertailua voi kyllä tehdä jo syysvehnän kanssa ja ero on selkeä. Heikko Skagen voittaa tällaiset kevätvehnät mennen tullen. Syysvehnä on jopa mukavaa katsella. Kasvu piristyi sateesta ja tähkä on jonkinmoinen. Mihinkään Rakkineen mainitsemaan metriin ei päästä. 75cm on Skagen kun kävin mittaamassa. Tunnollisesti ajoin 0.7l Prosaroa tähkälle, jyväkokoa pelastamaan. Olen motivoitunut yrittämään syysvehnän kylvöä ja Skagenilla mennään.

Proxy on myös matalaa, osin jopa pelottavan matalaa. Sadejakson aikana pahin notko meni kellertäväksi, sängestä kun oli avattu. Ei ole oikein toipunut. Röyhyssä tulossa jonkinmoinen jyvämäärä. Olen ehkä liiankin luottavainen, mutta myöhäisellä lajikkeella saattaisi vielä olla jotain toivoa. Kai tässä hehtopainot menee taas päin *****a niinkuin aina ennenkin.

Sivutilalla on Belindaa. Hiesu on suorakylvössäkin haastava. Jos tulee liikaa vettä, niin kasvusto kärsii helpommin kuin paremmilla savilla. Parhaita paikkoja ovat tänä vuonna kuivat töyryt, jotka normaalisti kasvavat huonosti, mutta tänä vuonna vettä on tullut tarpeeksi ja kasvustot ovat hyviä. Notkoissa oletan kauran kuitenkin vielä toipuvan syksyä kohden. Aina se on tehnyt niin ja on vasta kesäkuu. Nyt tässä alkaa olla sen verran verrannetta, että ohraa en enää uskalla  suorakylvää hiesulle. Se vaatii kuivan kesän toimiakseen. Veden kanssa se ei selviä.

Vanille ohra uhkaa jäädä tosi matalaksi poutivissa paikoissa. Ajoin Prosaroa jo rikkaruiskutuksen yhteydessä ja lippulehdelle toisen satsin. Kasvusto on puhdas ja melko tiheä. En ole ehtinyt käymään tutkimassa, minkälaiseksi jyväluku muodostui. Jotenkin olen vielä luottavainen, mutta ohra ala ei lisäänny tämänkään kokemuksen myötä ensi vuodeksi. Minimialalla mennään. Viljelykierron takia täytekasvina.

Heikki herne on oman onnensa nojassa. Ei tunnu Ingridin veroiselta. Katsotaan syksyllä saadaanko puitua, mutta odotukset on vähäiset. Pienikokoinen siemen jo kertoi, että on edellisessä elämässään kokenut poutimista ja sama jatkuu meillä. Kollegalla härkäpapua ja sitä ei edelleenkään tarvitse harkita. Kyllä tämä herne on näistä palkokasveista se lupaavin. Öljykasveja näkee maakunnassa tällä hetkellä selvästi enemmän, mutta sellaista oikein rehevää, pellon täyttävää, kukkivaa rypsiä ei oikein ole vastaan tullut. Jotenkin harvahkoja, ehkä vähän kituvia. Nyt jos tulee hellejakso, niin kukkiminen menee äkkiä ohi. Voi silti tulla keskimääräistä parempi öljykasvivuosi. Edelliset vuodet on olleet niin surkeita, että paljoa ei tarvitse petrata.

Mulla hiesulle suorakylvetyssä Conan-ohrassa  on nyt lievää kellastumaa. Notkopaikoissa enemmän kuin lievää. Kesäkuun sademäärä tähän mennessä 80 mm. Se vesimäärä mikä on vielä ihanteellinen kauralle ja vehnille, on ohralle  näköjään jo liikaa, ainakin suorakylvetylle.

Nyt tässä alkaa olla sen verran verrannetta, että ohraa en enää uskalla  suorakylvää hiesulle. Se vaatii kuivan kesän toimiakseen. Veden kanssa se ei selviä.

No shit, Sherlock !  Sen verran voi todeta, että vettähän ei ole tullut paljon ollenkaan. Vaikka suorakylvön ja pahnaputuun kylvön pitäisi olla kuivassa maailman hienoin kasvultaan, mitä ovat kellertävät läiskät notkelmissa, mitä ovat kokonaan itämättömät paikat metsänreunoissa, varjon puolella? Miksi keskikesän kuiva jakso hyvinkin edullisen sadekuuroisen kevätkesän jälkeen tuleennuttaa viljat kesken? Nyt parin kyntövuoden jälkeen on tullut sellainen mekanismi mieleen, että kyllä, jos maata ei kynnetä, se on kuivana kesänä tiivis ja kosteutta riittää kapillaarisesti juurille. Juuret kuitenkin jäävät aivan pintamaahan. Sekin kivikova maaperä kuitenkin kuivuu ja halkeilee, ja viljan juuristo ei enää pystykään metsästämään vettä syvemmältä. Kyntöpelto on kuohkeaa ja jos ihan puolihulluna ei mene vetelään sotkemaan, niin pakkasen ja roudan tekemän mururakenne säilyy;  ja jos sinne pääsee aikaisin kylvämään, niin pohjamaa pysyy pehmeänä ja juuristo pääsee etenemään kuivan vyöhykkeen siirtymisen mukana alas päin. Tietenkin nuo kiekkokoneet kylvävät lannoiterivin siihen syvyyteen kuin aina, mutta esimerkiksi Tumen pystyvannas joustaa tiukassa pohjatinttisavessa taakse- ja ylös päin, sänkimaassa se vaivaa lannoitteelle saviuran, jossa ei ole huokosrakennetta alas päin eikä sivuillekaan. Löysin muutama vuosi sitten kuokalla kaapiessa keskellä kesää lannoitevanan  semmoisen kivikovan kourun pohjalta. Kirkkaankeltaisena loistavat joka toinen viljarivi kaarroksessa kertoo sen, että kun se vaivaantunut ura kuivuu, eipä sinnekään juuri pääse imemän itseensä ravinteita. 

Nyttemmin olen yrittänyt murtaa sänkimaata syvältä löysäpiikkisellä kultivaattorilla, kapealla terällä,  vähintään 15-20 cm, sitten ajan kuivahtamisen jälkeen lapiorullalla pahnat kokkareitten joukkoon ja jätän möykkyiseksi, jotta kylvökone läpäisee. Näitä on useampana vuotena ollut silloin tällöin muutama palsta, ja selvästi on kasvanut paremmin kuin vain äestetty sänki. Konsti on omalla kalustolla työläs ja hidas, lähes kevätkynnön veroista hitaudessaan. Eikä vahva pahna mene siitä kultivaattorista kunnolla läpitte.

Tänä vuonna on koeala, kevätvehnää, kamalan näköistä paakkua oli, mutta kyllä se ainakin orastui hyvin.


Kuva: Calispero-kevätvehnä 17.06.2026, kylv. 9.5.26

-SS-

Toukokuun lopulla tuli läpileikattua näitä maakuntia: Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Savo. Pääosin oraat näyttivät tasaisilta ja hyviltä. Mutta kyllähän se kuivuus sitten on tehnyt. Ainakin omalla kohdalla Turun kupeessa, jossa on ollut miltei pienimmät sademäärät koko Suomessa, kosteus riitti oikeastaan vaan hyvään lähtöön ja loppu on mennyt siihen tapaan kuin kylmis tuossa kuvaili.

Eihän se mitään kasitonnaria lupaa, jos vehnä on tähkälletulovaiheessa lyhkäsen miehen polveen.

Alkutalven kuivuus lähinnä on poikkeuksellista. Touko- kesäkuussa vettä on tullut täällä luontaisesti kuivalla alueella erikoisen runsaasti, lähes 80 mm jo kylvöstä.

Tuntuu melkein siltä, että vettä on nyt kesällä tihuuttanut kerrassaan ylenmäärin, vaikka salaojista ei mitään tulekaan.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 27.06.26 - klo:08:19

Täällä yleisilme on matala, niin minulla kuin monella muullakin. Jostain syystä tämä tuli yllätyksenä vaikkei sen sitä pitäisi olla. Orasvaihe kesti yksinkertaisesti liian pitkään. Vaikka kosteutta oli koko ajan hyvin, niin sitä oli vain pitämään kasvustot hengissä. Sitten, kun vettä tuli ja kasvu nytkähti eteenpäin, niin käytännössä lippulehti tulikin heti perään. Nyt jos sieltä tulee reipas helle tähän hetkeen muutamaksi viikoksi päälle, niin päästään puimaan tosi aikaisin, mutta sadon laatu ja määrä voi olla yllättävän heikko. Kyllä täällä on ainakin nyt tosi vaikea tehdä mitään eroja erilaisten muokkaustapojen ja kasvilajien kesken. Ohra, vehnä ja kaura ovat tulossa tähkälle ja röyhylle keskimääräistä matalammasta kasvustosta. Lähdöt oli taivaalliset ja niiden ansiosta kasvustot on tasaisia ja hyviä, mutta ainoastaan vesi voisi pelastaa tilannetta.

Omista viljoista Quattrox vehnä vaikuttaa joltain kääpiölajikkeelta. Tulee jopa mieleen, että Helmikin olisi ollut pisempää, mutta muistin on pakko tehdä tepposet. Tähkä vaikuttaa kyllä tumpilta, mutta ei ole välttämättä koko totuus. Poutivimmat paikat ovat tulleet ensimmäisenä tähkälle ja pehmeämpi paikka on vielä tupessa. Vertailua voi kyllä tehdä jo syysvehnän kanssa ja ero on selkeä. Heikko Skagen voittaa tällaiset kevätvehnät mennen tullen. Syysvehnä on jopa mukavaa katsella. Kasvu piristyi sateesta ja tähkä on jonkinmoinen. Mihinkään Rakkineen mainitsemaan metriin ei päästä. 75cm on Skagen kun kävin mittaamassa. Tunnollisesti ajoin 0.7l Prosaroa tähkälle, jyväkokoa pelastamaan. Olen motivoitunut yrittämään syysvehnän kylvöä ja Skagenilla mennään.

Proxy on myös matalaa, osin jopa pelottavan matalaa. Sadejakson aikana pahin notko meni kellertäväksi, sängestä kun oli avattu. Ei ole oikein toipunut. Röyhyssä tulossa jonkinmoinen jyvämäärä. Olen ehkä liiankin luottavainen, mutta myöhäisellä lajikkeella saattaisi vielä olla jotain toivoa. Kai tässä hehtopainot menee taas päin *****a niinkuin aina ennenkin.

Sivutilalla on Belindaa. Hiesu on suorakylvössäkin haastava. Jos tulee liikaa vettä, niin kasvusto kärsii helpommin kuin paremmilla savilla. Parhaita paikkoja ovat tänä vuonna kuivat töyryt, jotka normaalisti kasvavat huonosti, mutta tänä vuonna vettä on tullut tarpeeksi ja kasvustot ovat hyviä. Notkoissa oletan kauran kuitenkin vielä toipuvan syksyä kohden. Aina se on tehnyt niin ja on vasta kesäkuu. Nyt tässä alkaa olla sen verran verrannetta, että ohraa en enää uskalla  suorakylvää hiesulle. Se vaatii kuivan kesän toimiakseen. Veden kanssa se ei selviä.

Vanille ohra uhkaa jäädä tosi matalaksi poutivissa paikoissa. Ajoin Prosaroa jo rikkaruiskutuksen yhteydessä ja lippulehdelle toisen satsin. Kasvusto on puhdas ja melko tiheä. En ole ehtinyt käymään tutkimassa, minkälaiseksi jyväluku muodostui. Jotenkin olen vielä luottavainen, mutta ohra ala ei lisäänny tämänkään kokemuksen myötä ensi vuodeksi. Minimialalla mennään. Viljelykierron takia täytekasvina.

Heikki herne on oman onnensa nojassa. Ei tunnu Ingridin veroiselta. Katsotaan syksyllä saadaanko puitua, mutta odotukset on vähäiset. Pienikokoinen siemen jo kertoi, että on edellisessä elämässään kokenut poutimista ja sama jatkuu meillä. Kollegalla härkäpapua ja sitä ei edelleenkään tarvitse harkita. Kyllä tämä herne on näistä palkokasveista se lupaavin. Öljykasveja näkee maakunnassa tällä hetkellä selvästi enemmän, mutta sellaista oikein rehevää, pellon täyttävää, kukkivaa rypsiä ei oikein ole vastaan tullut. Jotenkin harvahkoja, ehkä vähän kituvia. Nyt jos tulee hellejakso, niin kukkiminen menee äkkiä ohi. Voi silti tulla keskimääräistä parempi öljykasvivuosi. Edelliset vuodet on olleet niin surkeita, että paljoa ei tarvitse petrata.

Mulla hiesulle suorakylvetyssä Conan-ohrassa  on nyt lievää kellastumaa. Notkopaikoissa enemmän kuin lievää. Kesäkuun sademäärä tähän mennessä 80 mm. Se vesimäärä mikä on vielä ihanteellinen kauralle ja vehnille, on ohralle  näköjään jo liikaa, ainakin suorakylvetylle.

Minulla oli alimmat lehdet keltaisena ja ehkä jotain muutakin ennenkuin sadekausi alkoi. Se jotenkin tasapainotti tilanteen ja kaikki oli taas hetken aikaa tasaisen vihreää. Tämä osoittaa ohran sopeutuvaisuuden muuttuneisiin tilanteisiin. Aina löytyy syy olla keltaisena.

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 27.06.26 - klo:08:19

Nyt tässä alkaa olla sen verran verrannetta, että ohraa en enää uskalla  suorakylvää hiesulle. Se vaatii kuivan kesän toimiakseen. Veden kanssa se ei selviä.

No shit, Sherlock !  Sen verran voi todeta, että vettähän ei ole tullut paljon ollenkaan. Vaikka suorakylvön ja pahnaputuun kylvön pitäisi olla kuivassa maailman hienoin kasvultaan, mitä ovat kellertävät läiskät notkelmissa, mitä ovat kokonaan itämättömät paikat metsänreunoissa, varjon puolella? Miksi keskikesän kuiva jakso hyvinkin edullisen sadekuuroisen kevätkesän jälkeen tuleennuttaa viljat kesken? Nyt parin kyntövuoden jälkeen on tullut sellainen mekanismi mieleen, että kyllä, jos maata ei kynnetä, se on kuivana kesänä tiivis ja kosteutta riittää kapillaarisesti juurille. Juuret kuitenkin jäävät aivan pintamaahan. Sekin kivikova maaperä kuitenkin kuivuu ja halkeilee, ja viljan juuristo ei enää pystykään metsästämään vettä syvemmältä. Kyntöpelto on kuohkeaa ja jos ihan puolihulluna ei mene vetelään sotkemaan, niin pakkasen ja roudan tekemän mururakenne säilyy;  ja jos sinne pääsee aikaisin kylvämään, niin pohjamaa pysyy pehmeänä ja juuristo pääsee etenemään kuivan vyöhykkeen siirtymisen mukana alas päin. Tietenkin nuo kiekkokoneet kylvävät lannoiterivin siihen syvyyteen kuin aina, mutta esimerkiksi Tumen pystyvannas joustaa tiukassa pohjatinttisavessa taakse- ja ylös päin, sänkimaassa se vaivaa lannoitteelle saviuran, jossa ei ole huokosrakennetta alas päin eikä sivuillekaan. Löysin muutama vuosi sitten kuokalla kaapiessa keskellä kesää lannoitevanan  semmoisen kivikovan kourun pohjalta. Kirkkaankeltaisena loistavat joka toinen viljarivi kaarroksessa kertoo sen, että kun se vaivaantunut ura kuivuu, eipä sinnekään juuri pääse imemän itseensä ravinteita. 

Nyttemmin olen yrittänyt murtaa sänkimaata syvältä löysäpiikkisellä kultivaattorilla, kapealla terällä,  vähintään 15-20 cm, sitten ajan kuivahtamisen jälkeen lapiorullalla pahnat kokkareitten joukkoon ja jätän möykkyiseksi, jotta kylvökone läpäisee. Näitä on useampana vuotena ollut silloin tällöin muutama palsta, ja selvästi on kasvanut paremmin kuin vain äestetty sänki. Konsti on omalla kalustolla työläs ja hidas, lähes kevätkynnön veroista hitaudessaan. Eikä vahva pahna mene siitä kultivaattorista kunnolla läpitte.

Tänä vuonna on koeala, kevätvehnää, kamalan näköistä paakkua oli, mutta kyllä se ainakin orastui hyvin.


Kuva: Calispero-kevätvehnä 17.06.2026, kylv. 9.5.26

-SS-

On ilmeisesti löydetty maalaji, jota ei voi muuta kuin kyntää. Jännittävää. Ei ole kokemusta noin hankalasta savesta. Eikä ole enää muistikuviakaan laahavannaskoneen jälkeisistä kylvöurista. 18 vuotta kylvetty järeillä kiekkokoneilla ja jos apulannan on saanut edes hiukan tummempaan, niin kyllä se siihen on alkanut murentua. Ite ajattelin mennä täysin päinvastaiseen suuntaan ja syksyllä suorakylvää vehnät. Joskus 16 vuotta sitten tuli kokeiltua pieni ala rukiilla ja se ei tuntunut hyvältä keväällä. Tänä vuonna ihmettelin, kun yksi tuttu levitti apulantaa sänkipellolle. Luulin, että siellä on lähinnä puintitappiojyvät alkaneet itää ja vihertää, mutta siellä olikin vehnää. Hieman myöhemmin katselin, että laikkuja on ja ei kaksista muutenkaan. Mutta siitä se lohko alkoi pikku hiljaa täyttyä ja nyt se ei ole yhtään sen huonompaa, kuin oma kultivoitu, muokkailtu hiekkalaatikko. Tulin siihen tulokseen, että olkoon. On katsottuna sopiva lohko kuivine töyräineen. Nopeuttaa ja helpottaa, kun ei tarvitse tehdä tarpeettomia muokkauksia, senkuin kylvää pois ja unohtaa sinne. Jos ei selviä talven olosuhteista, niin keväällä glyfosaattia päälle ja suorakylvää siihen. Käytännön tappiot on apulanta ja yksi suorakylvö. Viime vuosien syksyt ovat olleet tosi vaikeita kautta linjan, kun kylvöikkunaa on minimaallisen vähän. Ei kaksisia aloja tule syysviljaa laitettua. Jotain tehostamista tarvittaisiin. Nyt tämä kesä tietysti kääntyy siihen, että puidaan jo heinäkuun lopussa ja olisi aikaa kyntää vaikka kaikki ympäri. Siinähän pitelee poutia, minä kylvän suoraan.

Ite ajattelin mennä täysin päinvastaiseen suuntaan ja syksyllä suorakylvää vehnät. Joskus 16 vuotta sitten tuli kokeiltua pieni ala rukiilla ja se ei tuntunut hyvältä keväällä. .....nyt se ei ole yhtään sen huonompaa, kuin oma kultivoitu, muokkailtu hiekkalaatikko. .......Siinähän pitelee poutia, minä kylvän suoraan.

Ihan hyvä peruste, niin aina korskeat suorakylvökellokkaat kävivät tuon päätelmäketjun läpi jo 30 vuotta sitten. Kultivointikylväjät sentään ovat sinnitelleet ihan viime vuosiin asti. Joillakin homma toimii, mutta varsinkin isompia aloja syyskylvävät ovat joutuneet oppimaan kantapään kautta sen, että vaikka kasvusto sieltä suorakylvösängen keskeltä keväällä nouseekin, se on vaivaisempaa, eikä säiliöön sitten kuitenkaan kerry odotettua määrää jyviä.

Jos säät muuttuvat preeriamaisen kuloheinäisiksi, 250 mm vuosisademäärällä, silloin Montanan viljelytekniikka tulee hyvästi käyttöön. Mutta hyväksi katsottavat satotasotkin ovat sitten 20-40 bushelin luokkaa.

-SS-

Alkutalven kuivuus lähinnä on poikkeuksellista. Touko- kesäkuussa vettä on tullut täällä luontaisesti kuivalla alueella erikoisen runsaasti, lähes 80 mm jo kylvöstä.

Tuntuu melkein siltä, että vettä on nyt kesällä tihuuttanut kerrassaan ylenmäärin, vaikka salaojista ei mitään tulekaan.

-SS-

Niinpä, itse kannoin jo kylvöille lähdettäessä, vaikka maa oli talven jäljiltä jopa märkää, huolta huonosta pohjavesitilanteesta. Yllättäen sen kaksi kuukautta myöhemmin sitten huomasivat muutkin, että pohjaveden korkeudella on vaikutusta maan vesitalouteen.

Ihan huippuja ei viljat ole, ehkä jäädään sinne 5tn korville, toki riippuu heinäkuun olosuhteistakin.
Herneessä on vankka kasvusto mutta sitä on vaikea arvioida ennenkuin alkaa tekemään palkoja, niin monta kertaa on mahdottoman rehevästä tullut heikko sato tai toisinpäin.
Toukokuun viimeinen päivä kylvetty rypsi on samoin rehevä, 25cm rivivälit alkaa mennä umpeen ja kasvattaa kukkavartta mutta senkin sadonmuodostuksessa on tunnetusti niin paljon muuttujia että parempi arvioida vasta myöhemmin.
Ja siemennadat on semmosia kun ne yleensä on, ykkösvuotinen on harva ja kakkosvuotinen enemmän ja vähemmän sekalaossa mikä on toki nadalle normaalia. 

Veera näytti muuten aivan ihnateelliselta lajikkeelta kohtuu kuiville savimaille, on myös aikainen tähkimisessään ja kova versoamaan. Mutta jokaisen hopeareunan päällä tietenkin on iso ruma musta pilvi:


Kuva: Veerassa melko runsaasti nokitähkää. Peitattu, sertifioitu siemen.

-SS-

Proxy röyhyllä ja keskimääräisessä paikassa tiukkaa tekee ylittää 50cm. Jos tämän unohtaa niin kasvusto voi hyvin. Tumman vihreää ja elinvoimaista, toistaiseksi. Suorakylvetty maa on tietysti aivan sementtiä, mutta kai se kapillaarinen kosteus sieltä nousee. Viime kesänä Proxy selvisi kuivasta kaudesta kaikkein parhaiten, mutta kuinka käy nyt, aika näyttää. Belinda etätilalla vasta kasvattelee lippulehteä. Tällä hetkellä siellä ei ole enää eroa suorakylvetyn ja kynnettyyn perustetun välillä. Kokonaisuutena tulee olemaan hankala heinäkuu, jos pitkät poudat tästä alkavat. Puintiaika on yllättävän lähellä. Se tuli tuolla reissulla selväksi, että ohra on pärjännyt selvästi paremmin tämän kesän olosuhteissa. Kasvustot ovat petranneet, siinä missä kaura on jämähtänyt. Ilmeisesti nyt on ollut tasapainoista ohralle. Kevätvehnä suorittaa tasaisesti, sieltä ei kommenttia kuulu.