Nyt tässä alkaa olla sen verran verrannetta, että ohraa en enää uskalla suorakylvää hiesulle. Se vaatii kuivan kesän toimiakseen. Veden kanssa se ei selviä.
No shit, Sherlock ! Sen verran voi todeta, että vettähän ei ole tullut paljon ollenkaan. Vaikka suorakylvön ja pahnaputuun kylvön pitäisi olla kuivassa maailman hienoin kasvultaan, mitä ovat kellertävät läiskät notkelmissa, mitä ovat kokonaan itämättömät paikat metsänreunoissa, varjon puolella? Miksi keskikesän kuiva jakso hyvinkin edullisen sadekuuroisen kevätkesän jälkeen tuleennuttaa viljat kesken? Nyt parin kyntövuoden jälkeen on tullut sellainen mekanismi mieleen, että kyllä, jos maata ei kynnetä, se on kuivana kesänä tiivis ja kosteutta riittää kapillaarisesti juurille. Juuret kuitenkin jäävät aivan pintamaahan. Sekin kivikova maaperä kuitenkin kuivuu ja halkeilee, ja viljan juuristo ei enää pystykään metsästämään vettä syvemmältä. Kyntöpelto on kuohkeaa ja jos ihan puolihulluna ei mene vetelään sotkemaan, niin pakkasen ja roudan tekemän mururakenne säilyy; ja jos sinne pääsee aikaisin kylvämään, niin pohjamaa pysyy pehmeänä ja juuristo pääsee etenemään kuivan vyöhykkeen siirtymisen mukana alas päin. Tietenkin nuo kiekkokoneet kylvävät lannoiterivin siihen syvyyteen kuin aina, mutta esimerkiksi Tumen pystyvannas joustaa tiukassa pohjatinttisavessa taakse- ja ylös päin, sänkimaassa se vaivaa lannoitteelle saviuran, jossa ei ole huokosrakennetta alas päin eikä sivuillekaan. Löysin muutama vuosi sitten kuokalla kaapiessa keskellä kesää lannoitevanan semmoisen kivikovan kourun pohjalta. Kirkkaankeltaisena loistavat joka toinen viljarivi kaarroksessa kertoo sen, että kun se vaivaantunut ura kuivuu, eipä sinnekään juuri pääse imemän itseensä ravinteita.
Nyttemmin olen yrittänyt murtaa sänkimaata syvältä löysäpiikkisellä kultivaattorilla, kapealla terällä, vähintään 15-20 cm, sitten ajan kuivahtamisen jälkeen lapiorullalla pahnat kokkareitten joukkoon ja jätän möykkyiseksi, jotta kylvökone läpäisee. Näitä on useampana vuotena ollut silloin tällöin muutama palsta, ja selvästi on kasvanut paremmin kuin vain äestetty sänki. Konsti on omalla kalustolla työläs ja hidas, lähes kevätkynnön veroista hitaudessaan. Eikä vahva pahna mene siitä kultivaattorista kunnolla läpitte.
Tänä vuonna on koeala, kevätvehnää, kamalan näköistä paakkua oli, mutta kyllä se ainakin orastui hyvin.

Kuva: Calispero-kevätvehnä 17.06.2026, kylv. 9.5.26
-SS-