Tähän voisi kyllä heittä.
Yli kolmekmmentä vuotta maataloutta seurannut.
-90luvulla 4 tn oli jo sato.
Sen jälkeen vähintäin joka toinen vuosi viljoille lajikkeita joiden satotaso 10 % parempi kuin aikaisemmet.
Jos juhlapuheet olisivat pitäneet paikkaansa, olis jo keskivertopanoksilla keskisato lähellä 10 tn, mutta kun ei vaan ole.
Uusien lajikkeiden "erinomaisuus" lienee oikeammin vanhojen lajikkeiden taantumista.
Kyse uusissa lajikkeissa lienee ns. "
satopotenttiaalista" , valitettavasti esimerkiksi Suomen maaperän kalkitustaso, peruskuivatus isompien vesiväylien osalta, liukoisen fosforin taso ja typpilannoitus on jäänyt jälkeen puolen vuosisadan takaisesta tilanteesta. Uudet lajikkeet eivät välttämättä selviydy laajaperäisestä tai pienten viljelypanosten viljelyksestä yhtä hyvin kuin vaatimattomat maatiaislajikkeet.
Ongelmana on vaadittavien lisäpanostusten arvon ja lisäsadon arvon epävarma erotus, tai lähes nollatulos. "Laajaperäisellä" viljelyllä eivät satotasot sitten nousekaan. On erheellistä ajatella, että uusi lajike pystyisi valmistamaan maaperästä puuttuvia perusravinteita ja hiveniä, tai pystyisi kuivattamaan liian märkää tai kostuttamaan liian kuivaa maaperää.
-SS-