Tuossa taulukossa lienee myös luomut mukana? Luomussa kolme tonnia hehtaarilta taitaa olla hyvä sato kun tavanomaisessa hyvä alkaa vitosella. Selittää aika paljon vaihteluvälin muutosta 2000-luvulle tultaessa.
Meillä viljeltiin ruista siemeneksi 2000 -luvun alkuvuosina. Silloiset populaatiolajikkeet (Reetta esim.) teki suhteellisen vähällä vaivalla aika tasaisesti viiden tonnin sadon, eikä torajyvistä ollut tietoakaan. Tuohon perustan ajatuksen siitä, että rukiin viljelyssä populaatiolajikkeet ovat edelleen varteenotettava vaihtoehto.
Käytännössä esim. 5 t/ha x 200 € sadosta, normiviljan tuet, lisäksi kasvipeitteisyyspalkkio. Strategiana se, että syksyllä pidetään kulut kurissa ja satovuonna toimitaan järkevästi tilanteen mukaan. Vertailua voi tehdä syysvehnään (talvehtimis-, hinta- ja laaturiski) sekä kevätviljoihin. Hinta tietysti ratkaisee: myykö satonsa riskillä etukäteen vai jättäytyy syysmarkkinoiden armoille?
Tuo keskihajonta siis on vuotuisen kokonaissadon vaihtelun ilmiasu, jossa populaatiorukiin sato - myös luomu - on vähäisemmässä asemassa. Väitän, että 2000-luvulla nimenomaan silloin tällöin - ei joka vuonna siis - muotiin tulleiden hybridien valtaisa sadontuottopotentiaali ryöpsäyttää ruista yksittäisinä vuosina markkinoille vaikkapa tuplat johonkin toiseen vuoteen verrattuna, ja taas sitten hybridien jäädessä jonkin syksyn tai talven pikkuasian takia peränpitäjiksi, populaatioruis tuottaa edelleen sen saman kuin ennenkin: luomurukiin satotaso nimenomaan on tasainen, koska sellainen luomussa käytetty laajaperäinen rukiintuotanto antaa suunnilleen samanlaisen sadon vuodenkulusta riippumatta, kun taas tehokas keinolannoitus tuo lakoriskin ja sieltä kautta lisäriskiä, vaikkakin lisäsatoakin.
Olisi hienoa olettaa hintana säännönmukaisesti +200 €/tn, mutta ei ole vielä viittä vuotta siitä kun ruista sai tuputtaa, ja hinta oli viisikymppiä syysvehnän alapuolella, jopa vähemmän kuin rehuohralla ! Yksittäinen viljaliike tarjosi jossakin vaiheessa ruissopimusta, jossa sai takuuhinnan +20 € vehnän markkinahintaan verrattuna. Se 20 euroa ei riitä kompensaatioksi sakoluku- ja torajyväriskistä eikä syksyn kahukärpäsvahdista, joita kärväsiä rukiin punertava itu elokuun lopusta syyskuun puoliväliin oikein houkuttelee. Syksyksi 2026 leipävehnän hintaero rukiiseen näyttääkin jäävän alle 20 euron....
Survivor bias ja piilossa olevat muuttujat selittävät hybridirukiiden satokisakymppitonnareita "sadan kilon typpilannoituksella" . Matemaattisesti kymppitonnarin jyväsadossa voi olla minimissään 1,5% typpeä (vaihteluväli 1,5 - 2,2 %) ja juurissa + oljissa 0,5% typpeä. Eli 10 tonnia jyviä, typpeä 150 kg, olkia ja juuria viisi tonnia, 25 kg typpeä. Eli minimissään 175 kg typpeä. Ei siis millään sadalla kilolla savimaalla, ohran perään kylvämällä saada aikaiseksi sitä kymppitonnaria, vaan mullan orgaanista typpeä irtauttamalla ja runsaalla orgaanisella esilannoituksella voi homma onnistua. Jeah, alueella, jolla ohrastakin tulee se kasitonnari...Mullattomalla viljakasvitilalla vaaditaan koko vuosi typenkeräämistä, ehkä bioreaktoriin säilöön, ja sitten vielä se 150 kg keväällä keinotyppilannoitetta, perunalientä ja muuta mallasuutetta. Märkä rannikon syksy kyllä vie maahan kynnettyjen apiloiden typet mennessään.
Toki hybridin kymppitonnari antaisi sadanviidenkympin hinnallakin puolitoista tonnia bruttoa, siitä pois kallis siemen, kolme pyretroidia, mangaanit, hivenet, syksyn tautiaine, satanen Sluxxeihin, puolimetriset kuraurat pellossa ruiskutraktorin jäljissä, ja syksyn ja seuraavan kevään roima lannoitus kymppitonnarin mukaan (jos ei miljoonaa kiloa karjanlantaa alla) , samalla tautiaineet parit korrensäätelyt, niin vaikkapa viistonnari saatuna hybridistä ei olisikaan enää juhlimisen aihe, kun samalla varmasti on aivan mustapilküllista se sato. Sitten viljelijät kisaavat, kuka ehtii saada seuraavan sopimuksen jo kesällä ennen kylvöä, hybridisiemenen saanti silloin on varmistettava jopa aikaisemmin, ja jos kylvösäät ovat hyvät, kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät laittamaan kymppitonnarit itämään, tiedetään siis jo, että seuraavana kesänä ei enää sopimuksia tehdäkään, kun kaikki varastot ovat ylivuotista täynnä. Ja se narun veto siis jatkuu vuoden kahden välein, ja vain vaikeat talvehtimistalvet - jotka vaivaavat hybridejä edelleen - mahdollistavat talousviljelijälle markkinoita populaatiorukiilleen. Jos hybridiruis onnistuu hyvin, onnistuu myös satoisa syysvehnä, paljon vähäisemmällä torajyvä- ja toksiiniriskillä. Ja valkuaisen saa vehnässä nousemaan melko yksinkertaisilla keinoilla, jos vilja jo kasvaa kesällä hyvin. Mielelläni ajelen polvenkorkuisessa Ceylonissa vaikka viisi kertaa lannoitteita ja typpiruiskutuksia, ei ole mitenkään tarkkaavaisuutta vaativaa hommaa.
Vaikka vehnästä olisikin vakava ylituotanto, vehnällä silti on maailmanmarkkina, joka määrittelee rukiin markkinahintaa myös.
Hoitakoon opportunistinen hybridiruistalous hitaasti näivettyvän kotimaisen leipäruismarkkinan vaikeinakin vuosina, en enää ole kiinnostunut sisäsiitosdopingista. TOS-siementä viljelen vanhasta lajikkeesta, ja talvipeitekasvina ja riistapeltokasvina käytän, niin kuin muutkin suurissa viljantuottajamaissa.
-SS-
