Totta kai paras talvi on sellainen, että marraskuussa pitää pari viikkoa pakkasta ja sitten sen jälkeen lasettaa kerran viikossa 10 senttiä lunta, joka vasta kevätahavien jälkeen sulaa pois. Kaiholla voi muistella näitä talvia.
Nyt on 10–15 senttiä pakkaslumen höytää oraitten suojana. Varmaan ihan hyvä, jos ensi viikonkin keskilämpötila jäänee alle –10 °C:een.
On hienoa katella pihalle kun pakkanen paukkuu 20 asteen molemmin puolin jo useana päivänä, tänään kävi jo 25 nurkillakin. Lunta noin tuuma, alla pelloilla paikoitellen jäätä kun sulamisvedet ei ehtineet jokapaikassa sulattaa aiemmin routaantunutta maata. Maa siis vesimärkää, joka kalahtanut jäähän kuin kivi. Siksi hienoa katella näitä kelejä, kun ei ole aariakaan syysviljaa tänä talvena.
Viime talvena oli paljon ruista ja vain parhaat paikat säästin, siellä täällä muutama hehtaari laikkuja. Tuhot oli melkoiset. Viime talvena näytti vielä ennen loppiaista tosi hyvältä, vähän lunta ja pakkasia. Sitten tulikin kesä keskelle talvea jäädyttäen kaiken edestakaisella humpaamisella, sulamisvesistä kertyi paksuja kerroksia peltojen laidoille, keräten pellolle enemmän ja enemmän vettä. Joku tuossa kertoi ettei ole paha jos jäätyy syksyllä veden alle ja keväällä sulaa pois. Pari kohtaa pellolla oli juuri tällaisia, joitakin neliöitä oli ollut lätäköllä jo jäätymisvaiheessa eikä talven edestakaiset sulamiset niitä kohtia sulattaneet. Ne olivat matalimmat laikut jään alla olleissa pellon osissa, ja niissä oras oli keväällä moitteeton, ja nätti ruis tuli, kun uteliaisuutta ne jätin kasvamaan, ympärille kylvin ohraa. Samoin kaikki kohdat mitkä ei olleet välillä veden ja jään alla, säilyivät mukavasti talvesta vaikka kelit oli tosi haastavat. Kun pellolla on kaatoa promilleja, eikä prosentin osia sadoilla metreillä suuntaansa, talvituhot on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Toiveikkaana kylvää mutta talvi korjaa. Kevätviljalla ei mitään haasteita noilla mailla, ellei lakoriskiä lueta sellaiseksi

Joten tyhmäähän se on tasaisille maille lähellä perämerta kylvää syysviljaa, jo muutama kymmenen kilometriä sisämaahan tekee olosuhteista paljon helpommat, lue talvisemmat sekä pelloissa kaatoakin, ja onnistuminen todennäköisempää.
Siinä on vain jotain, ruispellon lainehtiessa tai syysviljan ollessa kuin seinää, pulleat tähkät kiinni toisissaan

Omalla siemenellä, ilman lannoitusta, riski kuitenkin pieni. Kunhan vain keksisi tavan kylvää nopeasti muokattuun maahan puintien ollessa kiivaimmillaan. Siinä se ongelmista suurin, kuitenkin, kun puinnit vie kaiken ajan kuivauksineen ja vähän enemmänkin. Syysviljan työtä k(t??)asaava vaikutus on vain liian suuri, lyödä päätä seinään ja haaveilla keveämmästä keväästä. Siinäkin sitten apulannan levitykset kesken kylvöjen aloitusten, ruiskutuksia ehkä kesken kylvöjen jne. Samassa ajassa kun tekee työtä syysviljojen väärän rytmin työvaiheille, kevätviljaa puuhaa sarjatyönä isoja aloja. Ja keskimäärin paremmalla satotasolla.