Fazerille saa kiinnittää ensi syksyyn vehnää 172 euron tonnihintaan. Olisivat laittaneet 2-3 vk sitten sen näkyviin, olisi ollut vielä paremmin ohjausvaikutusta.

Reilussa viikossa syysvehnää hyökännyt ihan älyttömästi. Koko ajan märkää, mutta ei liian märkää ja ilma on kohtuullisen lämmin. Pinnalle nopeasti ja siitä eteenpäin oraat jo turhan pitkällä minun makuuni. Suosittelisin voimakasta juurtumista, sillä maa oli niin kilsiäistä tehdessä, että työsyvyyttä ei saanut järkevästi. Ylösroutiminen keväällä on varteenotettava vaihtoehto. Mutta kannatti nuo tehdä, ilman muuta.

Reilussa viikossa syysvehnää hyökännyt ihan älyttömästi. Koko ajan märkää, mutta ei liian märkää ja ilma on kohtuullisen lämmin. Pinnalle nopeasti ja siitä eteenpäin oraat jo turhan pitkällä minun makuuni. Suosittelisin voimakasta juurtumista, sillä maa oli niin kilsiäistä tehdessä, että työsyvyyttä ei saanut järkevästi. Ylösroutiminen keväällä on varteenotettava vaihtoehto. Mutta kannatti nuo tehdä, ilman muuta.

Kannatti, kannatti.

Mutta ymmärrän kyllä hyvin ne viljelijät, jotka eivät ikinä sekaannu syyskylvöisiin pettymyksiin. Aika tavalla selvemmät sävelet, yhdet kylvöt vuodessa, eikä kasaavia työhuippuja. Talvella on ihan sama, sataako vai paistaako, lauhtuuko vai pakastuuko. Ehkä saattavat pettyä seuraavana syksynä naapurin syysviljamaan kärryliikenteeseen.

Kuitenkin jos keväällä on pelkkä musta maa odottamassa syystoukoilijaa, kuten hyvin saattaa olla, silloin ehkä ei kannattanutkaan.

Onhan siinä riskinsä, tietty. Toisaalta tasaa mukavasti kevään kylvöhuippua ja syksyn puintihuippua. Ja yleensä jos talvesta selviää niin kesän kummallisuudet eivät helpolla hommaa pilaa.

Jos menee pieleen niin on siinä kuitenkin keväällä melko valmista kylvöpohjaa (ainakin suorakylvölle) jos joutuu kasvin vaihtamaan. Siemenkuluhan ei ole näillä hinnoilla ole suuri per hehtaari. Lähinnä kylvötyö on hukkaan heitettyä.

Vaatii tietysti syysviljoille sopivan maalajin ja pinnanmuodot.

Onpa monella kellastuneet kevätviljankin oraat.

Viljaa viljelevällä tilalla syyskylvöiset kasvit kiertävät kesannon/viherlannoituksen kautta, tai sitten aikaisimpien kevätviljojen kautta. Muuten ei saa syyskylvöistä hybridiruista, syysrapsia tai syysohraa tyydyttävästi kylvöön, jos on samaan aikaan vielä kaikki puimatta. Myös glyfosaatille pitäisi antaa vähintään kaksi viikkoa toiminta-aikaa ennen kylvöjä.

Jos viljelee kuivuutta ja säänvaihteluja kestäviä myöhäisiä lajikkeita, on useimmiten valittava, korjaako viljat vai kylvääkö uusia syyskylvöisiä sen sijaan. Näihin aikoihin kyllä vielä pystyy syysvehnää kylvämään, mutta eipä niistä välttämättä aina kasitonnareita tipahda.

Syysvehnä kiertää hyvin syysvehnän kanssa, mutta siihenkin on tehtävä tauko ehkä puolen vuosikymmenen jälkeen, muuten rikkapaine, tyvitaudit ja muut sairastelut tekevät syysvehnästä kalvakan ja kituliaan. Saas nyt sitten nähdä, uskaltaisiko kokeilla Hilkka-kevätvehnää*, Lene-ohran rinnalla, jos kesät taas normalisoituvat kuiviksi, tonnin - kahden sato olisi odotettavissa. Ehkä sittenkin viherlannoitusnurmi olisi tuottoisampi. Jos siis 2026 kulminoituu syysvehnäkierron aloitusvuodeksi.

*Viljameklari pudisti päätänsä masentuneen näköisenä, Emblan 191 oli muka liian alhainen sakoluku, ei markkinoita. Jep jep.

-SS-

Matala sako nyt on varmaan ongelma tälläisenä vuotena kun joillakin tahoilla on kaikki paikat täynnä viljaa. Pula vuotena sit voisikin kelvata.

Se miten syyskasvikierron saa startattua on ihan tilasta kiinni. Kokeeko nurmivuodet tappiona vai ratkaisuna..

Matala sako nyt on varmaan ongelma tälläisenä vuotena kun joillakin tahoilla on kaikki paikat täynnä viljaa. Pula vuotena sit voisikin kelvata.

Se miten syyskasvikierron saa startattua on ihan tilasta kiinni. Kokeeko nurmivuodet tappiona vai ratkaisuna..

Ainakin täällä syyskasveja viljelevät hekin joilla nurmi on oikeasti tuotantonurmi. Siis nautatilalliset etc. Syyskasvit osuvat tällöin ihan luonnolliseen kiertoon.

Ruis ja öljykasvit ovat hankalampia aikaisen kylvöajankohdan vuoksi mutta tänä vuonna(kin) syysvehnän olisi saanut maahan varmaan lähes kaikkien muiden viljojen ja herneen jälkeen ihan rauhassa elleivät nämä sateet olisi nyt tehneet hommasta vähän hankalampaa. Jos puintialaa on niin paljon (ja korjuukapasiteetti alamittainen) että puinnit venyvät aina näihin päiviin niin sitten on vaikeampaa, tietty.

Juu syysvehnää olisi ehtinyt tehdä mikäli nämä sateet ei olisi tulleet. Toki omilla maalajeilla kyntäminen ottaa aikaa kun se ei mitään juoksuvauhtia tapahdu. Ilman sitä niin syksyn ja talven vesistä selviäminen on taas aika iso ongelma. Tuohon kun keksisi jonkin toimivan systeemin jolla vedet saisi pois mut olisi kuitenkin nopea toimenpide niin olisi ihan tervetullut parannus.

Lähinnä nyt öljykasvit on se ongelma. Sellasen perustaminen minkään muun kuin nurmen/kesannon kautta on hankalaa. Syysohran tai rukiin nyt ehtii tehdä vielä jonkin viljankin perään. Tietysti jos kevätkylvöiset kasvit koostuvat pääsääntöisesti myöhäisistä kevätvehnistä jotka kylvetään toukokuun lopulla niin voi tälläisenä vuonna siitä tulla ongelmia.

Mut kaikesta huolimatta niin kyl se kiirettä puintiaikaan luo. Itsellä ainakin vaikka sitä joku 30% kylvettiin kaikki kynnettyyn niin yksin tehden olisi jäänyt tekemättä. Suoraviivainen keväällä kylvöt syksyllä puinnit tapa on kyl ajallisesti parempi. Tämäkin vuosi vain näytti sen et syyskasveista on mahdollisuus saada satoa ja kestävät vaihtelevampia olosuhteita...

Mutta ymmärrän kyllä hyvin ne viljelijät, jotka eivät ikinä sekaannu syyskylvöisiin pettymyksiin.

No minä en oikeastaan ymmärrä. Ihan nuorissakin viljelijöissä on sellaisia, että ei ole ikinä kokeiltu syysviljaa. Ehkä historiassa on 70-luvulla ollut ruista jonkinlainen ala. Sellainen muutoshaluttomuus ja kokeilemisen into puuttuu täysin. Ei meilläkään viljelty syysviljoja 80-luvun alun jälkeen ennenkuin minä hyppäsin puikkoihin. Kyllä nyrkkisääntö on, että syysviljaa kannattaa laittaa aina, kävi miten kävi. Kyllä syysviljan kehittyminen antaa seurattavaa koko vuodeksi ja onnistuessaan satotaso on jotain, mitä on vaikea uskoa. Ainoa pitkä miinus syysviljahommissa lepää tuolla konehallissa ja se on kylvinkoneen tyhjennys ja pesu. Se on vastenmielistä ja kypsää hommaa. Maksaisin, kun joku hoitaisi avaimet käteen tyhjennyksen ja talvikunnostuksen. Päivän homma, sitten se on tehty.

Lainaus käyttäjältä: Filosofi - 20.09.25 - klo:20:04

Mutta ymmärrän kyllä hyvin ne viljelijät, jotka eivät ikinä sekaannu syyskylvöisiin pettymyksiin.

No minä en oikeastaan ymmärrä. Ihan nuorissakin viljelijöissä on sellaisia, että ei ole ikinä kokeiltu syysviljaa. Ehkä historiassa on 70-luvulla ollut ruista jonkinlainen ala. Sellainen muutoshaluttomuus ja kokeilemisen into puuttuu täysin. Ei meilläkään viljelty syysviljoja 80-luvun alun jälkeen ennenkuin minä hyppäsin puikkoihin. Kyllä nyrkkisääntö on, että syysviljaa kannattaa laittaa aina, kävi miten kävi. Kyllä syysviljan kehittyminen antaa seurattavaa koko vuodeksi ja onnistuessaan satotaso on jotain, mitä on vaikea uskoa. Ainoa pitkä miinus syysviljahommissa lepää tuolla konehallissa ja se on kylvinkoneen tyhjennys ja pesu. Se on vastenmielistä ja kypsää hommaa. Maksaisin, kun joku hoitaisi avaimet käteen tyhjennyksen ja talvikunnostuksen. Päivän homma, sitten se on tehty.

Syysviljojen menestyminen on kausiluonteista hommaa. Esimerkiksi 1990-luvulla oli lämpimänsateisia elokuita, ja syysvehnien laatu oli todella herkässä romahtaa. Lisäksi talvituhoja oli useina vuosina. Sitkeästi kylvämällä vuodesta toiseen, parhaimmille kalteville paikoille, pääsi jonkinlaiseen keskisatoon, joka ei ollut mikään kasitonnari.

Nyt ehkä kun talvet nykyään ovat semmoisia vetisiä roudattomia kaamoksia, menestyy syysvehnä myös vaakasuorilla multapelloilla, kun vaan muistaa kylvää joskus ennen joulua. Sieltä, jos mistään, niitä kasitonnareita sitten irtoaa.

Nyt kun seuraa noita vihertyviä syysviljapeltoja tuossa, kahta tyyppiä on näkyvissä: huolelliset kyntäjät saavat aikaiseksi alaltaan enintään kaksinumeroisia palstoja, siellä vanhaisäntä kyntäskelee hiljakseen, kun poika temuaa viljakärrejä ja puimureita, toinen tyyppi on rock'n roll hehtaarirallikylvöprosessi, 8 m lautasmuokkarilla ajetaan sadat hehtaarit kahtakymppiä ja sitten joskus yöllä bussin kokoisella kylvökoneella kylvää sitten nämä kolmenumeroiset alat. Nämä viimeksi mainitut kylvöt ovat enemmänkin onnenkantamoisien kerjuuta, nimittäin aina ei pahnavelli toimi.

Mutta: kummassakin tapauksessa loppusyksyn tihkuihin jää mustuvia vehnäpeltoja ja alakuloisia kaurahalmeita, sen voi ajatella olevan osa syysviljanviljelyn kustannusta.

-SS-

Onhan siinä riskinsä, tietty. Toisaalta tasaa mukavasti kevään kylvöhuippua ja syksyn puintihuippua.

Mukavasti kasaa joo työhuippuja. Saa kylvää syksyllä puintiaikaan ja ruiskuttaa keväällä kylvöaikaan.   

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 20.09.25 - klo:20:18

Onhan siinä riskinsä, tietty. Toisaalta tasaa mukavasti kevään kylvöhuippua ja syksyn puintihuippua.

Mukavasti kasaa joo työhuippuja. Saa kylvää syksyllä puintiaikaan ja ruiskuttaa keväällä kylvöaikaan.   

Tuo on kyllä merkittävin syy sille miksi itse en milloinkaan kylväisi ruista, noiden lisäksi saa vielä suurella todennäköisyydellä ruiskutella puintiaikanakin. Vehnä paljon helpompi viljeltävä.

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 20.09.25 - klo:20:18

Onhan siinä riskinsä, tietty. Toisaalta tasaa mukavasti kevään kylvöhuippua ja syksyn puintihuippua.

Mukavasti kasaa joo työhuippuja. Saa kylvää syksyllä puintiaikaan ja ruiskuttaa keväällä kylvöaikaan.   

Ja lannoittaa syysviljoja kevättalven metsätöiden aikaan. Kevätkylvöt kuukauden päässä, paripyörät, levitin ja lannoitteet on oltava valmiina ja mentävä aika pienessä levitysikkunassa pellolle, mahdollisesti jo maaliskuulla. Parhaimmillaan konevajan ovien edessä on vielä kovettunutta lumikinosta, ja muutenkin lannoituksen ajankohdan onnistuminen (tuurillakin on osansa) suurimmaksi osaksi määrittää nelitonnarin ja kasitonnarin eron.

Lähimuistin ongelmia näyttää myös olevan monella viljelijällä, ristiriita tämän syksyn positiivisuuden ja runsaan kolmen vuoden takainen tilanne:

https://kaytannonmaamies.fi/epavarman-kevaan-kylvot/

-SS-

Viljaa viljelevällä tilalla syyskylvöiset kasvit kiertävät kesannon/viherlannoituksen kautta, tai sitten aikaisimpien kevätviljojen kautta. Muuten ei saa syyskylvöistä hybridiruista, syysrapsia tai syysohraa tyydyttävästi kylvöön, jos on samaan aikaan vielä kaikki puimatta. Myös glyfosaatille pitäisi antaa vähintään kaksi viikkoa toiminta-aikaa ennen kylvöjä.

Jos viljelee kuivuutta ja säänvaihteluja kestäviä myöhäisiä lajikkeita, on useimmiten valittava, korjaako viljat vai kylvääkö uusia syyskylvöisiä sen sijaan. Näihin aikoihin kyllä vielä pystyy syysvehnää kylvämään, mutta eipä niistä välttämättä aina kasitonnareita tipahda.

Syysvehnä kiertää hyvin syysvehnän kanssa, mutta siihenkin on tehtävä tauko ehkä puolen vuosikymmenen jälkeen, muuten rikkapaine, tyvitaudit ja muut sairastelut tekevät syysvehnästä kalvakan ja kituliaan. Saas nyt sitten nähdä, uskaltaisiko kokeilla Hilkka-kevätvehnää*, Lene-ohran rinnalla, jos kesät taas normalisoituvat kuiviksi, tonnin - kahden sato olisi odotettavissa. Ehkä sittenkin viherlannoitusnurmi olisi tuottoisampi. Jos siis 2026 kulminoituu syysvehnäkierron aloitusvuodeksi.

*Viljameklari pudisti päätänsä masentuneen näköisenä, Emblan 191 oli muka liian alhainen sakoluku, ei markkinoita. Jep jep.

-SS-

Hilkka-vehnässä ilahduttaa sen kahden tonnin sadon lisäksi myös laatu.
Omat tulokset tältä kesältä olivat tällaiset:
Kosteus 12,5 %
Valkuainen 11,3 %
Hehtolitrapaino 74,5 kg
Sakoluku 97
Rikkajyvät 24,80 %
Vieraat 0,00 %
Roskat 0,30 %
Vihreät 0,0 %