Mutta ymmärrän kyllä hyvin ne viljelijät, jotka eivät ikinä sekaannu syyskylvöisiin pettymyksiin.
No minä en oikeastaan ymmärrä. Ihan nuorissakin viljelijöissä on sellaisia, että ei ole ikinä kokeiltu syysviljaa. Ehkä historiassa on 70-luvulla ollut ruista jonkinlainen ala. Sellainen muutoshaluttomuus ja kokeilemisen into puuttuu täysin. Ei meilläkään viljelty syysviljoja 80-luvun alun jälkeen ennenkuin minä hyppäsin puikkoihin. Kyllä nyrkkisääntö on, että syysviljaa kannattaa laittaa aina, kävi miten kävi. Kyllä syysviljan kehittyminen antaa seurattavaa koko vuodeksi ja onnistuessaan satotaso on jotain, mitä on vaikea uskoa. Ainoa pitkä miinus syysviljahommissa lepää tuolla konehallissa ja se on kylvinkoneen tyhjennys ja pesu. Se on vastenmielistä ja kypsää hommaa. Maksaisin, kun joku hoitaisi avaimet käteen tyhjennyksen ja talvikunnostuksen. Päivän homma, sitten se on tehty.
Syysviljojen menestyminen on kausiluonteista hommaa. Esimerkiksi 1990-luvulla oli lämpimänsateisia elokuita, ja syysvehnien laatu oli todella herkässä romahtaa. Lisäksi talvituhoja oli useina vuosina. Sitkeästi kylvämällä vuodesta toiseen, parhaimmille kalteville paikoille, pääsi jonkinlaiseen keskisatoon, joka ei ollut mikään kasitonnari.
Nyt ehkä kun talvet nykyään ovat semmoisia vetisiä roudattomia kaamoksia, menestyy syysvehnä myös vaakasuorilla multapelloilla, kun vaan muistaa kylvää joskus ennen joulua. Sieltä, jos mistään, niitä kasitonnareita sitten irtoaa.
Nyt kun seuraa noita vihertyviä syysviljapeltoja tuossa, kahta tyyppiä on näkyvissä: huolelliset kyntäjät saavat aikaiseksi alaltaan enintään kaksinumeroisia palstoja, siellä vanhaisäntä kyntäskelee hiljakseen, kun poika temuaa viljakärrejä ja puimureita, toinen tyyppi on rock'n roll hehtaarirallikylvöprosessi, 8 m lautasmuokkarilla ajetaan sadat hehtaarit kahtakymppiä ja sitten joskus yöllä bussin kokoisella kylvökoneella kylvää sitten nämä kolmenumeroiset alat. Nämä viimeksi mainitut kylvöt ovat enemmänkin onnenkantamoisien kerjuuta, nimittäin aina ei pahnavelli toimi.
Mutta: kummassakin tapauksessa loppusyksyn tihkuihin jää mustuvia vehnäpeltoja ja alakuloisia kaurahalmeita, sen voi ajatella olevan osa syysviljanviljelyn kustannusta.
-SS-