Useimmat nykysahat ovat mukavia käyttää, verrattuna 13 kg painaneeseen nykyaikaiseen 1963 Dolmar CC sahaan. Eikä se ollut edes painava, kun vertaa siitä vanhempaan sukupolveen, kääntökulmavaihteella. Olikohan se lähemmäs kaksikymmentä kiloa painava.
Nämä turbosahat toimivat ja käynnistyvät ihan hyvin, ja sahaliikkeet myyvät varaosia. Nettikaupoissakin on varaosia, jos vaan viitsii paljoudesta kahlata oikeaa osaa. Esimerkiksi muutaman yleisemmän Stihlin osia
Sägenspetzi- kaupasta. Kaipa vanhentuvat nykyisännät ovat niin kovakuntoisia vanhanajan metsureihin verrattuna, että väsyttävät ammattisahatkin muutamassa päivässä rikki.
Löysin roskiksesta aika käyttämättömän oloisen MS170 sahan, ajattelin puutarhan oksien leikkaamiseen, oire oli, että ei käynyt oikein hyvin. Bensat eivät vaikuttaneet, eivät kumi- eikä letkuosat. Kaasuttimessa ei ollut säätöjä (varmaan uusi malli joku automaatti). Sägenspetzissä löytyi kaasutin, jossa normaalit säätöruuvit. Asensin sellaisenaan paikalleen, taivuttelin kaasuliipaisimen koukkua vähän toista kautta ja näversin muovikuomuun reiät säätöruuvien kohdalle. Tuli oikein mukava ja herkkäkäyttöinen kevytsaha siitä. Parikymppiäkö maksoi kaasutin. Nyt hinta näkyy olevan vajaat kolmekymppiä.
Tuo MS23C on ollut hyvä ostos, maksoin muutaman kympin verran, kun käyttäjä ei halunnut uusia ketjua eikä terälevyä. Ketju oli niin lopussa, että ei purrut hammas olenkaan, kun hammas oli käytännössä viilattu pois, ja puruhammas oli jäänyt vuolematta matalammaksi. Ketjun kuumetessa myös terälevyn ura oli kulunut ja koko terälevy oli epätasainen. Hain ne Sporttikoneesta, samalla uusin joustokumityynyjä, bensaletkun ja tulpan. Vetoratas oli vielä hyvä, neulalaakeria oli hyvä hieman voidella.
Onneksi noita löytöjä joskus onnistuu tekemään, niin pysyy ainakin jonkinlaisessa sahassa, edullisemmin.
-SS-
