Paljonko niitä viljellään ja miksei enempää? Moni laatu ainakin mainostaa ja huutaa lisää tuottajia. Miksi ei?

Ei niitä mahdu määräänsä enempää. Kumina ja hamppu on osto-organisaationsa taholta  tiukasti säännelty, useimmat muutkin erikoiskasvit ovat yhden aukean porukkajuttuja, niitä ovat juurekset, sokerijuurikas, pellava, tattari, hirssi, öljy/kuituhamppu, hybridiruis, muiden muassa. Kullekin maksimissaan 10-20000 ha, niin 100000 hehtaarilla tulee tuet ja tuotanto täyteen. Hybridirukiin sato parhaimmillaan täyttää 8000 hehtaarilla paikallisen tarpeen. Jotakin heinämäistä populaatioruista tarvittaisiin 30-40000 ha. Mutta se on mennyttä aikaa.

Kyllä se 900000 ha:n bulkkivilja-ala pitää ulkomaille luukuttaa, kauraa nyt on vientisopimuksissa tulossa ennätyssuuri ala. Toinen vientikelpoinen vilja on ollut vehnä. Jos vehnää vaikka kieltäydytään viemästä ulkomaille, ei kyllä ole järkeä enää viljellä mitään viljaa

Ohra muutenkin voisi jäädä pois kasvinviljelijän lajivalinnasta. Vähän ironista onkin, että Pohjanmaan sikahallit tilaavat ohraa ulkomailta asti, vaikka sitä voisi viljellä kotimaassakin. Niidenkin omat pellot jo valmiiksi erikoiskasveilla eikä ohranviljelyssä. Markkinat ovat niin huterat ohralla, ettei sitä kyllä kiusakseen voi ottaa.

-SS-

Rypsi, rapsi, härkäpapu ja herne testailtu. Rypsi menetteli joskus kymmenen vuotta takaisinpäin. Sen jälkeen en saanut enää toimimaan. Satotasot romahti. Viime kesänä oli hernettä ja se oli oikeasti jotain se. Tälle kaudelle ei kuitenkaan viljelyssä, koska palkokasvien viljelykierto täynnä härkäpavun jäljiltä. Ensi vuonna täytyy ehkä jälleen mukaan. Katsoo nyt, mikä on maailmanpoliittinen tilanne.

Se on hienoa, että siellä hernemarkkina toimii. Kerran olen pyytänyt hernesopimusta, viljakauppias ärähti vain blääh ja viskoi kättänsä olkapäästä eteen päin.

Täälläkin nuo sadat hernehehtaarit ovat olleet muutaman 400+ isännän kaveriporukan oma juttu, valmistavat siemenet itse ja varmaan kuivaavat ja kelkkoovat porukalla.

Joku tuossa kysyi, miksi ei, niin tuli mieleen, että useimmilla harrastajatiloilla pellot loppuvat kesken. Kun sopimukset ovat rekkakuormia, niin pinta-aloja tarvitaan, vaikka muodon vuoksi pidettäisiinkin jotain 10 ha sopimusalaa, käytännössä ne pienalat eivät sovi erikoisviljelykaupan toimintaan enää.

Viljatavastiankin suurin ongelma palvella harrastelijaviljelijää on 48-70 tonnin pienin myyntiyksikkö. Se ei siinä suhteessa ole amerikkalaisen co-opin tapainen, siellä 500 bushelia jonkun avolavan vetämästä vankkurista vielä otetaan muiden joukkoon.

-SS-

Ei niitä mahdu määräänsä enempää. Kumina ja hamppu on osto-organisaationsa taholta  tiukasti säännelty, useimmat muutkin erikoiskasvit ovat yhden aukean porukkajuttuja, niitä ovat juurekset, sokerijuurikas, pellava, tattari, hirssi, öljy/kuituhamppu, hybridiruis, muiden muassa. Kullekin maksimissaan 10-20000 ha, niin 100000 hehtaarilla tulee tuet ja tuotanto täyteen. Hybridirukiin sato parhaimmillaan täyttää 8000 hehtaarilla paikallisen tarpeen. Jotakin heinämäistä populaatioruista tarvittaisiin 30-40000 ha. Mutta se on mennyttä aikaa.

Kyllä se 900000 ha:n bulkkivilja-ala pitää ulkomaille luukuttaa, kauraa nyt on vientisopimuksissa tulossa ennätyssuuri ala. Toinen vientikelpoinen vilja on ollut vehnä. Jos vehnää vaikka kieltäydytään viemästä ulkomaille, ei kyllä ole järkeä enää viljellä mitään viljaa

Ohra muutenkin voisi jäädä pois kasvinviljelijän lajivalinnasta. Vähän ironista onkin, että Pohjanmaan sikahallit tilaavat ohraa ulkomailta asti, vaikka sitä voisi viljellä kotimaassakin. Niidenkin omat pellot jo valmiiksi erikoiskasveilla eikä ohranviljelyssä. Markkinat ovat niin huterat ohralla, ettei sitä kyllä kiusakseen voi ottaa.

-SS-

En nyt ajatellutkaan että kaikki viljelisi ja ongelma poistuisi.


Paikallisesti voisi ruokohelvellä olla kysyntää turpeen tyrehtyessä.  Silloin saisi kaikki pellot vaikka heinälle ja hömpälle jos kuivikkeelle löytyy kysyntää. Lähinnä isoja loppukasvattamoita tai emoloita

Herneen viljelyhän on nyt viime vuosina lisääntynyt aika reilusti ja varsinkin A-rehu on siihen kyllä panostanutkin. Lannoitehinnat vielä lisäsivät piikkiä mikä varmastikkin tasaantuu taas jossain vaiheessa kun viljelykierron vaatimukset pakottaa ylipainolla viljelleet tauolle. Suomessa on suositeltu 5v kiertoa mutta ruotsalaisten kokemusten mukaan se kannattaisi venyttää jonnekin 7-8vuoteen, kasvitaudit voi tehdä samanlaisen stopin viljelyyn kuin möhöjuuri.
Mutta onhan se kasvina sellainen mikä ei sovi ihan joka isännälle, varsinkin sadonkorjuu osaa olla pahimmillaan melkoista taistelua.

Ohra muutenkin voisi jäädä pois kasvinviljelijän lajivalinnasta. Vähän ironista onkin, että Pohjanmaan sikahallit tilaavat ohraa ulkomailta asti, vaikka sitä voisi viljellä kotimaassakin. Niidenkin omat pellot jo valmiiksi erikoiskasveilla eikä ohranviljelyssä. Markkinat ovat niin huterat ohralla, ettei sitä kyllä kiusakseen voi ottaa.

-SS-

Niin ehkä sitä ei siihen ulkomaan hintaan ollut Suomessa saatavana?
Se et jos näkee itse järkevänä viljellä jotain muuta kuin ohraa, jos sille tarvetta on omasta takaa niin viljelykierto vaatimukset tuovat osansa ja kai joku muu sitten on parempaa bisnestä.. 

Omat maat jos soveltuisi ohran viljelyyn kuten Pohjanmaan mullat niin empä usko et olisi kannattanut luomuun lähteä tai mitään muutakaan viljellä.
Myös omavaraisuudella on aika iso merkitys. Pari vuotta sitten siitä sai taas moni muistutuksen. Ehkä sen jälkeen on taas pari steppiä otettu takaisinpäin.. 

Se on hienoa, että siellä hernemarkkina toimii. Kerran olen pyytänyt hernesopimusta, viljakauppias ärähti vain blääh ja viskoi kättänsä olkapäästä eteen päin.

Minulla on olemassa tähän salainen ase. Jos ei nyt kauheasti asiaa levitellä pitkin maita ja mantuja, niin saatan sen tähän sanoakin. Siemenviljely. Herneensiemenestä tuppaa olemaan vähän pulaa. Toisekseen pakkaamo aloittaa lajittelut palkokasveista. Tarkoittaa sitä, että lajittelut käynnistyvät melko pian puintien jälkeen. Viime kesän sato haettiin pois Koneagrian aikoihin. Koska palkokasvien siemenistä on yleensä pulaa, niin pienetkin erät haetaan ilman sen kummempia neuvotteluita. Hintakin on hyvä. Voi sanoa, että 100e saa lisätä heti siihen hintaan, mitä rehutavarasta maksetaan. Hinnoittelumalli on vähän ovela eli mitä parempi itävyys, sitä parempi hinta. Minulla oli itävyys 80 kieppeillä eli ei kovin hyvä, mutta riittävä. Silti maksettiin hyvin.

Niin, siemenviljely on agribizneksessä enemmänkin panoskaupan puolella pöytää kuin viljelijän puolella pöytää. Viitisen prosenttia vilja-alasta tarvitaan muun viljelyn tarpeiden täyttämiseen. Eli enintään noin joka 20. viljelijä voi saada varmat markkinat siemenviljelystä, ehkä vähemmänkin, jos otetaan huomioon, että nurmi- ja kesantosiemeniä ja varmaan myös hybridirukiin siemeniä tuodaan vahvasti ulkomailta.

Se, että tilat erikoistuvat siemenviljelyyn, on sekä hyvä että vähemmän hyvä asia. Hyvä asia siinä mielessä, että uudet paremmat lajikkeet pääsevät talousviljelyyn hallitusti, samoin viljanjalostustietämys etenee viljelijöille päin, monet edistykselliset siemenviljelijät ohjeistavat talousviljelijöitä lajikkeen ominaisuuksissa.

Mutta yksi ongelma mielestäni siemen-erikoisviljelyssä on: uusi lajike ja jopa viljalaji on työntömarkkinassa siihen asti, kunnes talousviljelijä ottaa sen viljelyyn. Siinä vaiheessa markkina vaihtuu teollisuuden ja viljakaupan imumarkkinaksi, sitten kun valkuaiset ovat 7% tasolla tai satotaso jää toistuvasti alle 3 tonnin (tai kuolee pystyyn) , tai siemensato on torajyväistä tai punahomeista, teki mitä tahansa, niin talousviljelijällä kohta on epäkuranttia tavaraa hallussa tai sitten sopimuksia ei saa täyteen, ja seuraavan vuoden sertisiemenen ostopakko on taas edessä, jos seuraava satotykki nyt sitten pysyisi heinäkuuhun asti elossa.

Luin läpi Onni Pohjanheimon katsauksen (1961) Jokioisten koeaseman kevätviljasatojen kehityksestä, ja siellä tuli esiin lyhyt- ja lujakortisten lajikkeiden ongelmat kuivina keväinä. Jokin Kultasade II oli ollut 40 vuotta viljelyssä, ja parhaimmat liukuvan 10 v jakson keskisadot 4600 kg ja 5 v jakson 4800 kg/ha !

Nämä kuitenkin ovat liian lakoherkkiä Pohjanmaalle. Ehkä talousviljelijän pitäisi tehdä auditteja lähialueen siemenviljelytiloille, ja jos pellonreunassa on kastelulaitteet, vetää itselle suunnitellusta lajikelistasta sen lajikkeen heti yli.

-SS-

Harvemmin siemenviljelijät viljelevät siemenviljaa koko alallaan. Kyllä sadetus auttaa paremmin kuivuutta sietävienkin lajikkeiden satotasoa. Näillä kulmilla on tapana sadettaa ellei sadetta ole tullut.

Sen ettei mahdu määräänsä enempää voi sanoa myös niin ettei maalevinteisten tautien vuoksi voi viljellä samalla lohkolla kovin usein. Varsin ikävä yllätys jos vaikkapa möhöjuuren vuoksi öljykasvi tai muu pelto kuoleen pystyyn kukinnan aikana jolloin lähes kaikki viljelykulut ovat jo tulleet ja puimuri toimii lähinnä kasvuston murskaajana. Erikoiskasvit hieman hankaloittavat ainakin kasvinsuojelua eli ruisku suodattimineen pitää pestä kunnolla. Kuivaaminen voi olla hankalampaa jos kuivauslämpöä ja/tai ilmamäärää ei saa helposti tarpeeksi alas. Kumina saattaa tartuttaa tuoksuaan seuraavaan kuivauserään ja sen vuoksi on leipävehnäkuormia palautunut viljelijälle. Puiminen viljaan verrattuna saattaa olla teknisesti enemmän tai vähemmän hankalampaa.

Ainakin nuo hanakaloittavat asiat tuli mieleen niiden erikoiskasvien kohdalla jotka eivät vielä vaadi erikoiskoneita joita esim. juurikasvien viljelyyn tarvitaan

Kaipa tuollaiset 0.2 miljoonan tai kalliimmatkin itsekulkevat ruiskut pesevät automaattisesti ja syöttävät aineet vasta puomeihin.

Mutta harrastelijaviljelijälle oma ruisku kullekin kasville on ehdoton: vehnä ja ruis, Broadway , Monitor, Attribut ym., yleisviljaruisku kauralle, öljykasveille kolmas. Kun joskus vuoron jälkeen yöllä kerkiää ruiskulle, on hyvä kun voi vaan täyttää ja lähteä, sama pikkutunneilla kun tulee takaisin, ei tarvitse ruveta tiskaamaan.

Nyt kun katsastukset joutuu teettämään kolmen vuoden välein, kustannukset alkavat kyllä nousta.

Se, että kaura ja osin ohra ovat myös hankalia kasveja voittopuolisesti vehnänviljelyyn keskityttäessä, myös kannustaa luopumaan ainakin ohrasta.

Vientikauralle pitää jo nyt alkaa pestä omaa ruiskua ja pitää se yksinomaan siinä käytössä. Sekatorit ja muut eivät ole kauralle mieleen.

-SS-

Kaipa tuollaiset 0.2 miljoonan tai kalliimmatkin itsekulkevat ruiskut pesevät automaattisesti ja syöttävät aineet vasta puomeihin.

Mutta harrastelijaviljelijälle oma ruisku kullekin kasville on ehdoton: vehnä ja ruis, Broadway , Monitor, Attribut ym., yleisviljaruisku kauralle, öljykasveille kolmas. Kun joskus vuoron jälkeen yöllä kerkiää ruiskulle, on hyvä kun voi vaan täyttää ja lähteä, sama pikkutunneilla kun tulee takaisin, ei tarvitse ruveta tiskaamaan.

Nyt kun katsastukset joutuu teettämään kolmen vuoden välein, kustannukset alkavat kyllä nousta.

Se, että kaura ja osin ohra ovat myös hankalia kasveja voittopuolisesti vehnänviljelyyn keskityttäessä, myös kannustaa luopumaan ainakin ohrasta.

Vientikauralle pitää jo nyt alkaa pestä omaa ruiskua ja pitää se yksinomaan siinä käytössä. Sekatorit ja muut eivät ole kauralle mieleen.

-SS-

Ehdottomasti roundupille myös oma ruisku. Yksi katsastukseen kolmen vuoden välein, viisi muuta makasiinin kätköissä "varaosakoneina", jos joku sattuu kysymään.

Harvemmin siemenviljelijät viljelevät siemenviljaa koko alallaan. Kyllä sadetus auttaa paremmin kuivuutta sietävienkin lajikkeiden satotasoa. Näillä kulmilla on tapana sadettaa ellei sadetta ole tullut.

Luulen, että -SS- sivusi tätä aiempaa kirjoitustaan (viljan hinta, 14.2.2024):

Tuo oli aivan normaali savimaiden ilmiö, ja sitten joidenkin lajikkeiden, kuten Leijonan, erityispiirteinä sato jäi puoleen tuosta. Kuitenkin, kastelun ja altakastelun piirissä ei ole kuin alle kymmenesosa pelloista. Valitettavasti nämä nähtävästi osuvat siementuotannon pelloiksi, joten kenttäolosuhteiden ja siementuotanto-olosuhteiden kuilu kasvaa. Samaa on huomattu muuallakin maailmassa.

Toinen ongelma on kääpiögeenien käyttö lakoherkkyyden poistamiseksi. Nämä lajikkeet tarvitsevat valtaisan ylilannoituksen, kasvattaakseen edes lähes normaalipituisen  korren, tai juuria yleensäkään. Altakastelun käyttö siemenkokeissa ja korrenlujuudessa karjanlantakasavaatimuksen yhdistelmä tuottaa sellaisia herkkiä valmiiksi aineenvaihduntasairautta potevia lajikkeita, jotka kuolevat normaalille kuivanmaan pellolle kylvettäessä.

-SS-

Ehdottomasti roundupille myös oma ruisku. Yksi katsastukseen kolmen vuoden välein, viisi muuta makasiinin kätköissä "varaosakoneina", jos joku sattuu kysymään.

Valvojat eivät kyllä niele käyttökunnossa olevan ruiskun "varaosakonestatusta". Toinen valvojista alkoi raottaa ruiskun testaustarraa, alla vanhoja, siinä kyllä kiivastuin ja kielsin, ja totesin, että heillä ei ole tässä muuta viranomaistehtävää kuin todeta, että paikalla löydetyn ruiskun katsastus on voimassa, eikä heidän hommaan kuulu selvittää ruiskun historiaa.

Kolme ruiskua olen kerralla katsastuttanut pellon päässä vierekkäin.

-SS-