Tämä mielenkiintoinen aihe heräsi nyt juuri, kun Vipuun alkaa varmistumaan tämän vuoden tukimäärät, niin on helppo vertailla aikaisempen vuosien tukimäärään, varsinkin kun pinta-ala on pysynyt jotakuinkin samana vuodesta toiseen, eikä erikoiskasviviljelyä juurikaan ole harrastettu. Kyseessä siis kasvinsuojelutilat. Itse omakohatisesti laskettuna tukipudotus prosentteina viimevuoteen on 26 prosenttia. Eli todellinen halpuutus on meneillään. Siinä ei auta että sanotaan että on siirretty ensi vuodelle vaan viljelijän täytyy syödä myös tänä vuonna. Jäämme seuraamaan kuinka tässä tilanteessa käy.

Nämä kaksi kyllä sopivat tosi huonosti yhteen, mutta viimeisimmän tiedon mukaan sertifioidussa kukkapeltosiemenseoksesta on löytynyt kyseistä haittakasvia. Toivottavasti tämä ei pidä paikkansa. Eikö ole opittu mitään seitkytluvun jälkeen, kun katovuoden jälkeen tuotiin ulkomailta siementä ja sen mukana tuli sitten hukkis. Mä olen pysynyt noista kukkispelloista kaukana ja aion tästä edeskin pysyä. Mutta arvostan niitä jotka tuovat luonnon monimuotoisuutta esille ja pörriäisille pölytettävää. Toivon kuitenkin, että hankalat rikkakasvit eivät lisääntyisi ja jokainen edesvastuullinen viljelijä, miettii tarkkaan kukkapeltojen riskejä.

Vai mitenkä on kun kentältä on alkanut kuulua tälläisiä väitteitä. Näin se asia sitten on. Ainakin kun peilaa tuotantopanosten ja tuotteiden hinnanmuutoksia mitkä ovat lyhyessä ajassa kaksinkertaisia suuntaan ja toiseen niin hyvällä omallatunnolla voi myös todeta että olemme siirtyneet yrittäjien kovaan maailmaan.

Jaahas, kuinka sitten toimitaan. Nyt jo kestorikkojen kanssa oma haasteensa ja glyfosaatin käyttö loppuu 2023 vuoden alusta niin ihmettelen mitä syömme 2023 talvella. Nyt kun Baytanin käyttö on kielletty ja seuraavaksi glyfosaatti. Ja sen jälkeen rikka-aineet. Ja lopuksi tauti ja korrensääteet. Pääsemme hyvää vauhtia 100 prosentin luomu tuotantoon niinkuin jo 1800-luvulla toimittiin. Siihen vielä 90 mm tunnissa vettä pellolle ja 100 euron / ha tukipudotus.

Tässä kasvukauden 2021 speksit, millä koitetaan saada laskut maksettua. Itselle tuo yllämainittu otsikko vie kympin. Joten jos viljan hinta ei ala 2 ja rypsin 4 niin siinä täytyy taas mennä puun myyntikauppoihin ja vuoden päästä verottajalle voi vahvistaa maatalouden tappion. Kuinka kauan sellaisia vuosia viittii tehdä niin se on sitten harrastelijasta kiinni. Seurataan tilannetta herkeämättä.

Mielenkiintoinen lakiehdotus. Mielestäni  se voisi olla maksimissaan puolivuotta, mutta minimiä ei tarvita. Silloin viljanviljelijöiden seuraavan vuoden puskurirahojen kerääminen hankaloituu ja sitä kautta huoltovarmuus kärsii.  Aina ollaan muutamassa hyviä toimivia käytäntöjä  ihan vaan muuttamisen takia.  Vanhoista virheistä olisi hyvä oppia.

Kumpaa uskoa? Molemmat tahot ovat yhtä arvovaltaisia. Itse arvioisin meidät..siis viljelijät ..maatalouden harjoittajaksi. Jolloin ei ihan täysin voida heittäytyä markkinatalouden vietäväksi. Jos Huoltovarmuus halutaan pitää.  Korona-virus osaltaan  on osoittanut kuinka nopeasti tilanteet maailmassa muuttuu. Jos joku ois pari kuukautta sitten kertonut  miten maailma makaa nyt niin harva häntä olisi uskonnot ..

Nyt kun Brexit on totta niin mielenkiintoista pohtia, mitä vaikutuksia sillä on yksittäisen viljelijän  ja sitä kautta Suomen huoltovarmuuden ruuan tuotannon osalta. Itse olen sitä mieltä, että ei Brexit tuo viljelijöille hyvää. Mitään muutoksia ei kuulemma ole tulossa nopealla aikataululla, mutta pitkän ajanjakson kuluessa alkaa tuet putoamaan koko Eu:n alueella, kun Brexit on ollut maksaja Eu: yhteiseen pottiin ja nyt kun se summa jää saamatta, niin kokonaispotti pienenee ja sitä kautta e/ha pienenee.  Ja se merkitsee että liikevaihto pienenee ja jos kuluja ei saa alas niin tulos pienenee, ellei tuotteen hintaan saada merkittävää korotusta. Mielenkiintoista aikaa elämme. Onneksi maatalous velat on maksettu niin luottavaisin mielin voi katsoa tulevaisuuteen

Huhtikuussa astuu voimaan verkkolaskutuslaki, joka velvoittaa, joka velvoittaa yrityksiä  lähettämään sähköisiä verkkolaskuja.  Laki koskee valtiota ja kuntia sekä kaikkia yli 10 000 euron liikevaihdon liike- ja  ammattitoiminnan harjoittajia.
Eli käytännössä myös maanviljelijöitä. Mitenköhän käytännössä tälläisen lain toteuttaminen onnistuu. Itsellä ainakin laskut lähtee paperillisena ja uskon että itselle tulevat laskut pienyrittäjiltä tulevat myös tulevaisuudessa paperillisena. Seurataan mielenkiinnolla lain toteutumista käytännössä.

Itse tässä aikani kuluksi pohdin minkälainen prosenttuaalinen vuosittainen kasvinsuojeainelukulu liikevaihtoon verrattuna olisi ympäristöllisesti sopiva, silti huoltovarmuutta menettämättä. Luomuviljelijöillä se on nolla. Itselläni sain 1,8 prosenttia liikevaihdosta menee kasvinsuojelu aineisiin. Pidän sitä tosi pienenä. Keskimäärin porukan prosenttimääräksi arvioisin 5 %. Tietysti vaihtelua aiheuttaa tuotantosuunta. Ja niiden välillä on isoja eroja. Itselläni on kasvinviljelytila.

Nyt kun on saatu muokkaukset tehtyä on hyvää aikaa perehtyä tuon otsikon sisältöön. Ja kun sen luki niin ei yhtään ihmettele miksi olemme maataloudessa tälläisessä tilanteessa ettei kalliita investointeja juuri kukaan tee. Johtopäätöksenä voimme tällä vauhdilla mennä 20 vuoden päähän, jolloin Suomessa on 1800 alle kaksikymmentä vuotta vanhaa puimuri. Ja niillä täytyisi puida 1 000 000 hehtaaria viljaa. Se tekee 5000 hehtaaria per puimuri. Me maattilaiset tiedämme "ettei" se ole mahdotonta. Tottakai siellä on myös yli 20 vuotta vanhoja puimureita yli 2000 tuntia ajettuja, mutta kuitenkin.

Nyt kun puinnit ovat loppusuoralla heräsi kiinnostus kannattavaan viljelyyn 2021. Millä saa kasvinviljelytilan kannattavaksi jos lähtökohtaisesti maksetaan viljasta keskimäärin 120 E/tonni ja Brexitin tulo lokakuun lopussa 2019 näyttää entistäkin varmemmalta. Se vähentää maataloustukia huomattavasti. Itse tämän iltapäivän käyttänyt 2021 budjetointiin. Tottakai luvut ovat pelkkää arvailua, mutta olen käyttänyt niissä ainoastaan alas päin suuntautuvia lukuja tulopuolella. Samalla suunnitellut säästökohteita, jotta tuloksen saisi plussan puolelle ilman puun myyntejä.

Kehtaakohan sitä enään tilata ravintolassa liha ruokaa, jos Eu mepitkin kyseenalaistavat lihansyöntiä. Lihan syönti siirtyy neljän seinän sisälle ja ravintoloita joutuu lopettamaan. Lisää työttömyyttä ja  työttömyystukiaisten maksua luvassa.

Olen tässä ideoinut kasveja joista olisi hyötyä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Onko mitä ideoita muilla agronettiläisillä. Itse pitäisin sänkikesantoa hyvänä ilmastomuutoskasvina. Ideana siinä olisi että viljelijä jättäisi puinnin jälkeen sängen koskematta ja ilmoittaisi sen seuraavana vuonna ilmastokesantona, niitä pitäisi  olla koko viljelijän tukihakemuksessa 25 %. Idea siinä on nimenomaan se fossiilisten polttoaineiden kulutuksen säästö mikä 20 prosentin ilmastokesannossa tulisi. Siitä voisi sitten tehdä kesällä syysvilja- tai öljykasvimaita. Ihan kuinka viljelijä haluaa. Tai kyntö vasta myöhään syksyllä.

Näin Joulun aikaan on hyvää aikaa pysähtyä pohtimaan, miksi maanviljelijät ovat  joutuneet ottamaan pikavippejä maksaakseen juoksevia kuluja? Itse lähtisin liikkeelle tukipudotuksesta 100e/ha joka tapahtui 3 vuotta sitten, eli vuonna 2016, sitten tuli vuosi 2017, jolloin kärsittiin märkyydestä, ja sitten vielä tämä vuosi 2018 jolloin kuivuus oli ongelma. Nämä kolme asiaa ovat ajaneet Suomen maatalouden tähän tilaan. Seuraava takaisku oli satovahinko korvausten poistaminen juuri ennen näitä katovuosia ja siirtäminen sen markkinatalouden armoille. Itse molempina katovuosina markkinaehtoisen katovakuutuksen ottaneena ja euroakaan sieltä saaneena. Ymmärrän että niiden varaan ei kannata enää omaa viljelyä rakentaa. Seuraava takaisku minkä maanviljelijät saivat oli sukupolvenvaihdosta koskeva luopumistukiehdoista luopuminen. Se oli näistä virheistä suurin. Koska muutenkin maatalous alan houkuttavuus nuorten keskuudessa ei ole huippuluokkaa. Ja tämä päätös vielä vähensi sitä. Nyt tarvitaan oikeita päätöksiä uudelle ohjelmatukikaudelle, jotta nyt me keski-ikäiset Suomalaiset maanviljelijät ja muutkin saamme palvelutaloissa 2045-luvulla puhdasta Suomalaista ruokaa. Jäämme seuraamaan päättäjien oikeita päätöksiä poliittisista taustoista välittämättä.