Sitten kannattaa olla huolissaan kun sama tieto on vero.fi  http://www.lvm.fi/yle-vero  sivustolla.

Kato: http://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Ylevero__usein_kysyttya(21525)

"Yle-veron suuruus riippuu kunakin kalenterivuonna ansaittujen tulojen määrästä. Yle-vero on 0,68 % ansio- ja pääomatulojen yhteismäärästä tai tätä suuremmasta yrittäjän ja maatalousyrittäjän työtulon yhteismäärästä, mutta enintään 140 euroa. Jos Yle-veron määrä olisi alle 50 euroa, sitä ei määrätä. Suurimmillaan vero on siis 140 euroa ja pienimmillään 50 euroa."

Huolissaan olis kannattanu olla jo ennen lain säätämistä, kun siihen lausuntoja kyseltiin.

Eikös siinä joku raja ollu mitä joutuu korkeintaan maksamaan? Että jotkut ei joudu sen kymppitonnin myel-maksun lisäks maksamaan kolmee tonnia yleveroo....

Enimmäismäärä 140 euroa saavutetaan 20 588 euron myel-työtulolla.

Yle-verohan on tällä hetkellä vielä pieni, mutta entä kun samaa laskentatapaa aletaan soveltaa muihinkin veroihin?

Luinpa lehdestä, että ensi vuonna tuleva Yle-vero lasketaan MYEL-työtulon mukaan, jos se on puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon määrää suurempi. Näinhän on useinkin kehittävillä tiloilla.

Tämä on verotuksessa aivan uudenlainen avaus: Verotus ei enää perustu siihen, mitä tienaat, vaan siihen, kuinka paljon teet töitä. MYEL-työtulohan määritetään sen mukaan, mikä on henkilön työpanos yrityksessä, rahallisen tulon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Eli: mitä suurempi on työpanoksesi maatilalla, sitä enemmän maksat yle-veroa (ent. tv-lupamaksu).

Tästä voimme aistia kehityksen suuntaa muissakin tulevissa veroratkaisuissa. Maatiloilla alkaa verotettava tulo käymään jo niin pieneksi, että verotuksen perusteeksi on otettava MYEL-työtulo, joka kasvaa tasaisesti vuosittain määritellyllä prosentilla, ja jonka vähimmäismäärään viljelijä ei omilla toimillaan (kuten ylisuurilla koneostoilla) voi vaikuttaa. Kuitenkin siten, että jos viljelijä onnistuu tienamaan rahaa enemmän kuin MYEL-työtulon määrän, silloin vero lasketaan tienatun rahamäärän mukaan.

MYEL-työtulon suuruuteenhan vaikuttaa pelto- ja metsäpinta-alat, joten tässä ollaan palaamassa eräänlaiseen pinta-alaverotukseen.

Onko tämä oikean suuntaista kehitystä, ja mihin tällä pyritään?

Hallituksen esitys tiekuntien ja kalastuskuntien Yle-verosta ei kuitenkaan mennyt läpi.

Jos käskisi työntekijöiden pitää aina töissä kypärää päässä, kypärässä olisi laskuri joka mittaisi kypärän päässäoloaikaa. Tauolla ei saisi pitää pottaa päässä.. Sit vaan kattois tunnit kerran kuussa  Tämä parantaisi myös työturvallisuutta 

Minä kaipaisin jotain toimivaa työajaseurantalaitetta, joka olisi aina mukana, siis kännykässä. Ihan jo omissa laskutettavissa urakoissa. Minulla on kännykässä joku kuntoilupäiväkirja, sitä olen joskus käyttänyt. Painaa vaan lähtiessä että juoksulenkki alkoi, ja poistullessa että loppui. Samoin taukojen alussa ja lopussa. Kulunut aika jää sitten kalenteriin talteen.

Mutta jospa olisi vieläkin parempi systeemi, jossa saisi helposti valita projektin, mitä milloinkin tekee, ja tiedot siirtyisi tuosta vaan laskutukseen, tuntilistoihin, jne. Olisi kiva jopa seurata omia töitä, että mihin sitä aikaa minkäkin verran tärvääntyy, ja mistä saa minkäkin suuruista tuntipalkkaa.

Työntekijälle tällaisen järjestelmän käyttöönotto olisi kerrottava siten, että se nimenomaan helpottaa hänen työtään. Käytännössä tuntilistan teko on nimittäin lähes aina työntekijän tehtävä, ja onhan se helppoa, jos se tulee automaattisesti, ja mahdollistaa myös kätevämmin liukuvan työajan niissä töissä, joissa sellainen on muuten mahdollista.

Tietääkö kukaan saako jostain noihin agroluxeihin lisäsiipiä? Mulla on kolmesiipiset kääntöaurat ja siinä on runkoputken päässä laippa ilmeisesti juuri niitä varten?

Rälläkällä saa käytetystä aurasta katkaistua sopivan pätkän, jonka päähän hitsaa palan 20 mm plootua ja pulteilla kiinni. Uuden lisäsiiven hinnalla saa kokonaisen käytetyn auran varaosiksi.

Setorin etupainot tuli kynnettyä viime syksynä peltoon. Tänä keväänä muokatessa löytyivät yhtä lukuunottamatta. Ei ollut edes ruoste raiskannut.

Yhteen peltoon on jossain vaiheessa kuopattu vaatteita. Ne muuten säilyy siellä pitkään, ovat jotain 70-luvun muotia. Auran terään tartuu silloin tällöin.

Maailman suuri ihailun ja kultturin kohde American cowboy, ranch, vapaus yrittää ja puhua mitä haluaa, miten ne sielläkin on samanlaisia vellihousuja kuin täällä tai siis vielä surkeampia? Miten American cowboy ajautui tuollaiseen alennustilaan?

Niin, miten? Niillähän pitäisi olla vieläkin se oikeus todeta vaan pyssynvartta pitkin että "get out of my property" jos papukytät saapuu kylään.

Raha on tainnut saada sellaisen vallan, että sitä tottelee pyssymiehetkin.

Lainaus käyttäjältä: shavia - 08.05.12 - klo:08:16

Panee vakavasti pohtimaan Suomenkin maatalouspolitiikan suuntaa. Onko meidän todella kuljettava USA:n perässä heidän valitsemallaan tiellä loppuun asti, vai pystyisimmekö hallitusti muuttamaan oman rakennekehityksemme kestävämpään suuntaan jo hieman ennen kuin on paskat housussa. Esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa rakenne on vielä kohtuullisen kestävällä pohjalla, paljoa ei ole menetetty. Mutta suunta on huono, ja vauhti kova.

Suuri idolini on tuon dokumentin "sankarihahmo", se pienviljelijä, joka laiduntaa karjaansa ja myy tuotteensa suoraan kuluttajille. Tuonkaltainen toiminta on kestävällä pohjalla, ja sillä on tulevaisuus, vaikka nykyiset vallanpitäjät, kauppa ja elintarviketeollisuus, nyt yrittävät sen kieltää. Kauppa on silloin reiluimmillaan, kun ostaja ja myyjä ovat tasa-arvoisia, kummallakaan ei ole suurta ylivaltaa toiseen nähden.

Mutta eihän sitä valtiota siihen hommaan tarvita, kyllä pientä karjaa saa ihan hyvin laiduntaa ja kaupitella lonkka kerrallaan nytkin. Tai nuo pienten tuottajien jatkojalostuksen vaatimukset ilmeisesti ei oo oikein järjellisissä mittasuhteissa että sikäli valtio vois tulla vastaan mutta muuten omissa käsissä jos osaamista/maksavia asiakkaita on

Valtiota ei todellakaan hommaan tarvita. Valtio on suuryritysten asialla, ja yrittää vain kampittaa pienempiä. Pienteurastamon perustaminen on tehty liki mahdottomaksi, ei Suomessa menisi millään läpi tuon dokumentin mukainen meininki, että teurastetaan ulkosalla. Vaikka talvipakkasessa varsinkin sehän olisikin erinomaisen hygienistä.

Se mitä asialle juuri nyt voi tehdä, on siis perustaa pienteurastamo ja myymälä. Se ei ole helppoa ja kapuloita varmasti tulee rattaisiin monelta suunnalta. Mutta kysyntää olisi nyt. Mitä valtio voisi tehdä, olisi lopettaa tilalla teurastetun lihan myyntikielto. Mutta sitä ei varmasti tule tapahtumaan.

Ne, jotka ovat lähteneet rakennemuutokseen mukaan, ja laajentaneet sellaiseen kokoluokkaan, että tuotteet on pakko myydä teollisuudelle, eivät voi oikein muuta kuin katsoa se tie loppuun asti. Paitsi, jos on velaton tila, niin on halutessaan mahdollisuus lopettaa tai ryhtyä pienviljelijäksi.

Toki isollakin tuottajalla on usein mahdollisuus valita, kenen kanssa sopimuksia tekee, ja siinä yhteydessä ottaa huomioon päätöksensä yhteiskunnalliset vaikutukset. Ei ole pakko tehdä sopimusta markkinoilla määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa, jos muitakin vaihtoehtoja on. Suomessa näitä vaihtoehtoja vielä on, ja se on hyvä.

Hurjaa menoa Amerikassa... Tuon Food inc. -dokkarin perusteella vois ryhtyä vaikka vegaaniksi.

Minä puolestani ryhtyisin mielummin pienviljelijäksi, kuten loppukaneeteissa todettiinkin, että miten asioita voi muuttaa: Perusta oma kasvimaa (vaikka pienikin).

Tupakkateollisuus ei enää määrää kaikkea. Elintarviketeollisuus määrää nyt kaiken, mutta senkin rajaton ylivalta aikanaan päättyy. Siihen juuri tuolla dokumentilla tähdätään, ja siinä ollaan oikealla asialla. Seuraava kehityssuunta USA:ssa kuten muuallakin maailmassa tulee olemaan pienviljely, ennemmin tai myöhemmin. Siihen voidaan siirtyä joko hallitusti ja vapaaehtoisesti, tai sitten viimeistään pakon edessä isomman romahduksen ja kaaoksen jälkeen.

Panee vakavasti pohtimaan Suomenkin maatalouspolitiikan suuntaa. Onko meidän todella kuljettava USA:n perässä heidän valitsemallaan tiellä loppuun asti, vai pystyisimmekö hallitusti muuttamaan oman rakennekehityksemme kestävämpään suuntaan jo hieman ennen kuin on paskat housussa. Esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa rakenne on vielä kohtuullisen kestävällä pohjalla, paljoa ei ole menetetty. Mutta suunta on huono, ja vauhti kova.

Suuri idolini on tuon dokumentin "sankarihahmo", se pienviljelijä, joka laiduntaa karjaansa ja myy tuotteensa suoraan kuluttajille. Tuonkaltainen toiminta on kestävällä pohjalla, ja sillä on tulevaisuus, vaikka nykyiset vallanpitäjät, kauppa ja elintarviketeollisuus, nyt yrittävät sen kieltää. Kauppa on silloin reiluimmillaan, kun ostaja ja myyjä ovat tasa-arvoisia, kummallakaan ei ole suurta ylivaltaa toiseen nähden.

Lainaus käyttäjältä: Holman_Hurja - 18.04.10 - klo:21:42

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 18.04.10 - klo:10:14

Lainaus käyttäjältä: Holman_Hurja - 17.04.10 - klo:23:49

Kerran oli yhden isännän kanssa puhetta  näistä rituaaliteurastuksista yms. Kerroin, että mielestäni ainoa oikea tapa lopettaa nauta/lammas yms. on niin että tainnuttaa sen ensin. Hän taas oli sitä mieltä, että ihan sama kun hengiltähän se eläin kuitenkin otetaan. Esitin sitten kysymyksen, että olisiko hänestä itsestään parempi tulla tapetuksi kaula auki viillettynä tainnutettuna vai ilman tainnutusta. Jostain syystä meitin keskustelu kuivahti sitten siihen, vaikea sanoa miksi

Sinänsä mulle on ihan sama vaikka jotain loitsuja teurastaja lukisikin jossain toimenpiteen kohdassa, kunhan homma hoidetaan eläintä kunnioittaen, nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti/pelottomasti.

No jos sut pistetään riihenseinää vasten teloitettavaksi, niin miten se homma muka inhimillisemmäksi muuttuu, jos ennen laukausta lyödään taju kankaalle ?

Inhimillisempää tai eläimellisempää, mutta kyllä siinä tilanteessa varmaan useimmat valitsisivat sen tainnutuksen ensin. Etkö sinä? Olisiko kiva korista henkihieverissä edes muutamien sekuntien ajan tajuten että se on loppu nyt? Tuskin, en usko jos väität toisin. Tai no oikein tosi isäntämiehet ovatkin joskus niin karua sakkia, että oksat pois. Mutta kyllä se eläimen asiallinen lopettaminen on sellainen taito, että jokaisen itseään ja eläimiään kunnioittavan karjanomistajan se kuuluisi osata tehdä tarvittaessa. Aina ei valitettavasti ihan niin ole.

Kuulin sellaisesta tutkimuksesta, jossa sanottiin, että Halai teurastuksessa kun aivoista katoaa veri välittömästi kaulan katkaisun jälkeen, niin eläin tantuu tavallaan, eli ei se ole tajuissaan kun se veri valuu ulos.
Siinä mielessä se on sama tainnutetaanko se lammas vai ei.

Ihan puhdas uskonasia se onkin. Niin tainnutus kuin tainnuttamatta jättäminenkin. Molemmissa tapauksissa eläin kuolee yhtä nopeasti, eli siihen kun veri lasketaan pois. Molemmissa tapauksissa myös sydän lyö yhtä pitkään, eli veri poistuu lihaksista yhtä hyvin. Väitän, että lihasta ei pysty toteamaan, onko se teurastettu tainnuttamalla tai tainnuttamatta. Vai pystyykö?

Puolestaan tuo, että eläintä pitäisi kohdella kuten ihmistä, myös tappaessa, kertoo syvästä yhteiskuntamme rappiotilasta. Sivistyneessä yhteiskunnassa ihmisiä ei teurasteta kuten eläimiä, joten vertaus on vähän huono. Myöskään sairasta ihmistä ei lopeteta kuten sairaalle eläimelle tehdään, vaikka tätä jotkut jo taitavat ehdotella. Sivistyneessä yhteiskunnassa ihminen tuntee oman arvonsa, ja osaa sitä kautta myös arvostaa myös eläimiä. Rappioon ajautuneessa yhteiskunnalla ihmisarvo ja eläimen arvo alkavat tarkoittaa samaa. Ja siihen ollaan kovasti menossa. Tämäkin on muuten pohjimmiltaan uskon asia.

Ihan käytännössä verenlasku tainnutetusta eläimestä on tietysti helpompaa, kun ei tarvitse olla avustajan pitelemässä toisen sohiessa puukolla kurkkua auki. Mutta toisinkin uskovien teurastustapa on mielestäni aivan yhtä hyväksyttävä. Hekin tekevät rituaalinsa siksi, että kunnioittavat eläintä.

Ja jos ihmiselle kerran on tärkeää tietää, onko verenlasku tuskallista, niin voihan sitä kysyä joltakin itsemurhaa yrittäneeltä. Heitä lienee elossa montakin sellaista, jolta on ehtinyt taju lähteä mutta henki ei.

Yhden siilon raudoissa ei pitkään mennyt käsin taivutellessa kyntöauran työntövarren reiässä.

Ehkä neljän siilon rautoihin voisi vaivautua hakemaan vuokraamosta käsitaivuttimen, jossei ole sellaista itsellä. Sen pulttaa kiinni lankkuun, johon piirtää ne taivutusten kohdat. Kai siinä 8-millisiä usempikin kerralla menee. Hydraulitaivutin ei tosiaan tuossa kokoluokassa nopeuta.

Sorminiittokoneiden ainainen harmi oli juuriheinä eli tukkeutumisherkkiä vekottimia. Kuivaheinää noilla voi kaataa mutta nykyään kun tehdään enimmäkseen säilöheinää niin eivät ne siihen sovellu.

Näin juuri, tukkoon se menee. Ennen EU-aikaa kuivaheinän niitto kävi sormikonella oikein sujuvasti, mutta nämä nykyiset nurmet, liekö ne tiheämpään kyvettyjä, vai mikä, mutta tukkeaa vähän väliä, jos vähänkin kosteempaa.

Pientareilla ja muussa harvemmassa heinässä toimii.

Käytännön maataloudessa ei niittokoneen hankintaa suunnitella. Sellainen ostetaan, jos hyvältä tuntuu, ja sopivan käytetyn löytää

Jos alkaa suunnitteleen, tulee vaan tulokseen, että mikään ei kannata paitsi kuin teettää muilla.

Lieriökoneen huono puoli on, että korkeista lieriöistä johtuen sen runkoon tulee kova vääntörasitus, on siis rikkoutumisherkempi, ja työleveydeltään kapeampi. 5 ha alalle saattaisi riittääkin.

Sormipalkkikoneen huono puoli on, että niitä ei enää valmisteta. Hyvä puoli on, että sillä voi niittää myös kaislikkoa rantavedessä.

Lautaskoneet jakautuvat karkeasti hihna- ja ratasvetoisiin, viimemainitut vähemmän vikaantuvia, mutta kalliimpia. Hihnavetoisia ei enää valmisteta, mutta käytettynä saa.

Lautasniittokone, jossa riittävän paksut terät, soveltuu hyvin puhdistusniittoon sekä tien- ja pellonpientareiden niittoon, ja sillä tekee helposti muutaman hehtaarin esikuivattua heinääkin, jos on lisäksi joku karhotusvehe tai pöyhin.

Käytetyissä koneissa myös pienten niittomurskainten hinnat ovat kohtuullisia, paljon halvempia kuin uudet niittokoneet. Valmet 500:lle sellainen on kuitenkin liian painava, ellei sitten pura murskainosaa kokonaan pois. Muutenkaan työleveys ei ehkä tuolle traktorille passaa olla kovin paljoa yli 2 metrin, jotta toinenkin takapyörä kestää maassa.

http://www.agrarmodellbau.de/showthread.php/6025-Neuer-Rebo-Rack

Hyvä ergonomia tossa.

Toimiskohan tuommonen rattori kombimotona energiapuun teossa? Sais aukasta ajouraa edellään ja kuormata samalla rankaa peräkärryyn.