Sama täällä, mut ei kai se auta kun nuolla haavansa ja jatkaa elämää. olin muuten eilen kuuntelemassa Yara miehen esitelmöintiä (jonka vanhemmilla on maatila) ja tältä hepulta "lipsahti" syy hintojen laskuun, KILPAILUVIRANOMAISET OLIVAT YARAN "PAKOTTANEET" LASKEMAAN HINTOJA , olivat ruvenneet kyselemään raaka-aineiden hinnan laskusta ja määräävästä markkina-asemasta.

Niin juuri, tuo tänkertainen alennushan oli juuri sen osuuden suuruinen (perjantain MT), jonka Yara on nostanut katettaan raaka-ainehintojen nousun lisäksi. Eli käyttänyt monopoliasemaansa rosvoamiseen. Tämä osuus kuuluu palauttaa myös ennakkokaupan tehneille.

Raaka-ainehintojen laskusta johtuen lisää alennuksia lienee luvassa. Nekin on tehtävä lannoitevuoden alusta lukien, jos meinaa pysyä lupauksessaan 10% ennakko-ostoedussa ja säilyttää edes osan ennakko-ostavista asiakkaista.

Alkuperäis- eli maatiaisrodun idea on se, että siinä on enemmän geneettistä muuntelua eli vaihtelua kuin jalostetussa rodussa. Eli se sopeutuu paremmin muuttuviin olosuhteisiin, ja jos maahamme tulee esim. jokin uusi eläintauti, saattavat jotkin maatiaiseläimet olla sille vastutuskykyisiä, kun taas jalostetusta ulkomaanrodusta ei ehkä yksikään.

Mitä pitemmälle rotu on jalostettu, sen enemmän sen edustajat ovat toistensa kaltaisia, mikä vähentää jalostusmahdollisuuksia ja lisää perinnöllisten sairauksien riskiä. Lisää tietoja asiasta on MTT:n sivuilla, joihin linkki tuossa oikeassa reunassa.

Siksi EU maksaa alkuperäisrotujen säilyttämisestä tukea (ympäristötuen erityistuki), joka ei ole muilta tuottajilta pois.

Suomenlampaallahan on maailmanlaajuisestikin tärkeä merkitys harvinaisen sikiävänä rotuna. Suomessa tehokkain lampaanlihantuotanto saadaan aikaan suomenlampaan ja liharodun risteytyksellä ja tätä varten on tärkeää jalostaa myös puhtaita hyvin sikiäviä suomenlampaita, joita on sitten hyvä käyttää risteytykseen.

Lainaus käyttäjältä: shavia - 28.11.08 - klo:10:25

Mutta onnittelut ja kiitokset teille, jotka ostoista olette pidättäytyneet. Tulokset ovat nyt kaikkien nähtävissä, ja jatkoa varmasti seuraa. Lannoitteiden hinnan lasku on hyvä asia.

Ei seuraa mitään jatkoa vaan kausiportaat alkaa vaikuttaa ylöspäin tammikuun alusta. Lue Yaran herran ison herran haastattelu.

Ja sinäkö uskot herraa isoherraa? Kolmatta kertaahan he jo vakuuttavat, että hinta ei kevääseen mennessä laske. Mutta maailmanmarkkinahinnat on niin jyrkässä syöksyssä, että varmasti laskee. Jos ei Yaralla, niin kilpailijoilla kyllä. Tämänkertainen alennus vastaa suunnilleen sitä ylimääräistä katetta, jonka Yara on monopoliasemallaan ottanut maailmanmarkkinahintojen nousun _lisäksi_. Olisi oikein ja kohtuullista palauttaa tuo liikaa rosvottu lisähinta myös lannoitevuoden alussa lannoitteensa ostaneille.

Ja sen jälkeen hinta on alenettava siinä suhteessa kuin maailmanmarkkinahinnat ovat nyt kesän huipputasoista alentuneet. Jos meinaa jotain lannoitteita saada kaupaksi.

Typen hintahan on palautunut tätä nousua edeltävälle tasolleen, mutta silti Yara haluaa myydä varastonsa tyhjäksi hinnalla, jossa on reilusti yli puolet ilmaa. Elämme vielä mielenkiintoisia aikoja ennen kevättä.

Ei tässä ketään tarvitse syytellä, eikä se ole lannoitteensa myöhemmin ostavilta pois, jos Yara korvaa liikaa maksetun hinnan lannoitevuoden alusta lukien. Sehän heidän pitää tehdä, jos aikovat jonkinlaisen markkinaosuuden lannoitteissa säilyttää. Ja siihen heillä kyllä on varaa, kuten johtajansakin taannoin MT:ssä totesi, että voittoa on tullut kesällä rutkasti.

Vähemmän tärkeillä asioilla, kuten osakkeilla voivat joutavat ihmiset vapaa-aikoinaan pelailla pörssissä, mutta ruuantuotannolla ei pidä leikkiä, vaan tällä alalla on toimittava pitkäjänteisesti ja osattava kantaa vastuu. Esim. ruista viljelevät tilat ovat pakotettuja ostamaan apulannat ennen elokuuta oli hinta sitten nousussa tai laskussa.

Kausihinnoittelun periaatehan on se, että viljelijöille maksetaan lannoitteiden varastoinnista sekä tehtaan tuotantokapasiteetin tasaamisesta. Siksi hintataso päätetään lannoitevuoden alussa ja se nousee kevättä kohti. Nyt kun hintataso todettiin liian korkeaksi, oikea menettely on laskea hintaa lannoitevuoden alusta lukien. Jos niin ei tehdä, on turha kuvittella voivansa käyttää kausihinnnoittelua tulevina vuosina, jolloin ainoaksi keinoksi jää viljelijöiden uhkailu sillä, että tavaraa ei riitä, jos ette osta ajoissa. Itse ainakin ostan jatkossa mielummin sellaisilta firmoilta, jotka eivät tällaista uhkailua harrasta, vaan toimivat vastuullisesti.

Yara on itse monopolifirmana vaikuttamassa suurelta osin myös lannoiteraaka-aineiden hintoihin, joten niihin vetoaminen on vähän sama, kuin viljelijä nostaisi viljan hintaa sillä perusteella, että maatalousyrittäjän työpanoksen hinta nyt pompsahti. Tai että tämä minun pellon hinta nyt nousi miljoonaan euroon/hehtaari, koska tunnen yhden naapurin isännän, joka olisi siitä valmis sen verran maksamaan.

Mutta onnittelut ja kiitokset teille, jotka ostoista olette pidättäytyneet. Tulokset ovat nyt kaikkien nähtävissä, ja jatkoa varmasti seuraa. Lannoitteiden hinnan lasku on hyvä asia.

Vuoden vanha Farmpro jauhava mittari rupesi tänä syksynä näyttämään ihan mitä sattuu lukemia. Kuivattu vilja (sama näyte) vaihteli välillä 12-18 prosenttia. Meni aika arpomiseksi kuivurin säädön kanssa, joten oli turvauduttava vanhaan Wile 35:een, joka näytti samasta näytteestä joka mittauksella tarkan 12,5 prosenttia.

Viime syksynä näytti vielä tarkasti. En ole vielä ehtinyt tiedustella takuuta, enkä oikein tiedä, millä tuon toimimattomaksi osoittaa, kun näyttää kuitenkin jotain lukemia sinnepäin, mutta hajonta erittäin suurta.

Talon ylivoimaisesti tehokkain kone (ha/h) on Elho 700 keskipakolevitin. Maksoi 200 euroa. Kaveri sai uudemman mallin viidelläkympillä.

Puimuriostokset ovat myös onnistuneet: Isoisän aikana uusi MF186 -69 ja muutama vuosi sitten käytetty Deutz-Fahr 33.60 -88, molemmat puintikunnossa, vaikka yhdelläkin kerkiää ja hyviä puintipäiviä jäi tänäkin syksynä käyttämättä kymmeniä.

Myös käyttämätön Simulta 250 -86 vuonna 2000 oli tosi hyvä ostos, kun halvalla sai.

Eikös tuo nimi tullut tuossa ohjelmassa julki. Sirkku Kianto oli toimittajan nimi. Sinänsä kyllä ohjelma oli täyttä paskaa. Vaikken itse ole sikojen kasvattaja, mutta lihankarjan kasvattaja kylläkin, niin kyllä pisti korpeamaan.

Ylen nettisivuilta yhteystiedot:

Sirkku Kianto, toimittaja
YLE Ajankohtaisjournalismi (TV), Kotkankallionkatu 12, PL 99, 70101 Kuopio
puh. (017) 247 8933

Ottakaahan sikafarmarit yhteyttä, ja pyytäkää käymään teilläkin. Minustakin oli tosi huonosti tehty juttu, mutta hehän lupasivat palata asiaan vielä ennen joulua. Toivattavasti vähän asiallisemmalla asenteella.

Kunnianloukkaushan tuossa oli kyseessä, tällainen on kyllä omiaan kiihottamaan maaseudun ja kaupunkien asukkaat toisiaan vastaan.

MT 13.10. etusivun jutusta pari huomiota:

1. Mielestäni sarkaojien takia ei tarvitse eikä kannata muodostaa erillisiä kasvu- tai peruslohkoja. Luonnollisesti kaikki pellon keskellä olevat ojat ovat sarkaojia, jos eivät ole vesistöjä.

2. Liimalaput eivät varmaankaan olleet enää pellolla syyskuun alussa, eli tarkastus on perustunut täysin viljelymuistiinpanoihin. Taas huomaamme, kuinka tärkeää on, että nimenomaan muistiinpanot tehdään ehdottoman huolellisesti ja oikein. Liimalapun voi muuten laittaa kolmeenkin osaan, tai kolmeenkymmeneen, sitä ei tukiehdoissa määritellä. Yksi tai kymmenen liimalappua hoituu ihan samalla tarkastuskierroksella lisäämättä työmäärää yhtään, kun ne asettaa sopivasti riviin reitin varrelle. Tukiehdoissa muuten ei vaadita vaihtamaan liimalappuja, ainoastaan tarkastamaan.

Jos järjen käyttö olisi sallittu noiden liimalappujen kanssa, tarkkailunhan voisi lopettaa heti, kun joka lohkolta on saatu yksikin kuminakoi saaliiksi, koska silloin torjuntakynnys ylittyy. Mutta tukiehtojen takia sitä on kai viisaampi jatkaa (ainakin paperilla) niin kauan kuin koit on ruiskutettu.

Ympäristötuen nimi pitäisi muuttaa pilkunnussintatueksi, koska siitä työstähän sitä maksetaan. Ympäristölle sillä ei ole mitään merkitystä, koska maatalous ei oikeasti vaikuta esim. Itämeren ravinnemääriin yhtään mitään. No mutta, tärkeintä tietysti on, että ihmiset saa halpaa ruokaa ja viljelijät vähän rahaa sen tuottamisesta, tuli se sitten millä nimikkeellä vaan. Ja tarkastajille on tärkeintä löytää sen verran puutteita, ettei heidän työnsä tehokkuusmittarit näytä liian huonoa, ja hekin saavat palkkansa.
 

Onko joku muuten puinut kuminaa viljaseulalla? Isä pui jopa timotein aikoinaan viljaseulalla. Oikeastaan vain oljenpätkää tuli enemmän, muutoin puhdasta siementä. Tekisköhän kuminalla saman?

Itselleni ei ole vielä tullut mieleen kokeilla 6 mm seulaa, eli pienimmällä viljaseulalla on puitu. Kuminan siemenhän on noin 8 mm pituista ja paljon huonommin valuvaa kuin pyöreä rypsinsiemen, joten pelottaa, että rypsiseulalla suurimmat siemenet menee yli. Mutta en siis ole tehnyt kokeiluja.

Roskistahan ei ole muuta haittaa kuin rahtikustannus, kyllä ne tehtaan lajittelussa lähtee. Tosin tänä vuonna saattaisi olla hyötyä käyttää rypsiseulaa, jos sillä saisi eroteltua virnan palot pois, ne kun ovat vielä aivan vihreitä ja pidentävät suotta kuivausaikaa.

Itsellä on pikku-deutsissa säädöt ulkomuistista: kela 1200 (vähempikin kai riittäisi), etuväli 30 takaväli 19, yläseula 8 mm auki, tuuli 1/3 - 1/2, jyväkynnys alhaalla, nopeus 7 km/h, laihonjakajat pois ja kaatokela takana. Normaalisti tankkiin ei tule vihreitä siemeniä, jos puitu sänkikään ei ole vihreää. Eli kun kasvusto on tasaisen tummanpunaruskeaa, mutta ei vielä harmahtavaa. Tänä vuonna tosin ei taida valmistua millään, ja silti ropisee jo maahan kun varsia heiluttelee. Sato on ollut huono, mutta vielä on pari alavampaa lohkoa puimatta.

Päädyin syksyllä Keslan 204T-malliin 9T kärryllä. Päätökseen johtivat:

- Poronsarviventtiili (ei vikaantuvia sähköosia, tarkka tuntuma)
- Kuormaimen laippakiinnitys (mahdollista siirtää kärryn aisalta runkosovitteisiin)
- Laadukkaan oloiset rakenteet ja viimeistely, kaunis väri
- Laajakulmanivel (joka tosin Hakissa on ollut jo pitkään)
- Kohtalaisen edullinen hinta ja reilu hyvitys vanhasta Hakki-Souvari paketista

1-runkoinen kärry vaikuttaa kuitenkin yllättävän huteralta, vaikka vastaava kärry (Patu 75) Hakki-Souvarin alla tuntui järeältä. 204T:ssä on painoa niin paljon, että kärryn keskipalkki on turhan notkeaa tavaraa siihen verrattuna. Tukijalat pitää laittaa aina maahan. Kärryn kantavuus on mallimerkinnästä poiketen oikeasti vain 8 tonnia, eikä siihen käyttöohjeen mukaan edes saisi asentaa nostomomentiltaan 204T:n kokoista kuormaajaa, mutta silti ne myytiin pakettina.

Jäin myös syvästi kaipaamaan Hakki-mallisia tukijalkoja, joilla kyljelleen kaatuneen kärryn sai nostettua pystyyn ja matka jatkui. Niitä tosin sai maahan unohtumisen johdosta usein korjailla, kunnes isä keksi maalata ne keltaisella huomiovärillä.

Toisena vaihtoehtona oli hieman järeämpi Hakki 4170 ja MV92K hyd. esiohjauksella. Hinnanero pakettina ei olisi ollut montaa tonnia. Ehkä jälkivisaana saattaisin nyt valita tuon, lähinnä kaksipalkkirungon ja tukijalkojen vuoksi. Mutta poronsarviventtiiliä siihen ei olisi saanut.