eikö olekkin ihme että ydinvoimaloita tai tuulimyllyjä ei voi sijoittaa niin lähelle hesaa että saataisiin kaikki mhdollinen hyöty irti
Tuulimyllyistä ei paljon hukkalämpöä synny ja sähkönsiirron tehohäviöt yllättävän pienet suurillakin siirtomatkoilla. Sijoituspaikka voi siis olla eri kuin käyttöpaikka.
Ydinpaikkakunnat taas on päätetty kekkoslovakian aikaan ja aika suurella todennäköisyydellä silloisin aluepoliittisin perustein. Tosin yhtenä perusteena on ollut minimietäisyys suurempiin asutuskeskuksiin.
Sähköenergian siirto onnistuukin vaikka sieltä takaperseen helvetistä. Onko se sitten oikein, että mökin mummon takapihalle voidaan laittaa mylly, mutta helsingin herran takapihalle ei voida laittaa myllyä? Ja jos joitain myllyjä helsingin sähköenergian tuotannolle tehtäisiin, kyllä niiden pitää olla edes samassa kunnassa.
Lämpöenergian siirto onkin ihan toinen juttu. Vihreiltä jää usein ymmärtämättä suhteellisuus. Eli kuinka laajaa YLLÄPIDETTÄVÄÄ infraa pitää rakentaa, jotta saadaan joku määrä esim. lämpöenergiaa siirrettyä. Tämä kokeillaan on selvää neuvostoliiton kaltaista toimintaa.
Haluan nähdä sen päivän, kun kaikki ihmiset esim. helsingissä hyväksyvät ydinvoimalan lauhdeveden käytön lämmitysmuotona. Venäjällä tämä on onnistunut, mutta siellä ei aina kysytä. Vaikka kuinka käytettäisiin toisiopiirejä, aina on mahdollisuus vuotoon. Vaikka todennäköisyys on pieni, se on olemassa ja se usein riittää.
Lämpöähän ydinvoimalasta menee harakoille hirveitä määriä, mutta jos joku kaupunki haluaa ottaa lämmön sellaisesta, siitä vaan. Mutta mitä kauemmaksi lämpöä siirretään, sitä enemmän sitä menee harakoille. Jos vaikka Loviisasta vedettäisiin putket helsinkiin ja siellä juuri ja juuri ei jäädy varpaat lattiaan, ollaan periaatteessa voiton puolella, kun ei oteta huomioon verkon rakennusta ja sen ylläpitoa. Ja miksi ottaisimme, koska se ei ole fantsua tai ihqua.