Mitenkä, jos nykyään raivaa suon pelloksi, niin onko sinne tapana ajaa kivennäismaata sekaan? Ja montako mottia hehtaarille pitäisi ajaa?

Hehtaaritukiahan uusille raivioille ei taida olla luvassa minkäänlaisia? Joten taloudellista järkeä raivauksessa ei liene, paitsi jos on pakko saada lannanlevitysalaa?

A-mallin lämmityslaite, se konepellissä alla oleva, kävi polttamaan sulakkeita. Pyörii kyllä jonkin aikaa uudella sulakkeella, mutta polttaa sen alle tunnissa, kun traktorilla ajaa. Poltti yhden sulakkeen jo viime talvena, mutta kesän toimi, ja nyt taas ei.

Onko kokemusta tai arvausta, mistä lähteä vikaa etsimään? Otin puhaltimen moottorista johdon irti, mutta sulake paloi siitä huolimatta jonkin ajan kuluttua.

Maalauksesta sen verran, että se on kyllä pelkkä ulkonäkökysymys. Ruostuminen ei aiheuta ongelmaa kymmeniin vuosiin, jos materiaalivahvuudet on yli 3 mm, eikä äestä pidetä aivan heinikon sisässä kesäisin. Itse vedän ihan pensselillä Ferrex/Rostex pohjalle ja Futura/Kirjo/Miranol pintamaaliksi, ja hyvin kestää. Myyntiin menevissä koneissa kyllä ulkonäköön pitää panostaa, sitä vaan eivät taida kaikki tehdasvalmistajatkaan vielä ymmärtää, kun kovasti vaan pyrkii haalistumaan jotkin koneet.

Tehdastuotannon kanssa pystyy hyvin kilpailemaan, kun voi tehdä juuri sellaisen koneen, kuin itse tarvitsee, eikä sen tarvitse olla suurelle asiakaskunnalle sopiva. Voi myös käyttää hieman erilaisia valmistustapoja kuin massatuotannossa. Teräs kyllä pitäisi saada hankittua jostain vähittäismyyntihintaa edullisemmin, esim. suhteilla jonkun konepajan kautta, jos sitä tarvitaan suurempia määriä. Samaten epäilen, että jos kalliimman mallin s-piikkejä, jälkiäkeen- ja latanpiikkejä ostaa varaosatiskiltä, on hinnassa ilmaa verrattuna tehtaaseen, joka käyttää niitä suurempia määriä.

Kyllähän projektin taustalla on hyvä olla myös tarve todistaa itselleen (ja muille) että pystyy jotain tekemään. Näin osan työtunneista voi laskea kehittävän harrastuksen piikkiin.

olis ajatuksena tehdä itse tollanen s-piikkiäes. Niin ajattelin kysellä että mistä kannattasi hommata s- ja jälkiharanpiikit sekä crosboard lataan värkit? entä onko kellään kokemusta mitä tommoinen 5m äes tulisi maksamaan tai projektissa ylipäätään mitään järkeä? 

Arvelisin, että projektissa on järkeä, jos osaa suunnitella tai on joku hyvä äes, josta kattoo mallia.

Itse tein 5 vuotta sitten 4 metrisen äkeen, maksoi kaikkiaan reilun tonnin + alv + omaa työtä. Sen jälkeen raudan hinta on kai noin tuplaantunut, eli nykyään saisi varata pari tonnia. Piikit ostin silloin Keskolta, ihan perusmallia. Lata 2-osainen järeä U-palkki, molemmat osat yhdellä jousella, säädettävä joustintuki työntövarren puolikkaasta. Perässä 2-osainen varpajyrä, sen jouset vanhasta äkeestä. Kannatuspyöriä 4 kpl vanhoja auton renkaita, navat motonetistä.

Tein tuon siis juuri omaan tarpeeseen, kun on kevyet hietamaat, eikä pahemmin tartte ajella yleisillä teillä, niin riittää hyvin 1-lohkoinen ja kevyt äes. Vastaavia ei kaupasta saa, mutta 3,4 m 1-lohkoisesta kaupan äkeestä olisi silloin saanut maksaa lähes tuplahinnan. Käytettyjen hintoihin ei pidä verrata, koska nehän ovat väsynyttä rautaa.

Hyvin on pelittänyt ja perusmallin piikit ovat kestäneet. Siis meidän kevyillä ja paikoitellen kivisillä mailla. Kalliimmista piikeistä lienee hyötyä silloin, jos on raskaampaa käyttöä. Tietysti halvoissa piikeissäkin voi olla valmistajakohtaisia eroja.

Ja muuten, jos olet tekemässä raskaan maan äestä, niin rautaa pitää sitten olla ainakin tuplamäärä (ihan painon takia), siis budjetti neljä tonnia + hydrauliikka lohkojen taittoa varten. Joustolatan piikit mahtaa lisäksi olla kallista tavaraa, niistä en tiedä.

Ite tuli rakennettua äes muutama vuosi sitten, sen pohjalta muutamia ajatuksia:

Multamaalla kyllä viisi akselia saisi olla, varsinkin jos piikkien seassa on kannatuspyörät. Minulla on viidellä akselilla 10 cm piikkivälillä (akselien väli muistaakseni 40 cm) ja vielä meinaa tuketa, jos on juolavehnänjuurta. Ei kylläkään haitaksi asti.

Etummaisella akselilla piikit pitää olla harvemmassa ja takimmaisella tiheämmässä. Piikit pitäisi asetella myös siten, että eivät ole hieman viistosta katsoen samalla linjalla. Jos ovat, niin takana tulevat piikit hakeutuvat helposti edellä kulkevan uraan, ja äes kulkee vähän vinossa eikä toimi niinkuin pitää.

Jos olisi helposti mahdollista, kääntäisin piikkiakselit vaakasuoraan. Paras piikkimalli on tavallinen S-piikki (ei pystypiikki) normaaliasennossa siten, että kärki on akselin kohdalla ja joustaessa kärki ei paljoa nouse maasta. Tällöin piikki nostaa muokattavaa maata ylöspäin, ja vetotehoa tarvitaan vähemmän kuin pystypiikillä, jolla muokattavaa maata yritetään työntää sivulle päin.

Omassa äkeessäni tärkeämmät ovat edessä, heti latan takana olevat kannatuspyörät. Myös taaempana, 4. akselin kohdalla on pyörät, mutta niillä on vähemmän merkitystä, koska takapäätä kannattelee osaltaan varpajyrä. Varpajyrä on mielestäni kevyillä mailla hyvä, ja aika helppo tehdä itsekin, kun miettii systeemin.

Itse asiassa äkeen runko ja akselit eivät tule hyvin kalliiksi, vaikka tekisit aivan uudetkin esim. akselit 50X4 neliöputkea ja pitkittäispalkit 50x100x4 tmv. Yllättävän suuren osan äkeen arvosta muodostavat lata, piikit, niiden kiinnitysosat  ja varsinkin taittuvarunkoisen äkeen hydrauliikka yms. taittoelimet. Eli jos nämä saa edullisella kilohinnalla, voi olla järkevä kauppa.

Oma 4 m leveä yksilohkoinen nostolaiteäes tuli jo sikäli painava, että A-mallin valtran keula alkaa käymään kevyeksi, jos ei laita lisäpainoja. Eli joku tolkku kannattaa siinä pidentämisessä pitää, ettei hirveästi lisää painoa kovin kauas traktorista. Jos meinaa sitä vielä nostolaitteella nostaa.

Yleensähän kumina lopetetaan kunnon annoksella Rounupppia viimeisenä satovuonna puinnin jälkeen. Seuraavana vuonna kun viljalla käyttää esim. Hjan Trioa, niin aika puhdas on pelto ainakin oman kokemuksen perusteella. Ja viljaa ruiskuttaessa usein esim. Valvatin kohdalla käy niin, että hätäinen isäntä myrkyttää liian aikasin ja niin pelto on törkyisen näköinen.

Olen alkanut pohtimaan tuota kuminan glyfosaatilla lopettamisen järkevyyttä nykyisillä hinnoilla. Kuminahan tosiaan tuntuu vaativan sen tupla-annoksen 6-8 l/ha eikä sittenkään kaikki kuole. Sensijaan seuraavana vuonna kumina kyllä katoaa viljan seasta tavallisilla aineilla.

No tietysti suorakylvössä se on pakko lopettaa, ja juolavehnän ja ehkä valvatinkinkin torjumiseen glyfosaatilla on otolliset olot, kun kumina puidaan pitkään sänkeen heti elokuun alussa. Mutta juolavehnälle riittää normaali annos ja valvatin valtaamat kohdat voi ajaa kahteen kertaan.

Kuminan hehtaarisato tuntuu itsellä olevan sitä pienempi, mitä isommalla allalla sitä viljelee. Kuminan tuhoeläimistä ei tiedetä vielä läheskään kaikkea, ja voikin olla että mitä isommalla alalla kuminaa kasvaa, sitä kauempaa ja enemmän se tuholaisia houkuttelee. Toisaalta myös pölyttäjien osuus ja niiden riittävyys saattaisi olla tutkimisen arvoinen asia. Itse lisäsin kumina-alaa niin, että se oli ensimmäisenä vuonna 4ha, sitten 8 ha ja sen jälkeen ollut 12-16 ha. Kokonaissato ei paljoa lisääntynyt, vaikka pinta-ala lisääntyi. Hyvällä ja puhtaalla lohkolla voi ensimmäinen sato olla lähellä tonnia, mutta keskisato huonompina vuosina jää ehkä 400 kiloon.

puhtaasta vedestä tulee aikanaan yhtä pahat sodat kun öljystä on nyt.

Eikä tule, vastahan se oli jossain lehdessä juttu uudesta suomalaisesta keksinnöstä, suodattimesta jolla saa juomavettä järvi- tai vaikka jätevedestä.

Ruuasta sensijaan tulee sotia, jos ei sitä ennen opita tekemään synteettistä ruokaa esim. kakasta.

    Onko kellään Y-maatalouden myymästä Farmpro jauhavasta mittarista?  Saivat sellaisen myytyä neljään hunttiin. Vanha Vilekin pelaa ihan loogisesti, mutta viime talven kokemus kaiken uudelleenkuivattamisesta pisti harkitsemaan jauhavaa.

Minulla on nyt Farmpro kolmatta syksyä. Ensimmäisenä syksynä (07) toimi ok, mutta viime vuoden sadosta sillä ei pystynyt mittaamaan kosteutta ollenkaan, tulokset oli ihan mitä sattui 12 ja 18 prosentin välillä kuivauksen jälkeen. Vanha viisarinäyttöinen Wile sensijaan toimi kuten ennenkin ja myös viljatilityksissä kosteus oli samaa tasoa Wilen kanssa. Talvella otin yhteyttä myyjään, ja sovin jo Farmpron lähettämisestä korjaukseen. Ennen lähettämistä testasin vielä kuitenkin laarista otetulla viljalla, ja kas kummaa: nyt tulokset pysyivätkin parin kymmenyksen sisällä ja lukema oli samaa tasoa kuin Wilellä.

Siis yhdyn tuossa jo aiemmin esitettyyn mielipiteeseen, että jauhavassa mittarissa näyte on niin pieni, että jos jyvien kosteudessa on suuria eroja (kuten viime syksynä ilmeisesti oli), mittaustulos heittelee niin paljon, että todellista kosteutta ei sillä pysty selvittämään (tai ehkä pystyy, jos tekee kymmeniä mittauksia). Jauhamaton mittari on myös nopeampi käyttää.

Tänä syksynäkin Farmpron tulokset heitteli aika paljon rukiilla, mutta ohralla se näyttää nyt ihan tasaisesti. Lopputulos kuitenkin on, että pelkästään sen varassa ei pärjää, Wile pitää olla, jotta juuri kuivatusta viljasta saa varmasti mitattua keskimääräisen kosteuden.

Sanakirja.org:n avustuksella:

Luoko tarkoittaa niitettyä, maassa (kuivumassa) olevaa heinää
Halme = (kaskettu) viljelysmaa
Vainio = pelto
Laiho = kasvava vilja
Jankko = Kyntökerroksen (n. 20 cm) alapuolella oleva maa

Eli tavoitteesi on, että jatkossa ei ole saatavilla hukkakauratonta siementä? Vai miten kuvittelet sitä viljeltävän, jos siemenviljelylohkojen naapurit elävät hukkakauran kanssa? Meillä siemenviljely loppui osaltaan naapurin takia, joka vähät välittää hukkakaurasta.

Tarkoitin, että hukkauran kanssa pitää osata elää niin, ettei se pääse leviämään. Eli kun ei jaksa enää kitkeä, niin laittaa nurmelle tai ruiskuttaa. Niinhän laki nytkin menee ja se on ok.

Mutta siemenviljelyn nollatoleranssi on mielestäni se ongelma. Eihän nytkään ole saatavilla varmasti hukkakauratonta siementä, tai ainakaan siihen ei voi luottaa. Nykysysteemi ei juurikaan motivoi siemenviljelijää (tai tarkastajiakaan) löytämään niitä ensimmäisiä pellolle ilmaantuneita hukkakauroja, koska palkintona on hukkakaurarekisteriin pääsy ja siemenviljelyn loppu.

Jos hukkakaura leviää nykytahtia, oikeasti hukkakaurattomat siemenviljelyslohkot käyvät kovin harvinaisiksi. Sen sijaan ne lohkot, joista hukkakaura on kitketty, eikä rekisteriin ole ilmoitettu, jäävät siementuotantoon. Hukkakauraton siemen muuttuu jossain vaiheessa niin kalliiksi, että sitä ei kannata ostaa. Yksi ratkaisu voisi olla kehittää sertifioidun siemenen lajittelutekniikkaa niin, että hukkakaurat löytyisivät esim. värin perusteella. Silloin voisi olla varma ostosiemenen hukkakaurattomuudesta, ja siitä kannattaisi maksaakin, kun sitä käyttäisi oman siemenen tuotantoon.

Jotain nykysysteemistä kertoo se, että siemenen myyjät ovat periaatteessa vastuussa siemenen hukkakaurattomuudesta, mutta käytännössä he eivät lehtitiedon mukaan ole vastuutaan kantaneet yhdessäkään tapauksessa. Aina on voitu todistaa siemenerä hukkakaurattomaksi, kun on tarpeeksi kauan tutkittu. Siis viljelijä vastaa hukkakauran torjuntakustannuksista kylvi sitten naapurilta ostettua rehuviljaa taikka sertfioitua siementä. Naapurilta ostettu rehuvilja on tosin parempi vaihtoehto, koska sen hukkakaurattomuuden voi omin silmin edellisenä kesänä todeta.

"Sertifioitu siemen tuotetaan toisin kuin TOS eli tilan oma siemen. Tuotanto on työlästä, tarkkaa ja se vaatii ammattitaitoa." "Vastaavaa laatua ei voi saada aikaan kotikonstein." Näin saimme taas me tavalliset pienviljelijät muistutuksen totuudesta uusimman KM:n myötä. Mutta tässäpä kolme hukkakauraan liittyvää lainausta jutusta:

1) "Sertifioidun siemenen käyttäjät pitävät hukkakaurattomuutta tärkeimpänä ominaisuutena ostosiemenessä"
2) "Epäilyjä on aina silloin tällöin, mutta koskaan ei ole pystytty osoittamaan, että hukkakaura olisi tullut tilalle sertifioidun siemenen mukana."
3) "Hukkakauran löytyminen on yleisin siemenviljelyksen hylkäysperuste."

Jos tuo lainaus 3 pitää paikkansa, on mielestäni aika tavalla syytä huoleen. Siis että hukkakauran löytyminen on hylkäysperusteena yleisempää kuin esim. vieraat lajit, lajikkeet, tautisuus, eristysetäisyydet tai rikkaruohot. Johtunee siitä, että hukkakauran suhteen toleranssi on nolla. Mutta kuitenkin: Jos kerran tarkastuksissa löytyy yleisesti hukkakauraa, kuinka yleistä onkaan, että se jää löytymättä esimerkiksi siksi, että näkyvät yksilöt on kitketty pois? Voin kertoa kokemuksesta, että 30 metrin välein läpi kävelemällä ei todellakaan löytä tarkinkaan tarkastaja kaikkia hukkakauroja.

Toisaalta: Hukkakauran löytyminen aiheuttaa siemenviljelijälle sen, että koko peruslohko joutuu hukkkaurarekisteriin, ja se on pois siementuotannosta vähintään kolme vuotta sen jälkeen, kun viimeinen hukkakaura on kitketty (eli yhteensä aika monta vuotta). Toivottavasti siemenviljelijöiksi ovat valikoituneet kaikkein rehellisimmät viljelijät, joten he välittömästi ilmoittavat ensimmäisenkin hukkakauran löytymisestä, eivätkä vain yritä kitkeä sitä pois yön pimeydessä. Muille kuin siemenviljelijöille lohkon joutuminen hukkakaurarekisteriin ei sinällään aiheuta kustannuksia, joten heille ilmoituskynnys on matalampi.

Lainaus 2 kuulostaa jo hieman siltä, kuin koira älähtäisi, kun kalikka kalahtaa. Itsellänikin on oman tilamme lisäksi tiedossa kaksikin tapausta (kuulopuheiden mukaan), jossa hukkakaura on tullut tilalle sertifioidun siemenen mukana. Tuskin ovat ainoat tapaukset Suomessa. Olisikohan niin, että tapauksia tutkivilla tahoilla on hieman oma lehmä ojassa. Eihän sertifioidun siemenen maineen menettäminen kieltämättä olisi kenenkään edun mukaista. Mutta eikö lopulta ole samantekevää, tuliko hukkakaura siemenen vai linnunkakan mukana tai vaikka naapurin kylvämänä, sillä lopputulema on sama: Sertifioidun siemenen käyttäminen ei poista hukkakaurasaastunnan riskiä. Eli siemenen täydellinen hukkakaurattomuus ei enää olekaan olennaista. Pellot on joka tapauksessa kierrettävä joka vuosi tarkasti läpi.


Mihinkö pyrin tällä? En halua torpedoida sertifioidun siemenen tuotantojärjestelmää. On hyvin tärkeää, että ostosiemenen laatuun voi luottaa. Mutta luottamus alkaa horjua, jos tosiasioita ei uskalleta tunnustaa ja systeemiä kehittää. Hukkakauran suhteen toivon, että Suomessakin päästään tulevaisuudessa eroon nollatoleranssista ja opitaan elämään hukkakauran kanssa. Omalla tilallamme hukkakauran kitkutyöstä on päästy lähes kokonaan vain miettimällä viljelykierto hieman paremmaksi. Tarkkailutyöstä sensijaan ei tarvitse eroon päästäkään, koska samalla voi tehdä paljon muitakin hyödyllisiä havaintoja kasvustosta.

YARA palauttaa viimevuonna ennen marraskuun alennusta hankituista lannoitteista salpietarista 15€/T ja muista 45€/T alv 0% JOS lannoitteet ostaa 30.9 mennessä ja ostettava määrä on vähintään samanverran kuin viime vuonna. lisäksi lannoitteet on pitänyt ostaa k-maataloudesta ja lannoitteet tulee ostaa K-maataloudesta tänäkin vuonna   perkeekkele en tiijä pitäisikö tässä itkeäkö vaiko nauraa. ja minä kun vannoin ettei tänä vuonna tuu meille yaralaista kiloakaan.
ai tuollahan toi ilmoitus on farmitissa koskee myös muita kauppaliikkeitä http://www.farmit.net/farmit/fi/03_kasvinviljely/01_farmituutiset/_467_lannoite.jsp

Ainakin näillä näkymin hyvitys vaikuttaa siltä, että sen saa vain siitä kaupasta, josta osti lannoitteet viime vuonna, jos siis ostaa samasta kaupasta tänä vuonna. Helppo arvata, että tämän ko. kaupan kannattaa hinnoitella tarjouksensa nyt vähintään 40e/tn kilpailijoita kalliimmaksi.

Viljelijät on samanlaista kuin muukin kansa, että niitä on niin helppo saada maksamaan mitä vaan, kunhan saa jotain alennusta taikka boonusta.

Kilpailutus pitää muistaa aina.

Kuinka suuria säästöjä kuvittelet saavasi aikaiseksi? Tuo on kyllä suoraan sanottuna niin pieni määrä ja jos siinä on 10 erilaista levynvahvuutta/palkin kokoa niin eikö tuo oo sama mistä ostat?

Nyt oli oikeastaan kyse kilohinnasta. Esim. levyllä pyytävät lähemmäs kolmea euroa, mikä taitaa olla kaikkien aikojen huippua. Että jos sais vaikka euronkin halvemalla, mikä olisi lähempänä nykyistä hintatasoa, niin kyllä sillä noinkin pienellä määrällä pienviljelijän viikon palkan tienaisi, vaikkei tarjousten kyselyyn kuluisi koko viikkoa.

Pitäisi ostaa muutama sata kiloa rakenneterästä. Kuumavalssatun teräksen markkinahinta on laskenut rajusti, mutta paikalliset jälleenmyyjät pyytävät nyt enemmän kuin koskaan. Heidän hinnastoissaan hinnat kuulemma ovat vielä nousussa. Oletteko onnistuneet jostain saamaan jo alennetuilla hinnoilla? Mistä?

Teräksen hinnoittelu on muutenkin mielenkiintoista: Kun muutama vuosi sitten maailmanmarkkinahinnat tuplaantui, tuplaantui myös teräksen hinta rautakaupassa. Siis samalla tuplaantui tukku- ja jälleenmyyjäportaan katteet. Ja tämä kehitys tapahtui välittömästi, ei silloin ollut hinnastoissa puolen vuoden viivettä. Hinnan laskua sensijaan saa odotella kauan, ja voihan olla, että sitä ei koskaan tulekaan. Nykyisin markkinatalouden perusoppeja taitaa olla se, että kysynnän vähentyessä vähennetään tarjontaa, ei koskaan alenneta hintaa.

Mutta jos jollakin on tiedossa teräsfirma, joka on alentanut hintojaan, niin kertokaa.

Tulipa eteen uusi ilmiö: kun pakkasta on 15-20 astetta, niin valmetti hyytyy vajaan puolen tunnin ajon jälkeen. Toimii taas pienen seisotuksen jälkeen, ilmeisesti koska suodattimet lämpiää.

Syksyllä tuli otettua Neotin talvilaatua säiliöön. Ei oo ennen ollut sen merkkistä, eikä myöskään tuollaista hyytymistä. Onko kokemuksia, onko muun merkkisillä löpöillä tänä talvena ongelmia pakkasen keston kanssa?