Eli tavoitteesi on, että jatkossa ei ole saatavilla hukkakauratonta siementä? Vai miten kuvittelet sitä viljeltävän, jos siemenviljelylohkojen naapurit elävät hukkakauran kanssa? Meillä siemenviljely loppui osaltaan naapurin takia, joka vähät välittää hukkakaurasta.
Tarkoitin, että hukkauran kanssa pitää osata elää niin, ettei se pääse leviämään. Eli kun ei jaksa enää kitkeä, niin laittaa nurmelle tai ruiskuttaa. Niinhän laki nytkin menee ja se on ok.
Mutta siemenviljelyn nollatoleranssi on mielestäni se ongelma. Eihän nytkään ole saatavilla varmasti hukkakauratonta siementä, tai ainakaan siihen ei voi luottaa. Nykysysteemi ei juurikaan motivoi siemenviljelijää (tai tarkastajiakaan) löytämään niitä ensimmäisiä pellolle ilmaantuneita hukkakauroja, koska palkintona on hukkakaurarekisteriin pääsy ja siemenviljelyn loppu.
Jos hukkakaura leviää nykytahtia, oikeasti hukkakaurattomat siemenviljelyslohkot käyvät kovin harvinaisiksi. Sen sijaan ne lohkot, joista hukkakaura on kitketty, eikä rekisteriin ole ilmoitettu, jäävät siementuotantoon. Hukkakauraton siemen muuttuu jossain vaiheessa niin kalliiksi, että sitä ei kannata ostaa. Yksi ratkaisu voisi olla kehittää sertifioidun siemenen lajittelutekniikkaa niin, että hukkakaurat löytyisivät esim. värin perusteella. Silloin voisi olla varma ostosiemenen hukkakaurattomuudesta, ja siitä kannattaisi maksaakin, kun sitä käyttäisi oman siemenen tuotantoon.
Jotain nykysysteemistä kertoo se, että siemenen myyjät ovat periaatteessa vastuussa siemenen hukkakaurattomuudesta, mutta käytännössä he eivät lehtitiedon mukaan ole vastuutaan kantaneet yhdessäkään tapauksessa. Aina on voitu todistaa siemenerä hukkakaurattomaksi, kun on tarpeeksi kauan tutkittu. Siis viljelijä vastaa hukkakauran torjuntakustannuksista kylvi sitten naapurilta ostettua rehuviljaa taikka sertfioitua siementä. Naapurilta ostettu rehuvilja on tosin parempi vaihtoehto, koska sen hukkakaurattomuuden voi omin silmin edellisenä kesänä todeta.