Lainaus käyttäjältä: mustaviiksi - 16.11.20 - klo:13:22

Jännää kun joku toinenkin on tuon 1000 maitotilaa lukuna esittänyt kuin tuo ex-nordean maatalous rahoitus päällikkö.

1000 on mukavan pyöreä luku niin aika helppo heittää. Sisänsä jos esim sika- tai lintitiloja katsoo niin vain taivas on kattona sille paljonko saa elukkaa tontille mahtumaan. Ja isossa maailmassa (pitää mennä Skåneen tai Viroon asti) on aika tavallista että omistus keskittyy niin että 1000 lehmän omistaja ostaa vielä pari 500 lehmän tilaa jos tulee saataville, vaikka ei olisi lähelläkään.

Vaikka suuri onkin kaunista omalla tapaa niin alkaa isoissa yksiköissä olemaan haastettakin. Lannanlevitysala, rehuntuotanto, tautisriski, ympäristöriskit, hajuhaitat jne..

Mutta selväähän se on, et mittakaava kasvaa ainakin suomessa vielä. Ja kai noi maitotilat on niitä missä tuota kasvun varaa vielä on..

Sää oot tota vinkunaa pitäny vuositolkulla, ei riitä et olet tyhmä, taidat olla vielä lisäks kommunisti.

😂😂

Mitä vikaa totuudessa on, etkö kestä sitä? Tällä palstalla on niin paljon väärää tietoa liikkeellä, että kai tänne muutama faktakin sekaan mahtuu?
Poliittisesti en ole mitenkään sitoutunut, nykysestä puoluekentästä ei löydy oikein omaan makuun sopivaa.

Täällä jotenkin nyt rinnastetaan sijoitustoiminta ja maanviljely. Ei ne kuitenkaan ole toistensa vaihtoehdot. Maanviljely on kuitenkin tukien ansiosta sikäli varmaa toimintaa, että tuli sato tai kato, niin tuet tulla tupsahtaa joka tapauksessa tilille, sen takia näissä viljelyhommissa moni roikkuu vaikka mikä olisi, viljojen huonoista hinnoista itketään vuodesta toiseen, silti vaan viljellään edelleen, huonoillakin hinnoilla.  Mistä se kertoo?
Jos sijoitustoiminta olisi niin tuottoisaa, kuin täällä moni antaa ymmärtää ( eli valehtelee) niin joka ukkohan hylkäisi sen "kannattamattoman" viljelyn ja alkaisi arvopaperisijoittajaksi.
Sit pellot kasvaisi pusikkoa tai metsää ja isännät makaisi pankolla ja nostelisi sijoitustuottoja.

Olet hyvin jäljillä, mut ei täs nyt mun mielestä rinnasteta vaan niiku Eastwood kirjoitti niin vaihtoehtoisia tapoja sijoittaa pääomia. Muuten tekstissä on kyllä totuuden siemen.

sulla on paha tapa sekoittaa asioita, varsinkin sellaisia jotka ei liity toisiinsa.

Ei sellaisia sääntöjä voi tehdä ettei rehellisesti ansaitulla rahalla voi ostaa peltoa, jos se sattuu tulemaan maatalouden ulkopuolelta, kuten olet vaatinut. Eikä kauppa voi laittaa hintalappuun "oikeaa hintaa" vaan siksi, että jonkun mielestä sen raaka-ainehinta on liian alhainen ja auttaako se mitään? Kaupassa leipätonni maksaa 4000€ ja sen pääasiallisen raaka-aineen eli viljan tonnihinta onkin vain 170€ tai kauraryyni 1500€/tn ja kaura 150€/tn.

Parempi, kun ei ostokäyttäytmistä ohjattaisi ollenkaan erikokoisilla tuilla. Oleellinen kysymys on myös se, minkä tuotteiden kulutusta pitäisi pyrkiä lisäämään, jos siihen halutaan lisätukia käyttää, vihannekset, kasvikset, hedelmät vai pekoni? 

Muista myös, ei se taida niin huonoa bisnestä ollakkaan 
Pointti nro 4. Kyl mä voisin jatkaa ilman tukia. Leipä ei olisi leveä, mut pystyisin jatkamaan. Onko siinä sitten mitään järkeä on asia erikseen.

Jaa et mikä ei liity toisiinsa?

Ei tietysti sellaisia sääntöjä voi tehdä, että mistä raha saa tulla. Kyse on siitä, että jos maatalouskin olisi kilpailukykyinen niin ongelmaahan ei olisi. Asiaa ei tietysti viljanviljelijä ymmärrä. Itketään vain sitä, että vilja on liian halpaa ja kotieläintilallinen saa sen liian halvalla jne. Eihän viljan hintakaan tietysti oikea ole. Parempihan se kaiketi kaikkien kannalta olisi jos tuotteista saataisin oikea hinta ja tukia ei olisi eikö? Mutta nyt ollaan vaatimassa vain pellolle tukia ja eläimet jätettäisiin ilman vai?

Olet oikeassa, että jos haluttaisiin tuilla ohjailla kuluttaja käyttäytymistä niin kai hedelmät ja vihannekset olisivat ekana saamassa ja sitten muut kasvituotteet, ehkä sitten kai broileri, sika ja nauta tässä järjestyksessä. Nyt nauta ainakin nauttii suurimmat tuet eläimistä ja broileri ja sika saa jotain eli sen lhk korotuksen. Vihanneksethan ja marjathan saa nyt jo korkeammat tuet eli onko se sitten niin, että viljanviljelijän tukia pitäisi kasvattaa? Taitaisi aika moni eläintenpitäjä lopettaa elukoitten pidon jos helpommalla (viljaa viljelemällä) tulee tuet kuitenkin. Tätä ilmeisesti halutaan viljelijöittenkin toimesta. Saattaa vaa sille rehulaadulle on vaikea löytää markkinoita ja voisi ne hinnat tippua entisestään kun tavaraa tulisi lisää markkinoille..

Niin sika kun ei niitä tukia nauti niin niiden loppuminen ei paljoa vaikuta. Raha tulee meidän tilalla ainakin peltoviljelyn tuista. Ja toivottavasti tulevaisuudessa luomuviljasta. Sika näyttelee liikevaihdossa aika marginaalia osuutta ja sen intesiteettiä onkin laskettu merkittävästi..

Joten jos tutustuisit aiheeseen eka. Tukimäärät saa jokanen lukea ja opiskella ruokaviraston sivuilta. Tietoa eri eläintenpidosta löytyy myös paljon netistä siitä esim. mikä kustannustaso on jne. Ja tuut sitten vasta sen jälkeen huutelemaan tänne.. 

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 16.11.20 - klo:07:03

Asiaa voidaan myös miettiä niin että onko oikein et viljanviljelijä joka tekee pari kolme kuukautta vuodesta niitä peltohommia on oikeutettu saamaan lähellekkään saman suuruista tukea kuin jokin kotieläintila joka on niiden eläinten kanssa tekemisissä 24/7. Ja niinkuin aiemmin on todettu niin pelloista tulisi saada samat tuet, mutta kotieläintilaa tulisi tukea niistä eläimistä, kaikissa eläinlajeissa tämä ei vain toteudu. Eikä ne tukieurot vain kilahda tilille. Ne eläimet vaativat seurantaa 24/7 ja jos tilanne vaatii niin joskus tulee öisinkin herätyksi.

Lainaus

kun tuki maksetaan peltohehtaareille, niin sillä pyritään laskemaan elintarvikkeiden hintoja kaupassa. Tämä oli ainakin alkujaan tarkoitus eli ns "hinnanalennuskorvaus". Muniin, maitoon ja lihaan tämä alennus tulee siitä, että myös rehualat saavat saman pinta-alatuen. Kaikki tästä poikkeava on jonkun tuotantosuunnan suosimista.

Ehdottamasi tuki olisi palkkatukea eläinten hoidosta, peltotukiin se ei liity mitenkään vai liittyykö?

Voihan sen noinkin ajatella. Tarkoitin sitä, että onko tuki riittävä viljanviljelijän 3kk/vuosi työstä vs. eläintenpitäjän 24/365 työstä? Mielestäni siinä ei rehualojen tuki paljoa auta kun se itse lopputuote (liha, maito jne.) on liian halpaa, eikä näin ollen kata kunnolla kulujaan. Asia voitaisiin korjata niin, että em. tuotteille laitetaan oikea hinta niin sen jälkeen riittää, että peltohehtaari saa saman tuen riippumatta käyttötarkoituksesta...

Lainaus käyttäjältä: Eastwood - 15.11.20 - klo:17:32

Nyt se, ennen maaatalouteen sitoutunut pääoma, on muualla. Ja tuottaa vähintään saman verran kuin maajusseilemalla.

Ajoitus on kaiken sijoittamisen a ja o. Viime keväänä oli kahden kuukauden (tai parhaimmillaan parin viikon) aikaikkuna, jolla tehtiin pesämuna joka kantanee vuosia eteenpäin. Tällä hetkellä ollaan palattu jo alkuvuoden tunnelmiin. On vaikea keksiä mihin sijoittaisi, siksi ei kannata tehdä oikein mitään. Sama pellon ja metsän kanssa. Ostaa voi, mutta hinnan on oltava oikea. Ja on hyväksyttävä, että oikeaa hetkeä voi joutua odottamaan vuosia. Yleensä ne mahdollisuudet sitten tulevat, ennemmin tai myöhemmin.

Samaa mieltä ajoitus on kaiken aa ja oo sijoituksissa. Jos kyseessä on arvopaperit tms. niin silloin aikaikkunaa voi odotella, mutta jos kyseessä on pellon hankinta tai maatalouden rakennusinvestointi niin aika ikkuna on aika lyhyt jos ajatus on saada se itse maksuun sitten jos tällä ei ole väliä niin voihan sitä vielä eläkeiän kynnykselläkkin rykästä pystyyn nautapalatsin. Rakennusinvestoinneissa ainakin se että ne ei realisoitaessa ikinä maksa itseään takaisin eli kyllä mielestäni jatkaja pitää olla sata varma tai sitten investoinnit tulee tehdä oman työuran aikana niin, että ainakin valtaosa tulee maksuun omalla ajalla. Pelto ehkä realisoitavissa helpommin ja siitä saattaa eurotkin saada vielä takaisin.

Mutta takaisin niihin osakkeisiin. Kuten todettu helpommalla ja paremman tuoton saa rahoille osakemarkkinoilta kuin maataloudesta niin miksi sitten halukkaita sijoittajia maatalouteen on? Mä en keksi muuta kuin et se on joku ihmeellinen päähänpinttymä tai sitten todellinen tuottoprosentti on toista luokkaa kun julkisesti annetaan ymmärtää.

näistä 101 pointseista... siinä ei ole mitään huonoa, jos maanomistus keskittyy, tilat kasvaa tai tiloja lopettaa, ihan normaalia rakennemuutosta, sitä tapahtuu muillakin aloilla. Kuuluuko tätä ohjata tukipolitiikalla, pellon ostajan status vaikuttaa maksettavaan tukeen vai pitäisikö markkinahinnoilla olla joku rooli tässä?

Niin tarkoitatko siinä pellossa kasvatettavan kasvin markkinoita? Pitäisihän sillä olla rooli ja juuri niin, että markkinat ohjaavat pellonkäyttöä eikä niin kuin nyt, että pellon tukieurot on eritasoiset riippuen siitä mikä status omistajalla on.

A:n hallinnassa tuki on pienempi, mutta jos B ostaa, niin tuki onkin automaattisesti isompi. Vaikka 101 vihaa ja kadehtii sivutoimiviljelijöitä, niin tukipolitiikalla juuri pakotetaan kasvitiloja hakemaan tuloja tilan ulkopuolelta. Pitää ajaa taksia, että saa saman, kuin luomueläintilan tilille kilahtaa suoraan ruokavirastolta 

En mä sivutoimijusseja vihaa, mut sit kun sotketaan sivutoimen ja maatalouden rahat ja tullaan elvistelemään niin se pistää vihaksi. Jokaisella tietysti mahdollista alkaa sivutoimijussiksi yleensä se sitten tarkoittaa eläimistä luopumista. Nyt tilanne on mielestäni ajautunut siihen ettei ainakaan sikahommalla enää pärjätä jonkin sivutoimijussin ansioihin ja näin ollen se lähtökohta peltokaupassa on eri samalla tavalla kuin perusviljan viljelijällä ja avomaanvihanneviljelijällä kun katsotaan tukitasoa mistä lähdetään tarjoamaan.

Asiaa voidaan myös miettiä niin että onko oikein et viljanviljelijä joka tekee pari kolme kuukautta vuodesta niitä peltohommia on oikeutettu saamaan lähellekkään saman suuruista tukea kuin jokin kotieläintila joka on niiden eläinten kanssa tekemisissä 24/7. Ja niinkuin aiemmin on todettu niin pelloista tulisi saada samat tuet, mutta kotieläintilaa tulisi tukea niistä eläimistä, kaikissa eläinlajeissa tämä ei vain toteudu. Eikä ne tukieurot vain kilahda tilille. Ne eläimet vaativat seurantaa 24/7 ja jos tilanne vaatii niin joskus tulee öisinkin herätyksi. Toista se on taksin ratissa niistä hommista voi mukavasti aina silloin tällöin irtautua. Siinä saattaa jo asiakkaatkin sanoa jotain jos vedät monta päivää huonoilla silmillä ilman kunnon yöunia..

Jos korot on nollassa, niin eihän pääomalle vaadita tuottoakaan? Yleensä on viljelijän valinta alkaa maksamaan lainaa kiivaasti, kun mielessä siintää seuraava peltokauppa ja tarvitaan lainoitusvaraa. Lounais-Suomen peltohinta on tasolla, jota on vaikea saada siitä pellosta enää yhden sukupolven aikana maksuun. Maksoin oman lisämaan oston pääosin osakesalkkua reaalisoimalla, pitäisi oikein laskea paljonko on persnettoa tullut ja mikä tämän kaupan järki oikeastaan oli 

Niin tämä tuntuu monella unohtuvan kun halutaan niin kovasti sitä maata ja maajussiksi. Viittasin jo tuohon äsken että kun sotketaan muut rahat bisnekseen joka ei itsestään kanna tai anna tuottoa. Tälläsenä joka yrittää homman kanssa tehdä bisnestä niin nämä sivusta sotkijat on niitä vihatuimpia, ne ei osaa käyttää laskinta, kun se maakiima on niin helvetin kova.

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 14.11.20 - klo:21:09

Lainaus käyttäjältä: Green New Dealer - 14.11.20 - klo:20:20

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 14.11.20 - klo:18:49

Lainaus käyttäjältä: aurajokilaivuri - 14.11.20 - klo:08:10

Tuossakin pätee vanha kiinteistökaupan sääntö, kolme tärkeitä arvoon vaikuttavaa tekijää ovat
1. sijainti
2. sijainti
3. sijainti

Mielestäni tämä pitää paikkansa. Tässä kohtaa parin viime vuoden ajalta tiedossani olevat peltokaupat on tehty 8-14ke välillä. 14 saa jos lohko on oikean naapurin vieressä, vastaavasti joku peurannussima metsänkoipi ei kiinnosta kuin hintahaitarin alaosan verran. Taannoin oli aika veikeä tilanne, kun pitäjän parhaalta viljelyalueelta tuli isompi potti myyntiin. Perinteisesti tuo on ollut +200ha porukan temmellyskenttää. Oikean naapurin vieressä olleet palat menivät hienosti kaupaksi kunnon hintaan, mutta loppujen kanssa myyjä olikin ihmeissään. Kyselin yhdeltä +200:lta onko kova kiinnostus. Tuli hyvin yksiselitteinen vastaus. -Ei ole mikään pakko ostaa peltoa. Hyvin vaatimaton tarjous lähti liikkeelle, jos sillä olisi lähtenyt, niin melkein ryöstöstä olisi kysymys. Mitkään maakuntien kauppahintatilastot eivät kyllä kerro yhtään mitään hintatasosta. Jos on peltoa ostamassa, niin pitkään saa pohtia juuri siihen kiinteistöön vaikuttavat hintatekijät ja varsinkin sen, ketkä siitä voisivat olla kiinnostuneita. Tuotto-odotukset tai maanviljelyn tulevaisuuden kannattavuustekijät eivät näihin analyyseihin liity millään lailla. Pelto ostetaan, jos isäntä niin päättää. Pankin tuella tai ilman piste.

Näistä tuotto-odotuksista ja kannattavuudesta on kyllä ihan päinvastainen oletus? Luomu- ja eläintilat ovat useimmiten ostajina, johtuuko korkeammista tuista vai paremmasta kannattavuudesta? Edellä mainitut tilat ovat myös keskimääräistä isompia, miten tämä selittyy? Kaikissa lainoitukseen liittyvissä laskelmissa arvioidaan kykyä maksaa laina takaisin, taas kannattavuus määrittää paljonko lainaa annetaan, eihän pelkät vakuudet riitä, jos tila tekee tappiota vuosittain? Kannattavuuden perusta ovat tuet, ilman niitä ei ilmeisesti yksikään tila jatkaisi, nyt tarjolla noin 10 vuotta jatkoa nykyisillä tukitasoilla, ihan merkittävä kannattavuustekijä, eikö?

Totta on se, että peltoa ostettaessa sitä ei vertailla muihin sijoituskohteisiin, eikä muita vaihtoehtoja edes mietitä. Tilanne on aina ainutkertainen, pellon omistus on ikuista ja voi olla että kerran ohi mennyt tilaisuus ei koskaan enää toistu.

Pointti nro 1. Luomu ja kotieläintilat eivät aina ole ostajia. Kyse on siitä mitä sattuu alueellisesti olemaan tarjolla.
Pointti nro 2. Ostavat tilat eivät ole sen kummallisempia kuin muutkaan, joskus vaan joku sivutoimijussi päättää et mä ostan nyt noi pellot ja sit se ostaa ne.
Pointti nro 3. Lainoitus voi myös johtua positiivisesta jutusta joka on maatilan ulkopuolinen asia.
Pointti nro 4. Kyl mä voisin jatkaa ilman tukia. Leipä ei olisi leveä, mut pystyisin jatkamaan. Onko siinä sitten mitään järkeä on asia erikseen.
Pointti nro 5. Kyl mä vertaan ja varmaan moni muukin "ostaja", mut jos vuodesta toiseen on rakennettu infraa sen vuoksi et hehtaarit kasvaa niin sijoittaminen muuhun voi olla vaikeaa. Plus et mikäs ei ole varmaa sijoitusta kuin maa, sitä ei valmisteta enää? Metsä sijoitukset on pilattua ja niistä ei pääse itse nauttimaan niin pelto on ainoa järkevä sijoitus enää...

Tuossa pitää ymmärtää että tilanne on täysin erilainen jossain kymenlaaksossa jossa pelto on puolet halvempaa. Niillä hinnoilla sivutoimijussit ja luomutilallisetkin pystyy vielä ostamaan jotain.

Lounaassa kun sata tonnia on mennyt ja vastineeksi saa jonkun kuuden hehtaarin läiskän, niin ei sitä kyllä minään sijoituksena voi pitää pelkällä kasvinviljelyllä, sijoitustoiminnan pitää tapahtua jollain paskanlevittimellä että homman voi mitenkään saada tuntumaan kannattavalta.

Saako ne siellä lounais suomessa elukoista parempaa hintaa, epäilen. Sikahommalla ei kyllä makseta enää yhtäkään hehtaaria niin tiukoilla homma on ja hinta laskee nytkin kokoajan. Sitkeässä se olettamus vain elää että sikahomma on joku kultakaivos..
Kannattaisi tutustua alaan ennenkuin huutelee enempää.

Mä olen edelleen sitä mieltä et kyse on ihan tuuristaan kuka jonkin pellon ostaa. Kyl se voi olla sianpitäjä, nautaihminen, broilerinkasvattaja, luomupelle tai sivutoimijussi..

Luomupelle saa jo 160e enemmän hehtaarille tukia saati jos on vielä luomuelukkatila niin tulee melkein 200e lisää plus mahdolliset eläinkohtaiset palkkiot.. siankasvattajan on tyytyminen 60e lisään ja palkkioita ei tipu.

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 14.11.20 - klo:18:49

Lainaus käyttäjältä: aurajokilaivuri - 14.11.20 - klo:08:10

Tuossakin pätee vanha kiinteistökaupan sääntö, kolme tärkeitä arvoon vaikuttavaa tekijää ovat
1. sijainti
2. sijainti
3. sijainti

Mielestäni tämä pitää paikkansa. Tässä kohtaa parin viime vuoden ajalta tiedossani olevat peltokaupat on tehty 8-14ke välillä. 14 saa jos lohko on oikean naapurin vieressä, vastaavasti joku peurannussima metsänkoipi ei kiinnosta kuin hintahaitarin alaosan verran. Taannoin oli aika veikeä tilanne, kun pitäjän parhaalta viljelyalueelta tuli isompi potti myyntiin. Perinteisesti tuo on ollut +200ha porukan temmellyskenttää. Oikean naapurin vieressä olleet palat menivät hienosti kaupaksi kunnon hintaan, mutta loppujen kanssa myyjä olikin ihmeissään. Kyselin yhdeltä +200:lta onko kova kiinnostus. Tuli hyvin yksiselitteinen vastaus. -Ei ole mikään pakko ostaa peltoa. Hyvin vaatimaton tarjous lähti liikkeelle, jos sillä olisi lähtenyt, niin melkein ryöstöstä olisi kysymys. Mitkään maakuntien kauppahintatilastot eivät kyllä kerro yhtään mitään hintatasosta. Jos on peltoa ostamassa, niin pitkään saa pohtia juuri siihen kiinteistöön vaikuttavat hintatekijät ja varsinkin sen, ketkä siitä voisivat olla kiinnostuneita. Tuotto-odotukset tai maanviljelyn tulevaisuuden kannattavuustekijät eivät näihin analyyseihin liity millään lailla. Pelto ostetaan, jos isäntä niin päättää. Pankin tuella tai ilman piste.

Näistä tuotto-odotuksista ja kannattavuudesta on kyllä ihan päinvastainen oletus? Luomu- ja eläintilat ovat useimmiten ostajina, johtuuko korkeammista tuista vai paremmasta kannattavuudesta? Edellä mainitut tilat ovat myös keskimääräistä isompia, miten tämä selittyy? Kaikissa lainoitukseen liittyvissä laskelmissa arvioidaan kykyä maksaa laina takaisin, taas kannattavuus määrittää paljonko lainaa annetaan, eihän pelkät vakuudet riitä, jos tila tekee tappiota vuosittain? Kannattavuuden perusta ovat tuet, ilman niitä ei ilmeisesti yksikään tila jatkaisi, nyt tarjolla noin 10 vuotta jatkoa nykyisillä tukitasoilla, ihan merkittävä kannattavuustekijä, eikö?

Totta on se, että peltoa ostettaessa sitä ei vertailla muihin sijoituskohteisiin, eikä muita vaihtoehtoja edes mietitä. Tilanne on aina ainutkertainen, pellon omistus on ikuista ja voi olla että kerran ohi mennyt tilaisuus ei koskaan enää toistu.

Pointti nro 1. Luomu ja kotieläintilat eivät aina ole ostajia. Kyse on siitä mitä sattuu alueellisesti olemaan tarjolla.
Pointti nro 2. Ostavat tilat eivät ole sen kummallisempia kuin muutkaan, joskus vaan joku sivutoimijussi päättää et mä ostan nyt noi pellot ja sit se ostaa ne.
Pointti nro 3. Lainoitus voi myös johtua positiivisesta jutusta joka on maatilan ulkopuolinen asia.
Pointti nro 4. Kyl mä voisin jatkaa ilman tukia. Leipä ei olisi leveä, mut pystyisin jatkamaan. Onko siinä sitten mitään järkeä on asia erikseen.
Pointti nro 5. Kyl mä vertaan ja varmaan moni muukin "ostaja", mut jos vuodesta toiseen on rakennettu infraa sen vuoksi et hehtaarit kasvaa niin sijoittaminen muuhun voi olla vaikeaa. Plus et mikäs ei ole varmaa sijoitusta kuin maa, sitä ei valmisteta enää? Metsä sijoitukset on pilattua ja niistä ei pääse itse nauttimaan niin pelto on ainoa järkevä sijoitus enää...

Lainaus käyttäjältä: SKN - 13.11.20 - klo:16:39

Täällä Varsinaisessa-Suomessa, vilja-aitassa, on parisen vuotta ollut laskusuhdannetta rinnois... eiku hinnoissa.

Välillä on näyttänyt siltä ettei oikeen edes ole ostohousuja monellakaan enää jalassa.

Tuossakin pätee vanha kiinteistökaupan sääntö, kolme tärkeitä arvoon vaikuttavaa tekijää ovat
1. sijainti
2. sijainti
3. sijainti

Paikoitellen ei ole kuin yksi ostaja jäljellä ja hinta sen mukainen, paikoitellen taas on isoa sikatilaa ja broileritilaa sen verran lähekkäin että joutuvat taistelemaan elintilasta. Ja paskan letkulevityksen etäisyydellä hinta on jotain muuta kuin kuorma-autokyydin takana.

Viralliset ajantasaiset hintatilastot löytyy maanmittauslaitoksen sivustoilta, usein tosin myynnissä on vähän huonompia lohkoja ja pienet määrät saattaa heitellä hintoja. Satakunnassa on tänä vuonna yli 10 hehtaarin lohkojen mediaanihinta ollut 16311 euroa, mutta kauppamäärä on vain 3. Ja satakunnassa on vielä tosi monenlaista huittisten laajoista aukeista melko surkeisiin lähtteihin.

Pirkanmaalla näyttää keskihinnat 5-10 ja yli 10 hehtaarin pelloista olleen kymppitonnin luokassa, joten 10-12 pyynti ei varmaan ole ihan kohtuuton.

https://khr.maanmittauslaitos.fi/

Huom, oletusvuosi edelleen 2019, pitää valita erikseen 2020

Vahvana elää olettamus että ostaja on aina sikatila.. kyllä ne muutkin osaa. Täältä kun on sikatilat tapettu pois niin luomutilat on niitä ostajia tai sitten ihan sivutoimijussit. Kyllä kai jokainen tuntee omat kylänsä sen verran hyvin, että tietää ketkä niitä potentiaalisia ostajia on? Toki joskus joku voi yllättääkin.

Tiheällä sika-alueella varmaan juu sikatilat voi olla ostajina, mut meneppä kiuruvedelle kauppaamaan niin ei ole sikatila ostajana. Eli ainoastaan myyjä tietää ketä siinä naapurissa on ja ketä ne ostajat voisi olla.

Ja eikös sen parhaimman hinnan saa niin, että pistää paikallislehteen ilmotuksen että myydään tarjousten perusteella tai voidaan olla myymättäkin. Tarjousten tulon jälkeen voi ottaa pari kolme suurinta tarjousta "toiselle" kierrokselle ja alkaa huudattamaan hintaa korkeammalle...

Laidunnus on emotuotannon perusta ja tärkeimpiä asioita tuotannossa, rehu on halpaa ja säästää työtä. Jos ei ole riittävästi laitumia kannattaa unohtaa koko emohomma.

Laidunta(peltoa) on kyllä riittävästi, mutta ne ei ole vieressä. Se on vähintään sellanen varttitunnin ajelu suuntaansa kun käy tarkistamassa elikot. Siinä tulee kesällä tutuksi se väliä. Muuten kyllä sopivia mettänvieri peltoja on.

Mitä kuivikkeeseen tulee niin oljet saa omilta hehtaareilta tietysti korjattua, mutta paljon niitä paaleja keskimäärin sitten tulee niin siitä ei ole mitään käryä. Rukiista tietysti enempi kuin jostakin lyhyestä vehnästä tai ohrasta. Mut jos ulkopuolelta pitää saada paaleja niin se voi olla hieman hankalampi homma. Ainakin niistä joutuu todennäköisesti jotakin maksamaan.

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 10.11.20 - klo:12:23

Ja lopuksi kannattaako harkita jos on lähelle 300ha luomupeltoa näpeissä? 

Siis jos se luomupelto on näpissä mutta ei omaa niin sitten kannattaa ehkä harkita. Jos on omaa ja maksettu niin sitten toki ei

Niin no en mä ajattelis mitään eläimiä, jos ei velkaa olisi. Tässä vaiheessa vuotta vetäytyisin uuninpankolle ja alkaisin räkimään kattoon.. Heräilisin sitten kun kevät aurinko alkaa joskus huhtikuussa valaisemaan maisemaa.. 

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 10.11.20 - klo:07:17

Lainaus käyttäjältä: sorkkis - 09.11.20 - klo:19:52

Lainaus käyttäjältä: MKR - 08.11.20 - klo:21:59

Sertisiemenet. Ostetaan 14% ja myydään peittauksen jälkeen 24%.

Jep .
Mutta on muitakin maataloudessa .

On. Lihasikatila esim. Maksaa joka vuosi alvia. Porsaat ja siat 24% alvi mut rehut 14%. Tässä yhtälössä käy niin et jo pienestä katteesta verottaja vie loputkin.. 

Ihan samanlaillahan siinä käy,jos rehujen alvi nostetaan 24:ään. Jos taas kaikki alvit lasketaan 14:ta,niin eiköhän tuosta tulevalle hyödystä mene eurot muihin taskuihin kuin sinun.

Niin jos rehut ois 24% niin kate kun on onneton ja aina jotakin muutakin joutuu ostamaan vuosittain niin tilanne olisi nollassa tai hieman oltaisiin saama puolella. Nyt pitää aina varata useampi kiloeuro jostakin helmikuun loppuun. Ei sillä tietysti kukaan rikastu ja läpimeno erä se on ja tulee tiedostaa, mut viljajussit ei tätä ymmärrä kun aina on saama puolella..

Siis onhan tämä hyvin tukiriippuvainen ala, sitä ei voi kiistää. Ainakin tällä hetkellä. Tukea tässä maassa saa liki kaikki. Mutta miksi ei harjoittaisi tuotantoa jos se on tukien kanssa kannattavaa? Ihan yhtä hyvin se tuilla ansaittu raha kelpaa maksamiseen kuin lihasta saatu, maito raha voi olla tehokkaampaa🤣🤣, riittää kun maksaa puolet laskusta kerrallaan.

Mutta jos on halua kokeilla ja liki puitteet niin ilman muuta. Ja sitten jos homma toimii niin voi enemmän investoida.

Et sä Antti näitä mun tuki rahoja 200000€  saisi vaikkei mulla emoja oli.

Mää oon vähän miettinyt asiaa niin, että noi tukirahat on aika varmoja rahoja, kun laittaa vaan ruksit oikeisiin paikkoihin ja lähettää "paperit" ajoissa niin voi melko varmana pitää rahojen tuloa. Toki tukipolitiikka muuttuu mut se 5-7 vuoden jakso on melko varma ja muutokset eivät kuitenkaan ole aivan radikaaleja. Toista se on sitten itse tuotanto ainakin lihasikapuolella. Porsaan hinta elää, rehujen hinta elää, lihan hinta elää. Aina ei elukatkaan kasva optimaalisesti ja näin kate voi jäädä pakkasellekkin.

Lainaus käyttäjältä: antti-x - 10.11.20 - klo:15:41

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 10.11.20 - klo:12:23

Ja lopuksi kannattaako harkita jos on lähelle 300ha luomupeltoa näpeissä? 

Siis jos se luomupelto on näpissä mutta ei omaa niin sitten kannattaa ehkä harkita. Jos on omaa ja maksettu niin sitten toki ei

Mistä 101 sitten valittaisi jos ei emolehmien huonosta kannattavuudesta .  ?

Pitäähän sorkkikselle saadan jotain vänkättävää 

Ihan yleisenä vinkkinä emoja (ilman välitöntä nautataustaa) suunnitteleville:

Ei kannata. Siis oikeasti koko konsepti siitä että Suomessa hyysää tonnin painosta eläintä koko vuoden siksi että saa tuotettua vasikan josta saa keskimäärin ehkä 7-800€ (sonnista saa enemmän mutta eivät ole kaikki sonneja) perustuu pelkkiin tukiin. Ilman tukia ajatus on absurdi. Emakko tuottaa 30 porsasta, noin 1500€ vuodessa ja on halvempi hoitaa (vähemmän ruokaa ja paskaa vaikka enemmän käsittelyä), ja siti sekin ala on keskimäärin heikosti kannattava.

Joku voi sanoa että ihan ok hommaa, ja niin joku voi sanoa lampaiden pidostakin. Joo kaikenlaista voi harrastaa. Mutta bisneksenä ollaan samalla tasolla kuin metsästämisessä, paitsi että metsästys vie aikaa vain silloin kun sitä itse haluaa käyttää. Emot ja lampaat pitää hoitaa joka päivä.

Ja lisätodisteena se että kannattavimpia sikatiloja, maitotiloja, kanatiloja, loppukasvatustiloja, viljatiloja, puutarhoja, yms löytyy osakeyhtiöinä yrityshausta. Emolehmä tai lammastiloja ei pahemmin.

Pari kannattavaa  emotilaa on, niillä on tosi paljon peltoa ja eläimet ja pellot luomussa. Eli jos yli 300 ha luomupeltoa on näpissä niin sitten kannattaa harkita.

Joo ymmärrän kyllä ja ajatuksen tasolla tämä vasta on. Ja jos olisi valmis rakennus niin asian kokeilemiseen olisi matalampi kynnys, mutta jos rakennukseen joutuu investoimaan niin sitä ei hetken mielijohteesta tehdä.

Näkemyksesi on varmasti osittain oikea sian hoidosta verrattuna nautaan. Sian hoidossa on sekin, että elukat on sisälle ja jos muistaa lukita oven illalla lähtiessään niin kaikki elukat on aamulla ainakin sen rakennuksen sisällä.  Kysehän on siitä mihin tukia jaetaan ja mihin ei. Kaikki muu kun on kädestä suuhun elämistä. Suomessa on linja valittu ettei itse sikojen pito tukia tarvitse. Joo ehk korvauksia on ja kansallisen tuen rippeet, mutta ehk vaatii toimenpiteitä ja kansallinen tuki loppuu. Naudat nauttivat kuitenkin vielä palkkiotaan. Lisäksi luulisin kuitenkin, että sikalan rakentaminen on aika paljonkin kalliimpaa kuin emolan jo ihan niinkin ajatellen, että emot pärjäävät viileämmässä ilmassa. Mutta eroja ja kustannuslaskelmaa tässä tehdään. Jos sikatalous näyttäisi vähänkään valoisalta niin siihen investoitaisiin, se on tuttu ala, mutta sen kuuluisan tunnelin päässä ei valoa näy ja joka vuosi vain synkkenee.

Syy miksi emolehmätiloja ei löydy yrityshausta niin voisiko se johtua siitä, että tilat ovat keskimäärin aika pieniä ja toimiala muutenkin suomessa kohtuu uusi?

Ja lopuksi kannattaako harkita jos on lähelle 300ha luomupeltoa näpeissä?