Kun koko maataloussektorin toiminta on oikeasti tappiollista ilman tukia, ihan sama, mikä suuruuden ekonomia olisi kyseessä, vähiten kansantaloudellista tappiota tulee sen tuottamattoman pellon tukemisesta, varsinkin kun tehotuotannon panokset tulevat merkittävältä osaltaan ulkomailta. Tätä on Uuden Matematiikan opin saaneen peruskouluikäpolven vaikeata ymmärtää.
Suljettujen markkinoiden aikana valtion kustannus oli kaksinkertainen; piti pitää maanviljelijöiden elintaso palkansaajien mukana tavoitehinnoilla ja tuilla, ja samalla piti dumpata vientituilla ylijäämät ulkomaille. Nyt koko EU:n alueella CAP-ratkaisussa ajateltiin, että kiinteä hehtaarituki, ilman arviointia , mitä siinä pellolla tehdään, riittäisi säätelemään tuotantoa, jos kaikki alkavat viljellä jotakin muotikasvia, niin hinnanlasku pitää siitä huolen, että innostus lopahtaa, aiheuttamatta ylimääräisiä kustannuksia tukipuolelle.
Tämän systeemin pilasi useissa maissa, myös Suomessa, tuotantoon sidotun tuen jääminen tietyille maataloussektoreille. Jos EU yrittikin poistaa niitä, tulivat jäsenvaltioiden omat kansalliset tukimuodot mukaan. Ympäristökorvausjärjestelmäkin tuli enemmän maankäytön tueksi kuin toimenpiteiden tueksi. Pinta-alatuet ilman korjuuvelvoitetta, ilman mitään pakollista kasvia, ne alun perin olisivat olleet valtioille ja EU:lle ennustettava kustannus maatalouden tukemisesta. EU:n budjetti itse asiassa on pysynyt laskusuunnassa, koska dumppauskustannus on jäänyt pois, interventiotakin aika vähän on käytetty.
Ainahan lobbarit ovat näissä systeemeissä mukana, että saisivat itselleen pienen lisätulon, pilaamalla kaikkien markkinat.
-SS-
Viimeksi muokattu: 24.11.18 - klo:13:56 kirjoittanut -SS-