Eli miljoonan änkyrän yhteinen kartelli (energiantuotantomalli) tai suomalaisen maatalouden alasajo kaikki rajat avaamalla, toisi maatalouteen järkeä?
Taidan mennä mieluummin tällä nykyisellä järjettömällä systeemillä.
Järkeä hommaan voisi saada sillä että hatusta tai perseestä revittyjen ympäristötoimenpiteiden ja lannoitusrajojen sijasta lähdettäisiin tekemään enemmän oikeaa tutkimusta aiheesta. Eli vertailtaisiin valtaojien ravinnetasoja kun vieressä on pelto joka on joko suojavyöhykettä, keinolannoitettua viljaa tai vaikka nitraattidirektiivin rajat ylittäen (eli paljon paskaa) lannoitettua nurmea. Tai vaikka laidunnettu lohko. Ja tietty luomulohkoja pitäisi kanssa olla mukana vertailussa. Ja ennen kaikkea pitäisi mitata viljelyn kokonaispäästöjä mukaanlukien koneiden polttoaineet, kaikki rahdit, ja viljelykaluston elinkaarikustannukset ympäristölle. Ja sitten kun tiedettäisiin miten homma ehkä oikeasti toimii, voitaisiin miettiä mistä kannattaa maksaa. Todennäköisesti koko viherfasismi osoittautuisi aika turhaksi niiltä osin kun lietteen tai keinolannoitteen kanssa jätetään oikeasti edes metrin verran suojakaistaa vesistöön nähden.
Eräs ystäväni oli vuosia sitten pitänyt yliopistolla luennon siitä miten persiillään tämä koko tehoviljelyn ketju on. Siellä oli olleet Valion ja silloisen Kemiran miehet melko hiljaisina kuuntelemassa.
Tiivistettynä sanoma oli suunnilleen sellainen, että tämä happosäilöntään ja keinolannoitukseen perustuva ravinteiden kierrätysketju on kestämättömällä pohjalla. Nyt kun tätä tehomaataloutta on harrastettu muutamia kymmeniä vuosia, huomataan miten maan rakenne muuttuu ja maan happamoituminen lisääntyy. Monessa paikkaa on eloperäisen aineksen häviäminen pelloista vakava ongelma. Tätä paikataan sitten lisäämällä keinolannoitteiden määrää.
Keinolannoitteista johtuen lopputuotteiden ravinnepitoisuudet ovat romahtaneet verrattuna aikaan ennen keinolannotteita. Luomukin on suurelta osin huuhaata, pellon puhdistuminen kestää luokkaa 15 vuotta ja homma torpedaan heti kun otetaan vastaan happosäilötyllä rehulla ruokitun karjan lietelantaa.
Kuten joku edellä sanoi, on täällä vuosikymmenet keskitytty kasvattamaan paljon hyvälaatuista bulkkia, mutta ravintoarvot ja maku on lopputuotteissa toisarvoisessa asemassa. Tämän agendan ajamiseen on valjastettu teollisuuden myötävaikutuksella yliopistotutkijat jotka eivät yksinkertaisesti voi tutkia kuin omaa kapeaa sektoriaan ja kokonaisuudesta täytyy pitää mölyt mahassaan. Nykymaatalous on tieteellisesti perusteltua ryöstöviljelyä ja sillä ei ole kestävää pohjaa.