Tässä ketjussa kun hehkutetaan näitä vaihtoehtoisia sijoitusmuotoja, niin ihan omasta kokemuksesta voisin kommentoida, että pelto ja metsä on olleet ylivoimaisesti varmimpia sijoituskohteita. Henk.kohtaisesti pidän metsää vielä parempana kuin peltoa. Suurimpana syynä sen likviditeetti pitkässä juoksussa sekä ahkerasti hoidettuna pääoma kasvaa loogisesti vuosien saatossa. Pellon suurin riski on ostajien puute tulevaisuudessa. Tämä koskee myös asuinkiinteistöjä. Todella tarkkaan saa miettiä, mistä sen kämpän ostaa. Hyvä hinta-laatusuhde ei riitä, jos pitkällä tähtäimellä uhkana on raju ylitarjonta. Hyvä esimerkki mm. Jämsä. Viime vuonna valmistunut yksi uusi omakotitalo. Kaikki ymmärtävät miksi näin. Osakkeissa on helmiä, mutta myös paljon epäonnistumisia. Vain harva yhtiö on ikuinen ja suurikin firma seisoo loppujen lopuksi savijaloilla, jos sen toimintaolosuhteissa tapahtuu dramaattisia muutoksia. Omistuksissa tulisi olla dynaaminen elementti mukana, toisin sanoen, niistä pitäisi pystyä luopumaan nopeasti, jos tilanne sitä edellyttää. Maa on jotenkin sellainen, että siihen on ollut helppo sitoutua "lopullisesti". Kaikki muu on vähän sellaista "nääh, menköön". Kaikissa on puolensa, se hajauttaminen lienee edelleen järkevä ratkaisu. Kaikkien rahojen ei tarvitse olla niin tuottavasti kiinni, kunhan ne palvelevat sitä hajauttamisen ideaa.

Muualta rahansa tienannut? Se tuntuu olevan joillekin kova paikka. Eikö viljatilaa saisi laajentaa? Onko kaikki viljatilat harrastustiloja?  Vai onko olemassa joku hehtaariraja jonka yläpuolella olevat saavat laajentaa, jotka katsotaan ns. Paremmiksi viljelijöiksi, tai voisiko sanoa oikeiksi viljelijöiksi.

1960-1970- luvuilta periytyvä ideologia edelleen on, että rakennemuutoksessa jaetaan tilat kolmeen: laajentavat eli valitut tilat, hävitettävät tilat (mahdollisesti pakolla ensimmäisen ryhmän lisämaaksi takavarikoitavat) ja sosiaalisin/aluepoliittisin syin tuettavat tilat.

-SS-

1960-1970- luvuilta periytyvä ideologia edelleen on, että rakennemuutoksessa jaetaan tilat kolmeen: laajentavat eli valitut tilat, hävitettävät tilat (mahdollisesti pakolla ensimmäisen ryhmän lisämaaksi takavarikoitavat) ja sosiaalisin/aluepoliittisin syin tuettavat tilat.

-SS-

Jaa mistä tuo paatos taas tulee paitsi perusteettomasta katkeruudesta? Itse edustan laajentavaa tilaa (eikä siihen ole tarvinnut mitään mandaattia keneltäkään hakea, kunhan on päätetty niin tehdä vaikka pääomia ei kovin paljoa ollut pohjalla) mutta samaan aikaan olen tänne kirjoittanut että peltoa ei varsinaisesti kannata ostaa eikä myydä.

Tässä ketjussa kun hehkutetaan näitä vaihtoehtoisia sijoitusmuotoja, niin ihan omasta kokemuksesta voisin kommentoida, että pelto ja metsä on olleet ylivoimaisesti varmimpia sijoituskohteita. Henk.kohtaisesti pidän metsää vielä parempana kuin peltoa.

Näin voi ollakin.

On metsälläkin riskinsä, tällä hetkellä suurimpana ehkä nämä erilaiset EU:n viherideologiat ja vastaavat.

Täysin riskitöntä mutta hyvätuottoista pitkän ajan sijoituskohdetta ei liene olemassakaan...

Kateus on kovaa.. Toisten mielestä peltokauppaa tai muuta investointia ei voi rahoittaa "muulla rahalla", vaikka se olisi omaa. Siipikarjayksiköt ovat kannattavuuden kärjessä, mutta kyllä niidenkin suuryksiköiden rahoittamiseksi on paljon keskenkasvuista metsää kaatunut. Viisastako?

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 29.12.23 - klo:20:24

Tässä ketjussa kun hehkutetaan näitä vaihtoehtoisia sijoitusmuotoja, niin ihan omasta kokemuksesta voisin kommentoida, että pelto ja metsä on olleet ylivoimaisesti varmimpia sijoituskohteita. Henk.kohtaisesti pidän metsää vielä parempana kuin peltoa.

Näin voi ollakin.

On metsälläkin riskinsä, tällä hetkellä suurimpana ehkä nämä erilaiset EU:n viherideologiat ja vastaavat.

Täysin riskitöntä mutta hyvätuottoista pitkän ajan sijoituskohdetta ei liene olemassakaan...

Toisaalta metsän kasvatuksen riskeinä näkisin entistä enemmän tulevaisuudessa jatkuvat kuivat kaudet ja tuulituhot. Samaan aikaan tuholaiset lisääntyvät, metsiä täytyy kaataa liian aikaisin, ettei kirjanpainaja tms. iske. Kuusikot todella ovat vaarassa. Sekametsiä pitäisi kasvattaa, mutta koivu on käytännössä arvoton puu ja männyn taimet taas maistuvat erityisen hyvin hirville. Ei ole helppoa, metsätalouskaan.

Sijoituskirjallisuudessa hehkutetaan indeksiin sijoittamista. Tosin mistä tietää, milloin on laman pohja ja oikea aika alkaa sijoittamaan. https://www.nordnet.fi/fi/opi-uutta/koulu/sijoitusrahastot/indeksisijoittaminen

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 30.12.23 - klo:00:12

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 29.12.23 - klo:20:24

Tässä ketjussa kun hehkutetaan näitä vaihtoehtoisia sijoitusmuotoja, niin ihan omasta kokemuksesta voisin kommentoida, että pelto ja metsä on olleet ylivoimaisesti varmimpia sijoituskohteita. Henk.kohtaisesti pidän metsää vielä parempana kuin peltoa.

Näin voi ollakin.

On metsälläkin riskinsä, tällä hetkellä suurimpana ehkä nämä erilaiset EU:n viherideologiat ja vastaavat.

Täysin riskitöntä mutta hyvätuottoista pitkän ajan sijoituskohdetta ei liene olemassakaan...

Toisaalta metsän kasvatuksen riskeinä näkisin entistä enemmän tulevaisuudessa jatkuvat kuivat kaudet ja tuulituhot. Samaan aikaan tuholaiset lisääntyvät, metsiä täytyy kaataa liian aikaisin, ettei kirjanpainaja tms. iske. Kuusikot todella ovat vaarassa. Sekametsiä pitäisi kasvattaa, mutta koivu on käytännössä arvoton puu ja männyn taimet taas maistuvat erityisen hyvin hirville. Ei ole helppoa, metsätalouskaan.

Ja lumituhot.

Niitä tullut entistä enemmän viime vuosina. Tänä vuonna näyttää erityisen pahalta. Appiukolla dataa säästä pitkältä ajalta, ja tämä alkutalvi on tällä hetkellä toiseksi lumisin 50 vuoteen. Näkyy pahasti varsinkin männiköissä, mitä näillä nurkin metsät yleisesti ovat, puuta taipuu tai katkeilee. Kolmisen viikkoa sitten ollut lauha keli oli pahimmoilleen, ei pudottanut kaikkea lumia puista, tarttui entistä lujempaa eikä lauhan hetken tuuletkaan riittäneet. Sen jälkeen lunta tullut tasaisen tappavaan tahtiin+ kosteahkoa pakkasilmaa kun mereltä painaa kosteutta. Puut kuin postikortissa, lunta kuin kainuussa tai lapissa mutta puut ei ole samaa kynttilämallia tai perimältään sen muotoisia että kestäisivät.

Marraskuun lopussa harvennettu metsä pitää käydä uudelleen läpi keväällä ennenkuin lumet lähtee, ja perkata kaatuneet/katkeilleet puut pois Ei oikeen innosta ostamaan metsää, nyt olisi ollut lähes rajalla myynnissä harvinaisen iso kohdekin. En edes tarjonnut, aiemmin tullut tarjottua useista kohteista ja aina jäänyt luu käteen. Pellon ostossa sama. Kummankaan hinnat ei ole olleet pitkään aikaan järkevällä tasolla, alueellisesti. 100km sivuun, ja hinta olisikin jo ihan muuta.

Pellon hinnoissa on alueellinen vaihtelu suurta maakuntien sisällä . Esim. Pohjois- Pohjanmaalla : perunavyöhyke vs.  Koillimaa. Metsäpuolella hinnat on ollut kaikkialla korkealla.

Koivu ei ole arvoton puu, päinvastoin, nyt kun ryssästä ei koivua enää tuoda, sen kysyntä ja hintakin on noussut, ja koivun hinta pitää myös suhteuttaa sen kasvunopeuteen, nopeampi kierto ja muutenkin nyt lehtipuusekoitusta pitäis suosia. Koivuviha on perusteeton jäänne 1970-luvulta.

Tosiaankaan koivu eiole arvoton, tyvikoivusta saatiin yli kaheksan kymppiä kiinnolta .Kiertoaika 50 v tuolla palstalla.kuusellakin alkaa päästä uusilla jalosteilla jo 50 v kiertoon ja puuta saa kiertoajalla reilu 600 mottia ,yhdellä lannoituksella.

Pellon hinnastahan tässä saitissa puhe. Ostettu 3 vuoden sisään 13,9ha.
Avo-ojaa. 1 pala 10.25ha. 2. pala 3,7ha.
2. palasta maksoin vähän liikaa., mutta hyvät kulkuyhteydet jne.
kauppahinnat olleet 5000-7750€/ha, Lahden seutu.

1. pala salaojitettu jo 2v sitten, 2. palaa en vielä salaojita, aika näyttää..

Kyllähän koivu tukkipuuna on kohtuu arvokas. Pakkaavat vaan olla aika vänkyriä näillä seuduilla nuo koivut. Viimeisimmältä leimikolta tosin tuli jokunen kiinto vanerikoivua.

Pellon hinnastahan tässä saitissa puhe. Ostettu 3 vuoden sisään 13,9ha.
Avo-ojaa. 1 pala 10.25ha. 2. pala 3,7ha.
2. palasta maksoin vähän liikaa., mutta hyvät kulkuyhteydet jne.
kauppahinnat olleet 5000-7750€/ha, Lahden seutu.

1. pala salaojitettu jo 2v sitten, 2. palaa en vielä salaojita, aika näyttää..

Toki. Nämä nyt aina rönsyävät, enkä liene yksin syypää siihen