Oma ihan jopa valmistusaikaansa nähden hyvä kärry löytyy. Eipä tuolla nykyään tule ajettua kuin omilta moottorisahalla tehdyiltä harvennuksilta rankaa, tuulenkaatoja ja pellonlaidoilta risuja. Moton jäljille ei kyllä ole asiaa kuin oikeasti siihen käyttöön varustellulla traktorilla. Äkkiä se oman ajon kannattavuus vähenee kun renkaan särkee kantoon tai särkee jotain muuta koneesta.

Jep. Jos työmaa on kooltaankin sellainen että sen on iso moto tehnyt niin pitää olla jokin erityinen syy alkaa niitä itse ajamaan. Rahan tienaaminen tuskin käy syyksi.

Maaston helppouden salliessa moton jälkiä on kyllä melkein mukavampi ajella kuin raivaussaha-metsurin jäljiltä; moto on kuitenkin jo nuhjannut kaikki tappikannot ja sellaiset pehmeiksi. Ikävin on sellainen jossa on äskettäin raivuri käynyt ja jättänyt jokaisen risun 30 cm tapille ja sitten ne rangat vielä siinä päällä. Olen joskus käynyt ajolinjat siistimässä etukäteen pahimmista tapeista kun on ollut tuollainen projekti.

Maaston laatu määrittelee ensisijaisesti kannattaako moton jälkeen lähteä omalla traktorikalustolla. Kiviset louhikot, jyrkät mäet, pehmeät paikat jne. Kuinka ajattelee siellä selviytyvänsä. Jos tasaista, vähäkivistä pohjaa, jossa ei monttuja ole, niin puitten kerääminen on ehkä helpointa hommaa mitä tiedän. Tosi mukavaa, kun puut ovat aina fiksusti uran vieressä järjestyksessä jne. Luonnollisesti alustaraivaus kannattaa itse tehdä niin, että kannot on vedetty hyvin lyhyeksi. Jos lunta on edes jonkun verran, niin sinne ne jää kadoksiin. Moto painaa irtonaisen massan renkaidensa alle ja itse painaa lisää. Kyllä ne urat sinne asettuu. Renkaisiin kannattaa laittaa paineet ainakin 2bar, torjuu paremmin tikkuja.

Joo ei sitä mihinkään suolle kannatakkaan mennä, lähinnä näitä harjujen lakia tai loivia rinteitä ja hiekkakankaita ajattelin.

Välillä tulee yllätyksiä. Kuten hyvin tasainen, lähes peltokelpoinen palsta, josta löytyy yllättävän syvät, erittäin vinolla kalanruotokuviolla kaivetut ojat.
Ärsyttävä tehdä mitään kun ei noista kaikista - varsinkaan siitä kokoojaojasta tai sen lähellä muistakaan ojista - pääse edes lumen aikaankaan yli kuin täyttämällä ojaa reilusti puilla.  ja niitä ojia on riitävän tiheässä...

Ei oikein mitenkään saa muodostettua edes mielekkäitä lenkkejä vaan joutuu peruuttelemaan teräviin kiiloihin ja ojamaavallien väleihin loppuviin umpiperiin . Ei myöskään voi valita puuston suhteen järkevintä ja vähiten haaskaavaa luontaista ajoreittiä kun ojan päälläkään ei pysty ajamaan .

Vähempikin ojasyvyys olisi kyllä riittänyt kuivatukseen...  tietysti 1510 JörnDonner ja Ponsse Buffalo menisi varmaan noista yli niin että telit vaan keinahtaisi ja hydrostaatti pitäisi hieman tiukemman ulinan.

Itellä kanssa sellainen joskus -60luvulla ojitettu suo jossa ojat kalanruotokuviolla ja 20metrin jaolla. Ja sen verran syviksi kaivettu että tuolla 20metrin saralla on traktori käännettävä ympäri tai sitten puoli kuormaa ropsia täytteeksi🙈

metsäjussi,   kukas nuo ojat on kaivattannu?   olis kiva tietää mikä on se taho joka on aikoinaan etes hyväksyny nuo mettäojitukset.. 

Meillä päin oli kuulemma (itse en ollut näkemässä) -60 ja -70 luvulla jotain valtion tukemia hankkeita joissa soita ja salomaita ojitettiin. Täällä on nykyään ojittamattomat suot harvassa.

Oma ihan jopa valmistusaikaansa nähden hyvä kärry löytyy. Eipä tuolla nykyään tule ajettua kuin omilta moottorisahalla tehdyiltä harvennuksilta rankaa, tuulenkaatoja ja pellonlaidoilta risuja. Moton jäljille ei kyllä ole asiaa kuin oikeasti siihen käyttöön varustellulla traktorilla. Äkkiä se oman ajon kannattavuus vähenee kun renkaan särkee kantoon tai särkee jotain muuta koneesta.

Moton jäljitä parempi ajaa kuin sahamiehen, mutta sinä on useita reunaehtoja. Ensimmäinen että motolla katotaan urat niin, että traktorilla voi ajaa ja puidaan täytettä monttuihin, väistellään kivet, puidaan ojiin täytettä jne. Teen edellä motolla ja vanha isäntä kerää traktorilla perässä. JOS tekisin niinkuin motolla pääsee, ei siellä perässä traktorilla tultaisi. Hidastaa merkittävästi hakkuuta, ja teettää lisätyötä, mutta urat pysyy pienellä kalustolla maltillisina. Näillä nurkin ojaväli 30 metriä, ja siis käytännössä ihan kaikki metsät ojitettu eikä ojattomia rinteitä tai muita maastonkohtia. Tuo ojaväli pahin mahdollinen kun saratkin usein kapeita, reunat kun kiertää, pakko ajaa vielä toinen kiekka kahtapuolen keskellä sarkaa olevasta ojasta. Näin uraväliksi tulee teoriassa 15metriä, 20 metrin ojaväli mahdottomuus kun ojan laidalta ei yllä toiselle puolelle riittävän kauas. Metsurihakkuuna nämä menee paremmin, kun voi venyttää uraväliä omalla hiellä...

Välillä tulee yllätyksiä. Kuten hyvin tasainen, lähes peltokelpoinen palsta, josta löytyy yllättävän syvät, erittäin vinolla kalanruotokuviolla kaivetut ojat.
Ärsyttävä tehdä mitään kun ei noista kaikista - varsinkaan siitä kokoojaojasta tai sen lähellä muistakaan ojista - pääse edes lumen aikaankaan yli kuin täyttämällä ojaa reilusti puilla.  ja niitä ojia on riitävän tiheässä...

Ei oikein mitenkään saa muodostettua edes mielekkäitä lenkkejä vaan joutuu peruuttelemaan teräviin kiiloihin ja ojamaavallien väleihin loppuviin umpiperiin . Ei myöskään voi valita puuston suhteen järkevintä ja vähiten haaskaavaa luontaista ajoreittiä kun ojan päälläkään ei pysty ajamaan .

Vähempikin ojasyvyys olisi kyllä riittänyt kuivatukseen...  tietysti 1510 JörnDonner ja Ponsse Buffalo menisi varmaan noista yli niin että telit vaan keinahtaisi ja hydrostaatti pitäisi hieman tiukemman ulinan.

Onhan se hienoa huomata, että jotkut koneet ovat tehty jotain asiaa varten. 

metsäjussi,   kukas nuo ojat on kaivattannu?   olis kiva tietää mikä on se taho joka on aikoinaan etes hyväksyny nuo mettäojitukset..

Sanoisin jos tietäisin. Voihan se olla että siihen on ollut jonkinlainen vesitaloudellinen perustekin, on saatu vähän kaatoa paikkoihin joissa sitä ei luonnostaan ole.
Ei ne ojat ole kasvua haitanneet kyllä, päätehakkuun jälkeenhän ne on kaivettu. Ei ole mahdottomia maastoja, on vain sopimatonta kalustoa...

Jossain on hyvä kun pystyy ajamaan ojan päällä ja hakkaamaan siitä. Mutta ei noin isojen ojien.

Vuosia sitten olin yhdellä työmaalla jossa oli kanssa vähän reippaammat ojat tiheässä - ja kaikki tasan poikkipäin pitkää kapeaa palstaa. Tietysti valumasuunta oli sinne ja ojitettu yhteisprojektina naapurin kanssa. Ihan OK varmaan ojituksena mutta eipä sinne tarvinnut tuulenkaatoja harrastevempuloilla mennä hakemaan.

Yhden mielenkiintoisen menneisyydessä muistan myös. Ilmeisesti ollut vähän kovemman luokan kaivukone mätästämässä, hirmu suuria kiviä väännetty ylös ja monttujen syvyys oli ennemmin yli puoli metriä kuin alle. Oli hauskaa kävelläkin siellä, keväällä ohuen lumen alta ei aavistanut mitä alla on. Yhteen tipahdin kun montussa ollut jää petti, mulasin sitten  lähes munia myöden kylmässä vedessä. Siltä päivältä läksin kotiin kuivattelemaan, loppui mielenkiinto :-)
Samalla työmaalla oli mielenkiintoinen kivi, selvästi sulaan kivinainekseen oli maailman alussa uponnut sellaisia kiviä jotka eivät siinä  lämmössä sulaneet.

Tänään oli aika täydellinen ajoitus: vaimo soitti ja kertoi että olisi ruokaakin tarjolla. Seuravalla puulla rivahti giljotiinia ruokkiva letku.