Makelle seuraava vaihe. https://www.youtube.com/shorts/n8pLKhdNZio

Millainen menetelmä/laite on optimi jos ajatellaan polttoaineen kulutusta ja kasvustosta saatavaa hyötyä kokonaisuutena. Siis kattaako murskauksen hyöty kohonneet polttoaine kulut.

Millainen menetelmä/laite on optimi jos ajatellaan polttoaineen kulutusta ja kasvustosta saatavaa hyötyä kokonaisuutena. Siis kattaako murskauksen hyöty kohonneet polttoaine kulut.

Riippuu siitä kuinka pitkäaikaista nurmea yritetään säilyttää. Jos vaan pari vuotta, niin niittokone riittää hyvin. Sitten jos on iki-lhp, niin murskaavalla ajo pari kertaa kesässä pitää kasvuston elinvoimaisempana. Niittokoneen niittämä massa on sen verran paksua, että se vaikeuttaa kasvuston selviämistä. Heinämaat harvenee ajalle. Toki kasvilajeillakin on merkitystä nurmen pysyvyyteen. Pitkäaikaiseen nurmeen ei kannata apiloita laittaa vaan tyytyä perusvarmoihin timoteihin ja nurminataan.

Kesannon tai LHPn päättämisessäkin on niittovehkeillä merkitystä. Jos on tarkoituksena ruiskuttaa loppukesällä glyfot ja ottaa pelto takaisin viljelyyn, saattaa pelkästään juuresta katkaistu, murskaamaton pitkä heinä olla ongelma. Ensin ne paksut karhot estävät kasvuston toipumisen ruiskutuskuntoon, ja sitten ne vielä takkuavat muokkauksessa.

Kesannon tai LHPn päättämisessäkin on niittovehkeillä merkitystä. Jos on tarkoituksena ruiskuttaa loppukesällä glyfot ja ottaa pelto takaisin viljelyyn, saattaa pelkästään juuresta katkaistu, murskaamaton pitkä heinä olla ongelma. Ensin ne paksut karhot estävät kasvuston toipumisen ruiskutuskuntoon, ja sitten ne vielä takkuavat muokkauksessa.

Totta tuokin. Joku tuolla aikaisemmin pohti niittomurskainen tuunaamista kesanto käyttöön. Kuinka lujaa se murskain kela pyörii, että minkä moista tehoa sillä olisi saatavissa. Itselle aivan vieraita laitteita, en tiedä edes kuinka paljon se sitä kortta normaalisti murskaa.

Jos erilaisissa heinissä on tarkoitus nostaa vaan tukia ja päästä helpolla, kannattaa valita lyhyt kasvuisia lajeja, esimerkiksi niittynurmikka, punanata, puistonata. Nurmikko heinät ovat lyhytkasvuisia, joskus kun loppu siemenet kesken ja oli pari pussia nurmikko siementä niin kylvin sen peltoon, oli selkeästi lyhyempää

Itse ainakin haluaisin parin vuoden apilasta maksimi hyödyn.

Kesannon tai LHPn päättämisessäkin on niittovehkeillä merkitystä. Jos on tarkoituksena ruiskuttaa loppukesällä glyfot ja ottaa pelto takaisin viljelyyn, saattaa pelkästään juuresta katkaistu, murskaamaton pitkä heinä olla ongelma. Ensin ne paksut karhot estävät kasvuston toipumisen ruiskutuskuntoon, ja sitten ne vielä takkuavat muokkauksessa.

Takkuaa se murskattukin. Virnakasvuston kärhet ovat jotakin sitkeää kuitua, eivätkä ne mätäne silpussa. Ei mene välttäämällä ei kultivaattorilla eikä lapiorullalla.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: turkki - 22.07.26 - klo:15:29

Kesannon tai LHPn päättämisessäkin on niittovehkeillä merkitystä. Jos on tarkoituksena ruiskuttaa loppukesällä glyfot ja ottaa pelto takaisin viljelyyn, saattaa pelkästään juuresta katkaistu, murskaamaton pitkä heinä olla ongelma. Ensin ne paksut karhot estävät kasvuston toipumisen ruiskutuskuntoon, ja sitten ne vielä takkuavat muokkauksessa.

Takkuaa se murskattukin. Virnakasvuston kärhet ovat jotakin sitkeää kuitua, eivätkä ne mätäne silpussa. Ei mene välttäämällä ei kultivaattorilla eikä lapiorullalla.

-SS-

Jyräys, vai miten tästä on selvitty?

Kuten kirjoitin. Puna-apilan kun antaa kasvaa niiton jälkeen uutta kasvua niin menee muokkaimista läpi ainakin savimaalla.

Se et millä sit mitataan hyötyä vaikka nyt sit puna-apila kasvustosta joka on niitetty tai murskattu et kumpi on parempi niin pystyykö sellaista vertailua edes tekemään? Olosuhteet pitäisi saada samoiksi ja silti eroa saattaa syntyä maalajeista ja ajankohdista jne. Joo varmaan erittäin monimutkaisen koejärjestelyn jos pystyy luomaan niin coi saada jotain osviittaa. Muuten koe tyylillä tänä vuonna näin ens vuonna noin on melko tyhjän kanssa. Mut se mikä on varmaa niin löpöä ja aikaa kuluu niittokoneella vähemmän verrattuna murskaimeen..

Ja jos nyt vielä miettii et murskais vai niitto et kummasta suurempi hyöty niin pitää sitä puna-apilaa kolme vuotta kahden sijaan niin saat taatusti suuremman hyödyn kuin miettimällä konevalintaa... Kannattaa muistaa et suurin hyöty tulee maanpinnan alapuolisista osista. Onko sillä merkitystä millä se kasvin maanpinnan yläpuolinen osa hoidetaan?

Joku epäili karhon peittävyyttä ja tukahduttavaa vaikutusta. Jos tarkoitus on myös hoitaa asiaa niin ettei rikat saa ylivaltaa niin niittoja/murskauksia on tehtävä useampia kesässä kuin yksi. Tällöin karho ei edes tälläisenä (sateisena) vuotena ole  ongelma. Niille ikiheinille ei kai ole väliä riittää wt ovat vihreitä. Niihin ei sit taas löpöä kannata turhaa kuluttaa joten niitto niissäkin parempi tapa.

No makunsa kullakin mut vaikea keksiä syitä miksi niitosta pitäisi siirtyä murskaukseen.. 

No makunsa kullakin mut vaikea keksiä syitä miksi niitosta pitäisi siirtyä murskaukseen.. 

Se murskaaminen on vaan niin miehekästä hommaa. Siinä kun 200hv traktori on ihan polvillaan kun lykkää paksuun apilapehkoon, siinä sitä tuntee ihminen elävänsä. Siitä syntyy tarinoita "essonpaariin". Ei ketään kiinnosta mitkään niittokoneella hipsuttelut. 

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 23.07.26 - klo:00:11

No makunsa kullakin mut vaikea keksiä syitä miksi niitosta pitäisi siirtyä murskaukseen.. 

Se murskaaminen on vaan niin miehekästä hommaa. Siinä kun 200hv traktori on ihan polvillaan kun lykkää paksuun apilapehkoon, siinä sitä tuntee ihminen elävänsä. Siitä syntyy tarinoita "essonpaariin". Ei ketään kiinnosta mitkään niittokoneella hipsuttelut. 

Ajelin muutama viikko sitten 66 pitkin ja katsoin kun yhdellä vainiolla niitettiin hyvää puna-apilaa sorminiittokoneella ja edessä Dexta. Siinä sitä oli yritystä ja taivaspaikan menetys varmaan lähellä. 

Kannattaa muistaa et suurin hyöty tulee maanpinnan alapuolisista osista. Onko sillä merkitystä millä se kasvin maanpinnan yläpuolinen osa hoidetaan?

Eli esimerkiksi apilapellon pintakasvuston kuiva-ainesato on merkityksetön esimerkiksi typensidonnassa ? Ainakin jotkut palkokasvit tuottavat maasta ravinteita ja nystyräbakteerien typpeä myös maanpinnan yläpuoliseen satoon.  Roni Hyttisen tilakokeessa valkomesikän maanpinnan yläpuoliset osat sisälsivät melkoisesti juuristoa enemmän kuiva-ainetta ja edelleen ravinteita. Myös apilan korsisadossa on vähintään toinen puolisko kerätyistä ravinteista. Tässä  on mahdollisuus, että jos korsisato jää talveksi maan pintaan, varsinkin maasta pumpatun fosfaatin kohtalona on tulla pestyksi pintavalumiin.

Siksi leudonkin talven oloissa on muualla maailmassa viime aikoina otettu puheeksi kerääjien ja peitekasvien maanpintakasvillisuuden poistaminen talveksi esimerkiksi bioreaktoreihin (tai eläintalouteen), jotta vesistövalumia voitaisiin välttää ja saada kasvimassasta suurin ravinnehyöty irti.

Samasta syystä suojavyöhykenurmissa on ideana poistaa maan pinnan kasvusto, samoin lannan multauksessa on ajatuksena ollut vähentää pintavaluntaa ja haihtumista.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: bouli - 23.07.26 - klo:07:58

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 23.07.26 - klo:00:11

No makunsa kullakin mut vaikea keksiä syitä miksi niitosta pitäisi siirtyä murskaukseen.. 

Se murskaaminen on vaan niin miehekästä hommaa. Siinä kun 200hv traktori on ihan polvillaan kun lykkää paksuun apilapehkoon, siinä sitä tuntee ihminen elävänsä. Siitä syntyy tarinoita "essonpaariin". Ei ketään kiinnosta mitkään niittokoneella hipsuttelut. 

Ajelin muutama viikko sitten 66 pitkin ja katsoin kun yhdellä vainiolla niitettiin hyvää puna-apilaa sorminiittokoneella ja edessä Dexta. Siinä sitä oli yritystä ja taivaspaikan menetys varmaan lähellä.

Kalliin polttoaineen aikana,sopiva vehe.Mutta epäilisin ettei tuo apila kovin hyvin sormipalakista läpi mene,että saa siinä kuskin jalatkin liikuntaa...

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 23.07.26 - klo:00:11

Kannattaa muistaa et suurin hyöty tulee maanpinnan alapuolisista osista. Onko sillä merkitystä millä se kasvin maanpinnan yläpuolinen osa hoidetaan?

Eli esimerkiksi apilapellon pintakasvuston kuiva-ainesato on merkityksetön esimerkiksi typensidonnassa ? Ainakin jotkut palkokasvit tuottavat maasta ravinteita ja nystyräbakteerien typpeä myös maanpinnan yläpuoliseen satoon.  Roni Hyttisen tilakokeessa valkomesikän maanpinnan yläpuoliset osat sisälsivät melkoisesti juuristoa enemmän kuiva-ainetta ja edelleen ravinteita. Myös apilan korsisadossa on vähintään toinen puolisko kerätyistä ravinteista. Tässä  on mahdollisuus, että jos korsisato jää talveksi maan pintaan, varsinkin maasta pumpatun fosfaatin kohtalona on tulla pestyksi pintavalumiin.

Siksi leudonkin talven oloissa on muualla maailmassa viime aikoina otettu puheeksi kerääjien ja peitekasvien maanpintakasvillisuuden poistaminen talveksi esimerkiksi bioreaktoreihin (tai eläintalouteen), jotta vesistövalumia voitaisiin välttää ja saada kasvimassasta suurin ravinnehyöty irti.

Samasta syystä suojavyöhykenurmissa on ideana poistaa maan pinnan kasvusto, samoin lannan multauksessa on ajatuksena ollut vähentää pintavaluntaa ja haihtumista.

-SS-

Tämä on aivan totta, hyvässä apilassa on enemmän ravinteita kuin naudan kuivikelannassa…. Siksi erilaisilla heinillä pitäisi olla sadonkorjuu velvoite koska maahan jätettynä niistä tulee ravinnevalumia