Suomalainen kulttuuri on vähän tällainen. Sen takia koneita kai tuleekin vaihtoon melko vajailla hehtaareilla, kun sitä ei ole huollettu ja aletaan pelätä, että koskahan tämä laukee. Toisaalta se on aika kätevää, kun ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin ajaa ja sitten laitetaan suhteellisen tuorre kone taas vaihtoriviin "hyväkuntoisena".
Pikkupoikana ostin Patun kourakuormaajan naapuripitäjän huolelliselta ja tarkalta isänmältä, siisti oli, ei valunut vaseliinit tapin juurista, yhtään kertaa ei oltu rasvattu, muutama pusla yms piti vaihtaa... Vaseliinikauppias kävi tutun J:n luona kauppaamassa värkkejään...en minä niitä tarvii, mutta käy tuossa naapurissa...siellä naapurissa myyntipuheen alku, että J sanoi sinulta puuttuvan sekä prässi että rasvat... Sarkastinen huumori on joskus kaksiteräinen voiteluaine ei niin tuttujen kesken.
