En pitäisi suorakylvöä minään ehdottomana uskontona. Tarvittaessa toimitaan tarpeen mukaan, olkoonkin että mahdollinen suorakylvöllä aikaansaatu rakenteen paraneminen ehkä osittain menetetään jos välillä kynnetään. Ehkä matala keväinen esimuokkaus on se jonka avulla tasoittelua voi tarvittaessa oikeaoppisimmin tehdä.
aikojen saatossa kyntäminen on valikoitunut ihan käytännön syistä perusmuokkausmenetelmäksi. Ei kunnon äkeitä, ei "raskasta" kylvökalustoa, ei glyfosaattia, ei lannoitteita, ei kunnon ojitusta... näihin ongelmiin kyntö on vastannut. Vieläkin näkee joskus afrikasta kuvia, kun härillä kynnetään, niin tajuaa ettei sitä kylvöalustaa muuten saa tehtyä. Onko kyntäminen vanhentunut samalla, kun nämä ongelmat on yksi kerrallaan ratkaistu, voitaisko kynnöstä luopua? Kyntämisen haitat on myös hyvin tiedossa. Kyntäminen vaikuttaa jopa enemmän uskonnolta nykyisin 
Isäukko kun aikoinaan opetti kyntämään, niin hän painotti että mahdollisimman vähän pitää jäädä kyntämätöntä maata tolppien ja kivien ympärille, samoin piti ojien pientareet jäädä niin kapeiksi kuin mahdollista, tämä tietysti rikkatorjunnan kannalta näin.
Nykyään jos on huonokuntoinen pelto, jossa ojitus ei toimi kunnolla ja on painanteita joissa vesi seisoo, niin tälläisessä ei suorakylvö toimi, mutta kyntö antaa paljon anteeksi varsinkin sateisena kesänä.
Kuivana kesänä tälläinen pelto voi sen sijaan antaa yllättävänkin hyvän sadon.
