Mä oon pruukannu tehdä akkuliitoksen ihan tuollaisella puristusliitoksella, jonka saa akkukengässä olevaan pultinnokkaan kiinni. Voi helposti vaihdella kaapeleita akkukenkää irroittamatta.
Onko siinä järkeä? No ei ole. Varsinkin kun on pääkatkaisija. Siitä pultinkannasta olisi hyvä vedellä erillisiä sähköjä sinne tänne. Silloin se toimii, jos pääkatkaisija on laitettu miinuskaapeliin. Kuitenkin suurin harmi on akkukengän korkeus, jonka tuollainen liitos tekee. Jos tilaa on ja suojahuppu mahdollistaa sen, niin toimiihan se.
Ehkä paras olisi tuollainen akkukenkä, johon saa puristettua sen johdon suoraan kiinni. Ei turhia liitoksia ja ei vie tilaa.
Huonoja maita jos pelkää joissakin valoissa tai muissa ihmevempaimissa, niin kyllä sen parikaapelilla voi vetää varmaan maahan. Yleensä raktorissa ihan se runko. Jos sen vetää suoraan akunkenkään ja pääkatkaisija on miinuskaapelissa, niin savu voi nousta startatessa, jos pääkatkaisija on auki.
Toinen vaihtoehto on, jos päämaadoituskaapeli on huonosti kiinni rungossa tai jostain syystä virta ei jaksa sitä pitkin kulkea.
Eli siihen akkuun suoraan kytketyt vempainkaapelit navasta riippumatta aiheuttavat huonollä tsägällä oho-tilanteita.
Jostain syystä ihan uusissakin koneissa maadoituskaapeli tai maadoituspiste ovat ihan hirveitä. Plussa on suojattu ja johto on neekkerin gullin paksuinen, mutta maa on mitä sattuu. Kun se sama virta kuitenkin kulkee siinäkin, mikä plussassa.
Ja kun kaikki on cännissä ja kohta pilvessä, niin ihmetellään kun joku bitti ei käänny ympäri ja tökätään kaapeli kiinni ja vaihetaan poksia ja kiroillaan kun käet jäätyy.
