ja ite kun en luota nuihin tikivehkeisiin, et jonkun vuoten päästä sais esille helposti sen kuitin mikä kertoo mitä laittettiin siihen ja siihen niin teen kuittien kanssa mappijonon jatkoks. siitä mapista sit siirrän tuohon suonentieton ohjelmaan ja se sit laskee tarpeelliset. ja nuo pikkulaput skannaan paperille joka sit mappiin.. helpompi miusta löytää joku vanha ostokuitti vuosien takaa silleen kuin alkaa jotain seiskaa herättelemään ja uottamaan sen ilmoitusjonon loppua ja sieltä sit löytyykö vai; polkuvirhe, yritä uudelleen varmuuskopioinnin jälkeen...!!! voe helevattu sentäs!
Epäilysten myyteistä: esimerkiksi ensimmäinen digitaalinen valokuva on vielä luettavissa 63 vuotta ottamisensa jälkeen. Taitaa Oksasta aika jättää ennen kuin kuva haipuu näkymättömiin.... miksi jumittua johonkin Windows 7:ään ? Voihan sitä laittaa vaikka Ubuntu Linuxin ja voi hyödyntää aina ajantasaista järjestelmää. Ja muutaman satasen marketikoneet Windows 10:llä kiertävät ympyrää tuon vanhan koneen ympärillä. Eivät maatilat enää tahdo harmaafergulla tai Valmet 20:lla tehdä töitänsä, vaan on päivitetty
uudempaan traktorijärjestelmään ?
Se, että ihmettelet, miten vuosien päästä saa tietoa ulos, voit olla huoleti, vaikka kehitys on ollut nopeaa, useimmat laitteet ja tiedostot ovat olleet luettavissa kolmekymmentä vuotta, jopa vieläkin vanhemmat reikäkortit ovat luettavissa, kunhan niistä tiedetään edes osittainen tieto, mitä milläkin paikalla oleva reikä tekee. Samalla tavalla tuhansia vuosia vanhat hieroglyfitkin on saatu tulkituksi luettavaan muotoon, vaikka välillä olisivatkin olleet lukukelvottomia.
Tuollainen irtokiintolevy kahtena samanlaisena kopiona on edullinen säilöä turvallisesti pikkutilan arkisto, talletat vaan sinne ja pistät paloturvakaappiin, kolmen - neljän vuoden välillä virkistät tiedon sinne magneettimateriaalille. Tai jos haluat tuhat vuotta tallettaa, 4,7 GB optinen M-diski maksaa noin 3 euroa levy, tallennusasema noin 90 euroa. Moni nykypaperi on kellastunut ja haurastunut jauhoksi siihen tuhanteen vuoteen mennessä. Vain puuvillalla ja muilla kestävillä kuiduilla seostetut paperit vastustavat luonnollista hapottumistansa, ja silti niillekin luvataan maksimissaan 300 vuoden säilytysaika. Monet 1960-1970-luvun kirjoja säilyttävät kirjastot ovat havainneet sen ajan kirjojen tuhoutuvan aivan mureniksi vauhdilla, kun ei ei käytetty emäksistä prosessia eikä lumppua tms. vahvikkeena.
Minä kyllä luottaisin digivehkeeseen, esimerkiksi morsetuksella edelleen saadaan apu paikalle, kun kaikki muut viestitysmenetelmät ovat pettäneet, vaikka savumerkeillä sitten. Morsetus on eräänlaista digitaalista informaatiota, joka on säilynyt tulkittavana jo lähes 200 vuotta !
-SS-