Toki parempi syysvehnä pitää löytyä, Ceylon lopulta jää peränpitäjäksi, ehkä vaatimattomammat peltoheitot vielä tulevaisuudessa näkevät Ceylonia, ja altakastelupalstat ja kasvitautikäsittelyllä turvotettavat supersatoruudut menevät näille uusille lajikkeille.
-SS-
Pari vuotta sitten kehuit Ceylonia ihan kelpo vehnäksi. Mistä mielenmuutoksesi?
Samoin joskus aiemmin kritisoit kovastikin kalkituksen mielekkyyttä ja kannattavuutta, mutta kylläpä sen jälkeen olet peltojasi kalkinnut.
Luen mielenkiinnolla kirjoituksiasi, mutta ristiriitaiset mielipiteesi hämmentävät. Avaatko vähän mistä on kyse. Käsittääkseni olet jo pitkän ajan viljellyt joten hetkittäiset mielenmuutokset ovat poissuljettuja.
Hyvä, kun otit asian puheeksi.
1997 lähtien jokainen kotipeltojen kalkitus on ollut jään sulattamiseksi syysviljoilta (kuona sulattaa parhaiten, ei kalsiitti) . Kaikki muut kerrat onnistuivat, 2022 kevät ei. Kalkinlevittäjillä on tietty minimiannos, ja uusi Förbyn silikaatti- biotiitti kiertotaloustuote on tummahkoa ja kalkitukseltaan laimeampaa, joten 5 tonnia sitä tavaraa vastaa vain noin 2,5 t kalsiittia. Myönnän, että osin yli 7:n pH alkaa olla osalla aluetta liikaa, tulee kuparin ja raudanpuutteen oireita. Eikä tuota kalkituskustannusta viljasta sadonlisänä todellakaan saa takaisin, kun ei ole olemassa kastelumahdollisuutta eikä rajatonta ravinnesivuvirtaa pihalla. Mutta jos saa hyvät oraat pelastetuksi, eikä kevätkylvöihin ole aikatauluja, siksi kalkki.
Kuten varmaan tiedät, Salon Kaupungin vuokrapalstoilla on 5v vuokra-ajan jatko-optio, jonka saa hyväkseenyhden kalkituskerran 5t /ha kalsiittiannoksella, joten 1. tai 2. vuokravuonna kannattaa kalkita, jos sai edullisesti sopimuksen kiinni.
Herää kysymys, mikä tahallisen väärinymmärryksen epidemia on kansaan levinnyt. Olisiko Twitter- kommunikointi levinyt tännekin.
En todellakaan ole Ceylonia millään tavalla ansiottomasti arvostellut, olen viljellyt Ceylonia pisimpään, mitä minulla on ollut syysvehnää, koska se vehnälajike jatkaa, josta on kylvösyksynä puitavaa. Ihan siis sen takia, että se talvehtii. Mikään satotykki se ei todellakaan ole, ja Ceylon on poistumassa lähivuosina, onhan se ollut jo lähes kymmenen vuotta markkinoilla.
Vaikeina syysviljatalvina väiteltiin Murtolan palstalla siitä, mitä järkeä on viljellä syysvehnää kevätvehnän sijasta, koska talousviljelyn satotasot olivat melko samat, ja silloisista syysviljoista valittavissa olivat joko kotimaiset tautimagneetit tai aina kuoliaaksi ruskettuvat ulkomaiset, 150% lannoituksella ja täydellä tautiohjelmalla sama sato kuin satoisista kevätvehnistä.
Nyt kuivuuden tultua vallitsevaksi, syysvehnillä on kilpailukykyä, mutta samalla syysviljan heinämäiset rikat, kuten timotei, juolavehnä, ja etenkin luoho, ovat tulleet ongelmaksi. Pitkäkortisilla syysvehnillä ei ollut niinkään ongelmaa, mutta puolikääpiöivillä lajikkeilla on vaikea saada tähkää ylettymään juuriheinän yli. Varsinkin Broadway lyhentää Ceylonia kohtuuttomasti, koska Broadway ei kumminkaan kokonaan tapa luohoa. Niin, vielä, luohoa ei pysty hävittämään Roundupilla eikä kevätviljakierrolla.
Pidän Skagenia edelleen satoisimpana vehnänä, mutta näillä palstoilla se ei talvehdi oikeastaan parhaiten, ja sitten kun se sattuu ryöhähtämään vahvaksi naatiksi, se tarvitsee vähintään korrensääteen, ja korrensäädeviljelyyn minulla vaan ei osaaminen riitä.
Ehkä silloin kun itsellä oli nämä Olivinit ja Magnifikit, talvet vaan olivat niin vaikeita. Voi olla, että ne olisivat nyt voittajia. Mutta ei kiinnosta alkaa niitä uudelleen. Eikä meillä kauan sitten sentään ihan kyvyttömiä oltu: Vakka, Linna, Aura, niistäkin lajikkeista lehmänlantakasassa viljeltynä hyvinkin viiden tonnin myyntisatoja saatiin. Ainakin joskus. Ehkä sitten haksahdin uusiin keltaruostemagneetti-lajikkeisiin, kuten Nisu, Ilves, Aura ja Urho, ja aloin vähitellen epäillä kotimaisen syysviljajalostuksen kykyä löytää luotettava talousviljelylajije. No, nämä Tryggvet, Ramirot, Gunbot ja Olivinit olivat niin voimaperäistä viljelyä vaativia, ettei köyhän mäkitupalaisen kukkaro kestänyt ruokkia niitä riittävästi. Gunbossa oli 8:lla alkavia valkuaisia. Ja myöhäinen, myöhäisempi kuin Zebra kevätvehnä.
Kyllä Skagen oli ihmeellinen vilja, se talvehti Urhoa paremmin lumettomana talvena, ja satotasot olivat uskomattomat. Hiukan Skagenin lakotyyppi tympi, raskas tähkänakki upposi melkein maahan sisään, ja maan pinnassa kiinni oleva lyhyehkö korsi oli vaikea saada puimurin laonnostimien päälle.
Ceylon oli aluksi vain ihan huvikseenkokeilu, lyhyt korsi epäilytti, Tarso-seikkailun jälkeen. Tarso on ihan okei, mutta kääpiölajikkeena ei nouse riittävän pitkäksi kilpailemaan rikkojen kanssa. Ceylonin ensimmäiset talvehtimiset näyttivät jo syyn, miksi se jäi meille(kin)talousviljelyyn. Luohottomilla ja Roundupilla puhdistetuilla pelloilla Ceylon tuotti helppoa satoa, pystyviljaa ja painavaa tavaraa. Niin, Urhosta vielä: aika harvinaista oli Urholla päästä yli 76 kg:n hl- painon.
Mutta niin kuin aina, kaikki eivät löydä kirjoituksistani mieleen korjattavaa satoa, lähinnä väärinymmärysten rikkaruohoja tikun nokkaan laitettavaksi, näinhän viljalajikkeissakin käy, joku saa lajikkeen onnistumaan joku toinen ei. Elämä on.
-SS-
