Seuraavaksi otan jotain päätyypin vehnää ja lajikejalostaja joku muu kuin Boreal.
No, tuo Leijona oli päätyypin vehnä, mutta se kuolee pystyyn tällaisina vuosina. Kannattaa vaikka tutkia EkoNu - luomuviljelykokeita, joissa on selvät erot lajikkeiden välillä. Sitten kun sieltä lajikevuosilta poimii märät ja kuivat vuodet, tietää, mikä lajike on poutiva, ja mikä lajike on hienohelma ronkeli. Keinolannoitetaloudessa on koko ajan ravinnepuutteen vaara olemassa, kun se satatonnia korkeatyppistä pötköä puuttuu panoksista. Löysin tuon EkoNu:n vasta nyt kesällä.
Amaretossa on omat ongelmansa, vaikka se on maineikas kuivanmaan vehnä, joten en edes yritä saada vanhaa siementä uuslisäykseen, vaikka olenkin ihaillut Amareton kuivan vuosikymmenen suorituksia melko lähellä tuossa. Tuo WPB Troy on kiinnostava, ja tarkoitus on kokeilla. Onhan se myöhäinen, eikä edistä syysviljapainotteisuutta. Mutta talvet voivat olla hankalia tulevaisuudessakin. Siksi pitää löytyä varaviljeltävä.
Niklas kaura. Pitkä jyvä. Kuivana vuonna kapenee merkittävästi. Jos ei tiedä millaista on tikkuinen kaura, niin Niklaksen jälkeen tietää. Sellaista pitkää, ohutta puikulaa, jota tuuppaa lajittelijassa pihalle kuin apulantaa viskan siiviltä. Ilmeisesti ei mene kaikista kylvinkoneistakaan kunnolla läpi. Lajiteltuna toki valmis tavara näyttävän näköistä, mutta mitä tekee lajittelujätteelle. Vastaava aikainen kaura Borealilta on esim. Perttu, joka on jyväkooltaan tasapainoisempi. Niin yleisyydestä. Lajikelistan ykkönen 2022.
No voi ihme. Tuo Niklas on juuri tuota ! Kuivalla kelillä pitkää ja tyhjää kuoritikkua. Ja kova varisemaan ennen puintia. Mutta pahempi asia täällä kaukana kaikesta on se, että esimerkiksi vuoden 2021 Niklas ei kelvannut yhtään mihinkään. No, viisikymppiä tinkimällä kelpasi sentään rehuksi. Päivän kerrallaan kun pisti esipuhdistimen krapisemaan ja hieroi jyviä, niin hehtopainon sai 56 kilon yli. Olihan siinä täysi traktorinkuorma ulkona maassa, loput sitten rekkaan. Doneja ei koskaan ole ollut.
Ohrista Iron on ollut kehissä varmaan 7-8 vuotta. Ei loista millään osa-alueella, mutta ei myöskään petä. Jälkiversoilua tuntuu esiintyvän helposti. Olen taipuvainen sille kannalle, että kuivina vuosina Yaran rakeet eivät sula kunnolla ja potkua on turhan pitkään käytössä. Kiusallinen ominaisuus kaikilla viljoilla. mutta erityisesti 2t ohralla, jonka kuivaaminen on aikaavievää. Plussaa keskitasoinen tjp 48g, joten siementä menee maltillisesti ja saa jotenkin kuivaksi. Hyvin lannoitettuna ja kasvinsuojeltuna antoi tjp:ksi viime vuonna 54g. Hehtopainot 73-75kg. Huononakin vuonna riittävästi kauppakelpoisuuden saavuttamiseen. Laonkestävyydestä ei oikein muistikuvaa enää, kun lakovuosia ei oikein ole ollut. Niin yleisyydestä. Lajikelistan 34:s 2022. Poistunut, historiallinen lajike. Ei kannata koittaa haalia mistään.
Tuo Iron on siis Meliuksen kaltainen. Jälkiversontataipumus on olemassa. 2020 sai puiduksi vasta syyskuun lopulla, 34% parhaimmillaan kosteus. Vaikka siis oli kylvetty 3.5. Iso sato siinä kyllä oli. Siihen kyllääntyneenä päätin koettaa Feedwayta, ja siinä on tullut miellyttäviä yllätyksiä jo useamman kerran. Feedway pensastuu kuivuudesta huolimatta, jälkiversontaa ei mahdu enää olemaan kun myöhemmin syksypuolella sataa.
Nyt tuo Feedway on sellaista, että oletan jotakin tulevan puimurin tankkiinkin.
Kuva: Feedway, 23.07.2023. 30 m päässä kuolleesta leijona-kevätvehnästä, kuiva etelärinne. Syyskyntö.
Kuva: korsia ei mahdu enempää, minitähkä sivuversoissa.
Syysvehnästä on toistaan hirviömäisempiä suorittajia. Ceylon ei todellakaan ole mikään helppo kesällä. 30 cm korsi, häviää niittynurmikalle, aivan kuin Tarso. Kuivuudellekin se on hiukan arka, jos myöhästyy täyden lannoituksen antamisesta maaliskuun lopulla. Mutta olen varmaan 20 eri syysvehnälajiketta ollut mukana viljelemässä tai viljellyt itse. On aivan turha koeruututuloksia ja satunnaisia kuminakesannon jälkeen tehtyjä gigalannoituspeltoja vertailla. Poutivuudesta tai suuresta sadosta tai ihan mistä vaan voi syysvehnän osalta keskustella, vasta sitten kun oras on selvinnyt kevääseen.
Siksi Ceylon. Se nyt vaan säilyy kevääseen, niilläkin kohdilla, jotka muilla lajikkeilla ovat varmasti puhtaat lumen paljastuttua. Ceylonilla uskaltaa kylvää peltojen vaakasuorat alapäätkin.
Kuva: Ceylon alkaa kellastua, ½ keinolannoitteella ja parilla typpiruiskutuksella.
En edes meinaa alkaa jälkiaprikoida, kuinka paljon Ceylon kasvaisi, jos olisi saanut 300 kg typpeä. Ehkä pääsee puimaan ihmisten aikaan, kun voima loppuu.
Kuva: Heinäkuun alun sade tuoreelle pintakylvökselle teki kolmessa viikossa ihmeitä.
Tuli jopa mieleen, että pistänkö Targan ja puin rypsit pois, rypsi on tossia, eipä ole kirppoja. Muutama 5 viikkoa aikaisemmin kylvetty rypsikin on joukossa, tekee kukkaa. Mutta monimuoto on tuossa se toimenpide, jolla saa edes vähän rypsin siemenkulua takaisin. Voihan tuota kokeilla, josko olisi niin pitkää, että voisi kuoria rukiin päältä ?
-SS-