Itse asiassa jätin pois kilpailun voittaneet, kate yli 1000€/ha ja sato >8t/ha, ja otin noi realistisemmat referenssiksi. Pilkunviilaaja pitää olla, riippumatta tuotannonsuunnasta. (Nämä tulokset siis I/II vyöhykkeellä)
**Asun em alueella varsinaisten tehoviljelijöiden ja suorakylvökoneiden puristuksessa ja näen ja kuulen tästä viljelystä koko ajan. Parhailla lohkoilla ja runsailla mömmöillä päästään hädin tuskin viiteen tonniin, eikä missän tapauksessa joka vuosi.
Hyvin ydinkysymystä vältetään, satotasosta ja tukien osuuksista?
**Satotasosta kansallisesti en osaa sanoa, mutta omilla kokemuksilla 2/3 naapurien sadoista, siis vuosien mukaan. Viime syksynä sain selvästi paremmin kuin moni naapuri. Syynä taas olosuhteet. Kylvin vähän myöhemmin ja syvälle. Näin orastuminen oli tasaista. Tukien vertailu onkin sitten helppoa hakuoppaan avulla. Muuten on hankala vertailla koska tilat ja ratkaisut ovat niin erilaisia. On myös huomattava, että siirtymäkauden sadot ovat huonoja ja maiden paraneminen hyvään luomukuntoon vie kymmenen vuotta. Pahoin pilatut savimaiden rakenteet, multavuus, sienistön palauttaminen jne ottavat aikansa. Vaikka jostakin saisitkin tilastolliset keskiarvoluvut, eivät ne kerro paljonkaan em syistä. On parempi käydä tutustumassa asiallisesti luomupeltojaan hoitavien luona. Sellaisista saat varmasti tietoa neuvojilta ja tarkastajilta.
Ja kannattaa myös varoa hieman sitä että me muut kiinnostutaan liikaa luomusta: mitä tapahtuu kun 5000 bondea siirtyy luomuun? Riittääkö tukirahat? Mitä tapahtuu markkinahinnoille? Kansa kun ei ole kovin suopea tukiaisiin kuitenkaan.
**Tuommoisia ei kannata ajatella jos tähtäimenä on seuraavien sukupolvien mahdollisuudet harjoittaa ruuantuotantoa.
Periaatteellisesti olen kyllä samaa mieltä, se suunta mihin maailmalla ollaan menossa tehomaataloudessa ei ole kestävää, mutta mikä olisi realistinen vaihtoehto? Kaikkien siirtyminen luomuun johtaa maan uusjakoon ja omavaraiseen viljelyyn. Maailman viljavarastot romahtaisivat ja hinnat menisi taivaisiin. Kärsijöinä etenkin köyhät maat, jotka sitten hetken päästä tulevat rajojen yli islamin nimessä hakemaan ruokaa.
**Tuo Cowboyn antama juttu antaa mietittävää lukujen valossa:
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/100-vuotta-haber-bosch-menetelman-keksimisestaKyllä tässä tekniikka ja tiede tulee taas olemaan se mikä johtaa parhaaseen ratkaisuun, jos kaikkien pitää syödä (-> geenitekniikka, valitettavasti). Toivotaan vaan että tutkimus ei olisi yksinään Monsanton hallinnassa. Se joka 50 v päästä kontrolloi ruoan, kontrolloi maailmaa.
**Tuollainen pohtiva asenteesi on hyvä. Sitä tässä itse kukin on joutunut tekemään. Itse olen aloittanut näitä hommia pikkupoikana apulantakauden alkuvaiheilla. On pitänyt nostella käsin 50 kg:n säkkejä liiterin lattialta peräkärryille ja sitä rataa vaiheittain tullut vuoden 94 luomuun siirtymispäätökseen. Tämä on varmasti paras vaiheeni. Viidessätoista vuodessa on näkynyt maan rakenteen paraneminen dramaattisesti, kaikki muokkaustyövaiheet ovat kevyempiä, luomuun on kehitelty omia laitteita, eläinten hyvivoinnissa ei roikuta juuri ja juuri rimalla.
Geenimanipulointi on sen verran hankala juttu, etten menisi perustamaan maailman ruokahuoltoa vielä sen varaan. Siinä voi olla vielä paskat kourassakin. Öögeli lähenee vähitellen loppuaan, muutakaan energiantuotantoa ei ole lopullisesti ratkaistu. Luonnonmukaisuus on ainoa toivoa herättävä alue. Sen voimavaroja ei ole kehitetty vielä alkuunkaan tehokkaammaksi. Näissä keskusteluissa ei huomata koskaan tätä puolta. Toistan siis:
luomuviljelyn kehittämistä satotasoltaan runsaammaksi. Haasteita siis riittää, mutta jos ratkaisuna nähdään vain kemilallinen ja geenimuunteluviljely, niin näkymä on enemmän umpikuja. Fotosynteesi ja siihen luotu tekniikka on ollut olemassa aikojen alusta. On järjetöntä olla käyttämättä tätä hienointa ilmaista systeemiä joka vielä uusii itseään. Tässä on kysymyksessä realismi.
