Syysvehnällä on sit aina se riski et ei talvehdi jolloin lannoitus on hienan niinkuin hukkaan heitettyä rahaa. Kerkiääkö syysvehnä edes ottamaan mitään lannoitusta vastaan jos kasvaa 5cm oraan syksyllä?
Tämä on hyvä peruste, niin kuin Kylmiksenkin all-in syksyllä. Kun jossakin vaiheessa oli muotia käyttää ns. apusäilörehunurmia, niin syysviljan sadontuottokyvyn hyödyntäminen oli yksinkertaista. Mutta jos sellaisia ei ole, niin se syksyinen 30 kg helppoliukoista typpeä kylvettynä on suorastaan typen liuottamista vesistöihin ja salaojiin. Siitä 30 kg:sta saa niin paljon enemmän irti aikaisin keväällä kasvun alkuun saatettuna. Ehkä eteläisemmän Euroopan lajikkeetkin kiittävät pääasiassa kevätlannoituksesta, koska eivät kasva syksyisin niin reheväksi kuin esimerkiksi Aura tai Urho. Sitten monella on henkinen vastustus siihen, että myös keväällä voi antaa sen fosfaatin ja kalin, joskus viisikymmentä vuotta sitten
typpirikasta Y-lannoitetta saatettiin levittää syysviljan ja samoin heinän oraille.
Tai sitten vanhaan hyvään viljavuorien aikaan hyvin yleinen savimailla täällä oli PK - lannos tai superfosfaatti syksyllä, typpilannoitusta pidettiin jopa riskinä talvehtimiselle. Ehkä Gårdskullan Kemiran syysvehnäkokeet (erittäin vaateliaalla nevahööd-lajikkeella) joskus 1980-luvulla, jossa saattoi osassa palstoja olla mukana inhibiitti Didin, ja kokonaisuudessaan oli käytössä erittäin runsaat, jopa 80 kg typpiannokset syksyllä, johtivat nuoren sukupolven tuumailemaan, että ehkäpä laitetaankin typpeä syksyllä ja reilusti.
Silloin vaikka olisi kipannut lannoitekuorman lähimpään veto-ojaan, olisi saanut lannoitukseen sijoitetusta markasta kolme takaisin. Ainakin Kemira olisi saanut, jolla oli ja on edelleen vakava intressiristiriita neuvontatoimintansa kanssa. Syysvehnällä ehkä jos haluaa KAIKKI minimitekijät poistaa, olisi aloitettava esikasvivalinnalla, huolellisella kynnöllä ja pintavesien pois johdattelulla, hivenainepanostuksella ja kahukärpäsen ja viirukaskaan torjunnalla. Voi saada paremman vasteen puuhailustaan kuin syksyisellä typpilannoksella. Fosfaatin voi hyvin antaa highfos-ruiskutuksin, mangaanien ohella.
Mutta toki satokisat kertovat sen, että pellolle nitraattidirektiivin ja fosfaattipoikkeuksen mukaisesti pohjaan xx tonnia karjanlantaa, tietenkin kaksivuotinen valkomesikkä-esikasvi, syksyllä startiksi reilu Y6-annos, keväällä 170 kg typpiannosta lisää. Ja keväällä pari kertaa 40 mm kastelu. Niin onhan siinä ihan eri suuruusluokassa satotasot.
-SS-
