Tarkoitukseni ei todellakaan ollut loukata sinua. Lähinnä kummastelin sitä tyyliä, milä toit asiaa esille. Tai sitten vain käsitin väärin. Olen kuitenkin kirjoituksiasi lukenut tässä vuosien varrella, ja oletin sinun jos kenenkään olevan tietoinen, mitä tiloila tapahtuu. En siksi , että utelisin niitä, vaan siksi, että ymmärtäisit lukea rivien välistä. Minä haluan auttaa ympärilläni olevia ihmisiä, olenhan heiltä itsekin apua sanut. Pidän siitä ja teen sitä voimieni mukaan. Kaikkia ei kuitenkaan voi auttaa.
En vain pidä tästä jeesustelevasta tyylistä, että kun vahinko on jo tapahtunut ruvetaan spekuloimaan ja tonkimaan, mikä kumma sai ihmisen toimimaan noin. Ihmisen uteliaisuudella ei joskus ole vain rajaa. Lisäksi kiillotetaan hiukan omaakin kilpeä, että ei meillä tällaista tapahdu, vaan koko kylä käy auttamaan jos on tarvis. Se on hyvä niin, mutta tuleeko kylä auttamaan sitä juoppoa tai alkoholistia, joka tussaroi sen navettansa kanssa menemään. Korkeintaan poliisit soitetaan perään, jos erehtyy yleiselle tielle.
Lisukkeena ovat tilat, missä pidetään kulissit yllä, vaikka kaikki rahat menisivät Volvon osamaksuihin ja parempiin vaatteisiin, ettei vain naapurit arvaa, että ei mene hyvin ja tilillä ei ole latiakaan ja ainoa vieras on ulosottomies. Eläinlääkäriäkään ei ole vara soittaa, vaan elukat hoidetaan tuurilla ja tuntemuksilla, joskus toki toimivat paremmin kuin eläinlääkäri, joka on ihastunut kissoihin ja puudeleihin.
Tuottajana tällaiseen ei olisi varaa, vaan kaiken pitäisi tapahtua niin, että tilalla kuin tilalla voi koska tahansa mennä navettaan törmäämättä hoitamattomiin elukoihin. Kovaa kritiikkiä kohdistaisin juurikin valvontaeläilääkäreihin ja lomatoimistoon, heillä pitäisi olla toimiva yhteistyö, että tiloille, missä on putoamisvaara osoitettaisiin lomittajia, jotka osaavat kohdata ihmisiä ja osaavat myös tarttua toimeen. Joskus on vähäisilläkin asioilla suuri vaikutus ja tällaisena minä pidän ehdottomasti osaavaa ja kantaaottavaa lomittajaa. Lomittajan on kyettävä ottamaan kantaa ja puhumaan vaikeistakin asioista tiloilla, heidän pitää tunnistaa epäkohtia ja myös toimimaan sen mukaan, että kurssia saadaan ojennettua tai tilalla vahvistuu käsitys, ettei kannata jatkaa vaan ajaa hallitusti toiminta alas ja keskittyä johonkin muuhun kuin eläinten pitoon.
Tälle Melan jaksamisohjelmalle minä pyllistän, naurettava esitys. Ilmeisesti tämä meidän alueen työntekijä etsi vain uusia asiakkaita tilitoimistolleen.
Tässä tilojen jaksamisongelmassa on sama ongelma kuin itsetuhoisella ihmisellä. Hän on ehkä selostanut neljästä viiteen eri ihmiselle ongelmiaan ja sitä, miksi tahtoo tappaa itsensä, sitten viimein, kun hän kohtaa oikean ihmisen, joka voisi auttaa, hän ei jaksa enää puhua ja silloin työntekijä kirjaa papereihin, ei puhu. Miten helvetissä hän jaksaisi vielä puhua, kun hän on jo neljälle avautunut tilanteestaan. Samaa on paljon tiloillakin, puhut ja puhut, mutta apua ei saa, sitten viimein pitäisi vielä jaksaa puhua lisää, että sitä apua saisi. Noidankehä, mikä on tehty auttamaan, mutta, mikä tehokkaasti sulkee avun tarvitsijan ulkopuolelle.
Niin, mitä tekemistä tälläkin on kyseiseen uutiseen, en tiedä ja suomeksi, en välitä vähääkään. Kaikki tällaiset tapahtumat ovat häpeäksi tälle meidän byrokratian vaivaamalle elinkeinolle, mutta kukaan ei uskalla sanoa, että sellaista valvontasysteemiä ei tule, joka nämä poistaisi.
