Tuohon työn kuluttavuuteen liittyen: Ei siihen tarvita muuta tietoa kuin miettii vähä tuttuja maajusseja, metsureita ja konekuskeja yleensä. Jos ei ole sattunut yllättäviä onnettomuuksia joissa olisivat itseään teloneet, niin terveimpiä on sellaiset tyypit jotka on joutuneet välillä tekemään fyysisesti raskaitakin töitä. Pitää sen peruskunnonkin olla hyvä että jaksaa hieroa persettä koneenpenkkiin. Ja ravinto on tärkeää aina ja eritoten kun suun kautta nautittua energiaa muutetaan ruumiilliseksi työksi.
Jatkuva koneiden ajaminen rasittaa tukirankaa. Tärinä ja staattinen työasento jossa lihakset eivät tarvia liikkua eivät edesauta aineenvaihduntaa. Ja kun rangan tukilihasten aineenvaihdunta heikkenee, heikkenee se myös rangan muissa osissa ja kulumia alkaa tulla. Ihminen on luotu liikkumaan ja olisi terveyden kannalta edullista jos staattista työskentelyä voisi rajoittaa ajallisesti ja määrällisesti minimaaliseksi.
Ja toki sitä terve ihminen jaksaa tehdä nelikymppiseksi mitenvaan, mut ennen viittäkymppiä alkaa näkyä ja tuntua miten sitä kehonsa ääntä on tullut kuunneltua.
Harvinaisen selkeästi kerrottu perusasiat. Tahtoo olla vain, että fyysistä työtä tekevä on outolintu nykymaailmassa. Eritoten täällä omilla asuinseuduilla ei tahdo nähdä omatoimisia hankintamiehiä metsässä hommia tekemässä, on muka muita töitä yms.
Itse kun istuu traktorissa keväät syksyt, niin tekee varsin hyvää touhuta vastapainoksi kunnon metsätyötä.
Eräs vanhempi metsäalan toimija sanoi että hikoilu on nykynuorisolle kuin myrkkyä. Ilmankos sitä myrkyttyy sisäisesti sekä fyysisesti että henkisesti....
