Turkistuotannossa en näe muuta ongelmaa kuin pienet häkit ja niiden takia virikkeetön elämä. Vaikka totta puhuen jouduin toteamaan pari vuotta sitten tarhalla vieraillessani, että ne häkit ovat isompia kuin luulinkaan. Ja ne ketut ja naalit ovat nekin jo sukupolvien ketjussa jalostuneet aika erilaisiksi otuksiksi kuin vapaana luonnossa liikkuvat sukulaisensa.
Äänekkäimmät turkisten vastustajat eivät kuitenkaa todellisuudessa vastusta piniä häkkejä tai muita - usein itse keksimiänsä - yksittäisiä epäkohtia, vaan eläinten pitämistä ja hyödyntämistä sinänsä. Ihminen kun ei saisi riistää eläintä. Filosofisesti tämä on kyllä aika kyseenalainen argumentti, kun ajattelee, etteivät mitkään nykyisin elävät tuotantoeläinyksilöt olisi eldes syntyneet, ellei ihminen niitä hyödyntäisi. Ja hyödyntämistä se on koiran, kanin ja kultakalankin pitäminen. Joku voi ottaa kodittoman kissan säälistä, mutta suurin osa lemmikeistä otetaan tuomaan seuraa ja turvallisuuden tunnetta. Sama se kai moraalis-eettisesti on, lypsetäänkö eläimestä henkisen vai fyysisen hyvinvoinnin aineksia.
Turkistuotannon eettinen vahvuus syntyy siitä, miten se yhdistää ekologisuuden ja ekonomisuuden. Siinä kun tuotetaan lähes tulkoon paskasta kultaa. Teurasjätteet, kalanperkeet ja hoitokalastuksen saaliit hyödynnetään rehuna. Lisäksi minkin raadot syötetään ketuille ja supeille, joiden raadot puolestaan jauhetaan minkeille. Lopputuloksena syntyy ylellisyystuotteita vientiin. Tuotteita, jotka työllistävät täällä, joiden tuottamiseen ei juuri tuontipanoksia tarvita ja joiden jalostusarvokin saadaan pitkälti jäämään tänne. Ja kun rikkaat ostajat eri puolista maailmaa tulevat Suomeen huutokauppaan, siinä saavat omat rippeensä myös helsinkiläiset hotellit, ravintolat ja taksikuskit.
Lopputuote on ajaton ja arvonsa säilyttävä vaate, joka kestää hyvin hoidettuna vuosikymmeniä. Sitä voidaan muokata ja muodistaa useita kertoja, ja kun se lopulta tulee tiensä päähän, se maatuu ja palaa luonnon kiertokulkuun.
Joskus muinoin tarhoilta valui paskavesiä, kuten muistakin tuotantolaitoksista, mutta nykyisin lannan varastointi ja käyttö on yhtä kontrolloitua kuin muussakin kotieläintuotannossa.
