ja ainakaan ite en pystynny näkemään seuraavan viikon jälkeen missä oli ajettu koneella kun terät oli terävät... en sitten ihan tiedä miksi tiet nousee joka vuosi ja pellon pinta laskee koko ajan... monella tilalla huomannu että ennen pelto samalla tasolla tien kanssa ja nyt on pelto paljon alempana.. tielle noustaa kuorman kanssa...
Vetysidosten ja vielä heikompien sidosten muodostumisen mahdottomuus luo maaperään yhä voimakkaampia sähköisiä sidoksia. Näin heikompien sidosten muodostumien on miltei mahdotonta.
Esim. muokkaamattomassa suorakylvössä kyntöjankko on ollut olemassa monienkin vuosien jälkeen.
Vuosienkaan syväjuuristen kasvien viljely ei ole välttämättä tuottanut toivottua tulosta. Ainoastaan jankkuroinnin yhdistäminen näihin kasvien viljelyyn on antanut parhaita tuloksia.
Jos kerran suurella energialla maata tiivistetään, niin ehkä tarvitaan myös suurta energiaa, millä asioita korjataan.
Pellon pinta laskee juuri sen takia, että maa tiivistyy märkää sotkiessa. Kun maa laskee vesi virtaa pintaa pitkin notkoon. Pellolla kuljettaessa maa tiivistyy notkokohdasta lisää ja notkon koko vain laajenee, koska tiivistynyt maa ei läpäise vettä. Tiivistymän rikkominen jankkurilla auttaa, jos vesi sitten pääsee virtaamaan salaojaan. Pohjamaa on kuitenkin harvoin niin kuivaa varsinkin ongelmapaikoissa, että jankkurin rikkoma ura jäisi pitkäaikaiseksi
Ca 2+ ioni mahdollistaa niiden heikompien sidosten syntymisen, jolloin tiivistymä muuttuu muruisemmaksi.
Kalkitus tai kipsin levittäminen ovat savella tehokkain keino parantaa maan rakennetta sekä pinnalla, että syvemmällä. Kalkituksen jälkeinen kyntäminen mieluiten jankkuripiikeillä parantaa maan läpäisyä. Pinnalta tapahtuva jankkurointi ei sekoita kalkkia syvälle. Jos kalkki saataisiin suoraan jankkurin uraan se pääsisi vaikuttamaan myös syvemmällä.
Silloin ,kun savi kuivuessaan tekee pyöränjäljen suuntaisen halkeaman peltoon, voi olla varma, että ajopeli on jättänyt tiivistymän jälkeensä.
