Pasin kanssa samoilla linjoilla näiden hankkeiden suhteen. En ole kyseisessä hankkeessa mukana, mutta monessa hankkeessa kuitenkin ja aika usein se hyöty itselle tai omalle tuotantosuunnalle on ollut aika mitätön, vaikka hankekuvauksessa muuta kirjoitetaan tai sitten tulokset ovat jäänee jonnekin hämärän peittoon. Hyötyjä on ollut joku hanketyötekijä tai -organisaatio. Tuossakin turvaverkko-hankkeessa oli maininta pysyvästä käytännöstä, mutta hanke alunperin on kaksivuotinen. Siinä ajassa voi saada ihmisä verkkoon, mutta entä hankkeen päätyttyä. Pudotetaanko verkko alas vai mitä tapahtuu. Hankkeista puuttuu pitkäjänteinen kehitys.
Maatalousyrittämiseen kuuluu (tuista huolimatta) se kuuluisa riski. Jotenkin tuntuu, että se on unohtunut melko suurelta osalta alan toimjoista viime vuosien tai kymmenen vuoden aikana. Ketään erityisesti mollaamatta neuvonta, ammattilehdet, tuottajaosuuskunnat, rahoittajat ja tietysti viljelijät itse ovat jotenkin eläneet hiukan kummallisessa laajentamiskuplassa unohtaen RISKIN. Tai ainakin se on painettu jonnekin takanurkkaan häpeämään ja käsketty olemaan hiljaa, kun eturiviläiset laajentavat ja laajentavat. Riski on kuitenkin aina tiedostettava ja jollekin se riski laukeaa käsiin. Riskihän voi olla ihan jokin muu kuin maitokiintiön poistuminen (joka tiedettiin kymmenen vuotta etukäteen) ja siitä johtuva hinnan aleneminen. Riski voi olla terveyden menetys (oman, lapsen, eläinten), myrsky, avioero, tilityksen saamatta jääminen jne.
Joku voi pienelläkin riskinotolla joutua vaikeuksiin ja joku taas aivan holtittomalla riskillä toimien pysyä pystyssä. Tämän osin sattumaa, osin onnea ja osin taitoa. Jokainen vaan valitsee oman riskitasonsa ja tiedostaa sen.
