Täällä varmaan on uuden maannosluokitukset käytössä. Ne voisi mainita kun puhutaaan fosfaattien pidättymisestä.
Lisäksi olisi hyvä jos kirjoittaja viittaisi siihen kemiaan, joka vaikuttaisi saven kyvyttömyyteen sitoa fosforia. Oppikirjatieto on ainakin kiistetty täysin. Myös kokeelliset tulokset koekentiltä kiistetään myös. Toisaalta, luonnontieteiden, erityisesti kemian, tietämys on vähentynyt nuorissa sukupolvissa korkea-aste mukaan luettuna, jolloin vaihtoehtoistieteet ovat nousseet tärkeäksi tiedonhaun lähteeksi, kiitos Internetin.
-SS-
Muujussihan linkkiä laittoi tänne, mistä löytyi peedeeähfä jostain luentosarjasta.
Sivulla 12 lukee:
Anionien sitomispintoina toimivat rapautumisen tuottamat
huonosti kiteytyneet oksi(hydroksi)ditEli vielä kerran, savi maana sitoo sitä sun tätä. Mutta rapautumaton mineraali ei. Tämä oli se korjaus, mitä olen jankuttanut ja yhä jankutan.
Eroosio voi olla savimailla niin voimakasta, että se aiheuttaa valumia vesistöön. Juurikin sen jälkeen kun hapettomassa tilassa olevat raudat luovuttavat fosfaatin vapaaksi.
Silloin tie on auki.
Ihan noin vesistöjen kannalta, kyllä savimaiden ominaisuus eroosiossa on eloperäisten turvemaiden ohella reippaita fosforin päästäjiä.
Mutta huom. savimaissa se tosiaankin tarkoittaa eroosiota, ei sitä etteikö vapaita rauta tai alumiini oksideja olisi käytettävissä. Raaka voima vie nekin mukanansa vesistöön.
Ja pohjassa hapettomassa tilassa rauta luovuttaa fosfaatin, joten siitä sitten syntyy soppaa.
Juurikin tuollaiset eroosioherkät savimaat ovat kovia päästämään sen fosfaatin sitoutumispintoineen sinne itämereen".
Eloperäisille maille ei voikkaan muuten mitään, jos ei lisää näitä rauta tai alumiinioksideja sinne, esim. savettamalla.